Viisikymppisen naisen asenneopuksille on tilausta. Bridgetjonesinsa lukeneet keski-ikäiset ovat merkittävä lukijapotentiaali kevyelle kirjallisuudelle, jossa on pintahilpeyden ohella sanottavaa naiselämän perusasioista. Kaisa Haatanen osuu saumaan kirjallaan Meikkipussin pohjalta (Johnny Kniga 2015).
Suoruus ja häpeämättömyys on Haataisen kirjan valtti. Minäkertoja Tytti Karakoski on keskiluokkainen, hyvätuloinen, matkusteleva, kulttuurikokemuksista innostuva hitusen alle 50-vuotias itsellinen nainen. Vuorotteluvapaa virittää hänet kokoamaan elämänsä aakkoset. Rakenne on yksikertainen ja sopivan kekseliäs: lyhyet jutusteluluvut tärkeistä asioista etenevät aakkosjärjestyksessä.
Tärkeitä voivat olla haaveet, onni, perhe ja raha – muun muassa. Omat lukunsa ansaitsevat myös ihokarvat, kohdunpoisto, kuolema ja tenaleidit. Kevyen ja raskaan, helpon ja vaikean yhdistelmät riemastuttavat, ja etenkin raikas suoraan sanomisen meininki ihastuttaa. Kertoja on sinut sinkkuutensa ja ikääntymisensä kanssa, eikä hän kaihda katsoa elämän lieveilmiöitä. Erityishuvitusta tuottavat esimerkiksi luvut, jotka kuitataan yhdellä ja kahdella virkkeellä: seksi ja rakkaus. Mitäpä niistä muuta.
Kaikenlaisista muista perhemalleista puhutaan nykyään eri yhteyksissä paljon, mutta ei aikuisperheestä. Minulla on ilo ja murhe kuulua aikuisperheeseen, jossa meitä on isä, äiti ja kaksi lasta.
Meikkipussin pohjilta kuvailee eläviä ja surkuhupaisia tilanteita seitsemänkymppisten vanhempien ja viisikymppisten lasten kohtaamisista. Niissä sekoittuvat lapsuusperheen ikiasetelmat aikuisten olemiseen. Sekä perhetilanteissa että kertojan yksinolon hetkinä kirkastuu asiantilojen hyväksymisen tunne: juuri näin voi elää, juuri näin minulla menee. Hyvä.
Haatanen pöyhii onnistuneesti naiselon meikkipussinpohjan suttuiset töhnät ja ihanat elämänehosteet. Pussinpohja tulee nopeasti vastaan, se sopii tässä tyylilajissa. Jotain toisteisuutta tarinoinnissa on, ei ollenkaan haitaksi asti, sillä teksti on vaivatonta, viihdyttävää.
– – –
Kaisa Haatanen
Meikkipussin pohjalta
Johnny Kniga 2015
romaani
170 sivua.
Lainasin kirjastosta.
”Kalkkunakirjallisuuden” avauksesta ja sen kolumnityylistä ovat kiinnostuneet ainakin Airi, Arja, Siina ja Taika.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 