Haluatko lukiessasi levitoida kevyesti tietoisena, että allasi on piikkimatto, ja silti pitäytyä näennäisessä helppouden tunteessa? Sitten valitset Romain Puértolasin romaanin Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin (suom. Taina Helkamo, Otava 2014).
Romaani on sattumusten farssi. Ajatuŝatru Vaŝta huijaa koti-Intiassa meno-paluu-lentolipun Pariisiin ostaakseen Ikeasta piikkimaton. Matkasta tulee vähintään mutkallinen. Fakiiri törmään erilaisiin ihmisiin ja yllättäviin tilanteisiin useassa Euroopan ja yhdessä Pohjois-Afrikan maassa. Epäonnen- ja onnenkantamoiset seuraavat hyväsydämistä huijaria, jonka omaatuntoa alkaa kolkuttaa aiempi valheellinen, vaikkakin kova elämä.
Teksti etenee nautittavan liukkaasti. Kirjassa on paljon näpsäkkää ja luistavaa sanailua. Vaikka tyylilajina on naiivin kepeä hupailu, intialaisen päähenkilön havaintojen tikariniskut osuvat länsimaiseen lukijaan. Välillä niitä pehmennetään, välillä tuikataan peittelemättä.
Miksi toiset syntyvät tänne ja toiset sinne? Miksi toisilla on kaikkea ja toisilla ei mitään? Miksi toiset saavat elää, ja toisilla, aina niillä samoilla, ei ole oikeutuksia kuin vaieta ja kuolla?
Lievetekstin perusteella Romain Puértolas on laittomaan maahanmuuttoon erikoistunut rajavartioston poliisi. Ammattikokemuksen hän on liudentanut hupsutteluromaaniksi, jossa hän kuitenkin ottaa humaanisti kantaa eurooppalaiseen ja kovin ylimieleisen herraskaiseen suhtautumiseen hyvinvointia havitteleviin pakolaisiin. Romaani on ajankohtainen: kirjassa mainitaan tilanne, jossa Italian rannikolla katoaa 76 pakolaisen kansoittama kumivene. Lähipäivinä on voinut lukea päivälehdestä uutisen 75 samanlaisesta uhrista.
Jos haluat realistisen rinnakkaisteoksen tälle hyväntahtoiselle, jopa satumaiselle, viihtyvyysrajoissa pysyvälle romaanille, suosittelen ankaraksi vastapainoksi Lauren Gauden romaania Eldorado (Bazar 2013).