Kannattaako lukea kirjasarjan osa 6, jos ei ole lukenut aiempia? Pienen harkinnan jälkeen aloitin Luolamiehen mysteerin (Crime Time 2023), vaikkei minulla ole ennakkotietoa viidestä aikaisemmasta Kaarina Riikonen -dekkarista.
Aika nopeasti pääsin kiinni jutun juoneen, mikä todistaa kirjailija Marja Aarnipuron sommittelutaidosta: hän johdattelee keskeisiin henkilöihin ja hitusen taustoihin muttei selittele puhki. Ja mutkattomasti saatellaan kyseisen kirjan rikostapahtumiin ja niiden selvittelyyn.
Luolamiehen mysteeri käynnistyy Vartioharjusta, josta kaksi poikaa löytää pillerikätkön ja kuolleen miehen. Poliisijoukot tutkivat tapausta, etunenässä pomo Anton Koivuinen ja etsivä Jaana Hatakka, muutama muu myös. Tahollaan tapaus rakennusmiehen kohtalosta kiinnostaa mediaa, ja etulyöntiasema on Viikko-lehden jokapaikanhöylällä, Kaarina Riikosella. Hän näyttää säntäilevän siellä, missä tapahtuu, vaikka varsinaisesti rikosuutiset ovat kollegan Pekka Nymanin heiniä. Kaarina sinkoilee tapauksessa kuin flipperissä.
”Taas Kaarina Riikonen, Koivunen puuskahti mielessään. Miten saattoi olla mahdollista, että naisen lonkerot ulottuvat kaikkialle? Ensin hänellä oli yhteys uhrin löytäjiin ja nyt vielä tämäkin.”
•
Kirjassa vilisee henkilöitä, ja oman osuutensa väkijoukkoon on Kaarinan miehellä Jarilla, jonka DNA-testin paljastamat uussukulaiset kuuluvat henkilögalleriaan, etenkin kadonnut velipuoli. Vaikka kirja on kepoisaa jännitysviihdettä, tarkkana saa olla liukkaasti etenevässä juoniromaanissa henkilörunsauksineen.
Erityisen syvällisesti ei käsitellä henkilöitä eikä rikosasioita, eli ei kannata odottaa psykologista tai yhteiskunnallista jännitettä. Kyse on rehdistä perusjännärikirjallisuudesta: henkilöt toimivat rikollisten löytämiseksi – ja siinä tohinassa sattuu ja tapahtuu. Ei ole harvinaista, että poliisin ja median napit ovat vastakkain tai yhteistyö ruokkii lopputulosta. Tässä kirjassa toimitaan sekä-että.
•
Mojovasti viisikymppisen Kaarinan silmin katsotaan median toimintaa sisältäpäin: miten käy journalismin, kun se valuu digitaaliseksi ja somen suuntaan? Hupaisa on myös kirjallisuuden oma mikromaailmansa: Kaarinan työpaikalla työskentelee yksinhuoltajaisä Antti Pasanen, jolla on Paavo-poika. Näin kirja iskee silmää Eve Hietamiehen kirjasarjalle.
Pikantin säväyksen antaa Kaarinan ja Antonin tuttavuus, joka näyttää Kaarinan kannalta olevan lämmin. Ehkä jotain on muuttumassa Kaarinan pitkässä liitossa. Joka tapauksessa on hauskasti kuvattu turvallisenoloinen ihastus, samoin Antonin kuuma hullaannus muuhun kuin Kaarinan suuntaan. Eli kirja sisältää tällaistakin. Pidin lukurupeamaani mukavana ajanvietteenä.
•
Marja Aarnipuro: Luolamiehen mysteeri. Osa 6 – Kaarina Riikonen ratkaisee, Crime Time 2023, 184 sivua eKirjana. Luin BookBeatissa.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 