Kaksi lukion äidinkielenopettajaa uupumuksen kokeneena käy kirjeenvaihtoon vuoden 2022 alkupuolella noin vuodeksi. Heitä yhdistää Kuusamo: Minna Rytisalo asuu siellä ja Turkuun asettunut Tommi Kinnunen on sieltä kotoisin. Kumpikin on opettanut ennen lukiota eri kouluasteella, ja heillä on sanottavaa koulutuksen tilasta ja kehityksestä. He ovat myös kirjailijoita, aluksi harrastushenkisesti, nyt ammattimaisesti ja arvostetusti.
Kirja Huokauksia luokasta (WSOY 2023) on aidosti kirjeenvaihtokirja, mutta siinä on myös esseististä henkeä. Kirjan lopussa on joka kirjeen lähdetiedot. Se kertoo siitä, että kirjeet on sidottu koetun ohella aikaan ja tietoon: koronaan, siitä vapautuneeseen aikaan, Ukrainan sotaan, koulutuspoliittisiin ulostuloihin mediassa, tutkimuksiin, kirjoittajien lukukokemuksiin ja opetussuunnitelmauudistuksiin.
Kirjoittajat ovat henkilökohtaisesti läsnä perheineen, koirineen ja asuinympäristöineen. Keskinäinen ajatusvaihto ponnistaa uupumuksesta sekä sen syiden ja seurausten jakamisesta. Kouluarjen kuormittavuus välittyy konkreettisesti, elävästi ja raastavasti.
•
Luin kirjaa aluksi verkkomuodossa, sitten pääosin kuuntelin työmatkoilla. Siis työmatkalla kohti työpaikkaa, koulua samansuuntaisine pulmineen, joista kirjottajat kertovat. Kokemus oli jopa pelottava, sillä kirjakirjeet pistivät minut peilin eteen väsymykseni kanssa, samastumaan sinnittelyyn ja kauhuun: kuinka kauan kestää, että uskallan tunnustaa, että kuormitus kohtaa lakipisteensä.
Kirjailijaparin kirja keskittyy lähinnä lukioon ja peruskouluun, ammatillinen koulutus mainitaan vain pari kertaa. Itse tunnen ammatillisen äidinkielen opetuksen ahdingon: vuosityöajan kurimuksen, opiskelijoiden moninaiset oppimishaasteet, taajaan uusitut opetussuunnitelmat, reformit ja sopeutukset. Vaikka eroja on kirjoittajien työkontekstiin, pystyn samastumaan kirjottajien kertomiin esimerkkeihin luku- ja kirjoitustaidon laskusta, ops-pelleilystä, termileikistä, oppivelvollisuusasioista ja täydennyskoulutuksen kaventumisesta. Ja siitä, että perusasia on unohtunut: toimiva luku- ja kirjoitustaito takaisi elämässä etenemisen ja tavoitteet mahdollisimman monen korkeakoulutuksesta.
•
Kirjoittajat pistävät itsensä kunnioittavasti alttiiksi uupumuksen kuvauksissaan: tunne ja kokemus välittyvät paljaina. Kirjoittajien herkkyys, epävarmuus, väsymys, toipumistoiveet – niissä elän mukana. Rytisalo teki kovan ratkaisun hyvinvointinsa vuoksi ja irtisanoutui opettajan virasta. Kinnuselle luokkatyöskentely on yhä työydintä.
Kirje on tekstilaji, johon kuuluu henkilökohtaisuus, siis myös arkisista puuhista ja elämäntapahtumista kertominen. Sellainen sopivasti keventää raskasta asiaa, ja tyylikkäästi kirjoittajat kamppaavat lukijan mahdollisen tirkistelynhalun.
Kirjan vuoropuhelumaisuus toimii: kirjeenvaihtotoverit kysyvät, vastaavat, nostavat keskusteluteemoja, haastavatkin toisiaan. Ja vaikka kokemusasiantuntijoiden monet esimerkit tulevat lukiosta ja äidinkielen opetuksen teemoista, kirja on kattava viime vuosikymmenten koulutuspolitiikan kommenttiteos – kohderyhmänä laaja joukko yhteiskuntamme perusasiasta – koulutuksesta – kiinnostuneet:
”Muutama myös toivoi viesteissään, että kirjoittaisin auki kaikki ne syyt, miksi lukio on minusta rikottu, koska asia kiinnostaa myös vanhempia, ei vain meitä koulumaailman sisällä olevia. Tässä me sitä teemme, ja sen tietäminen ehkä tuo kirjoittamiseen jonkin sävyn: emme ole tässä pelkästään toisiamme varten, peilaamassa ajatuksiamme yhdessä, vaan tekemässä jonkinlaista – jatkan kuolemateemalla – ruumiinavausta sekä omalle opettajuudellemme, jaksamisellemme että lukiomaailmalle. (Minna)”
•
”Mutta lopuksi kysymykseen, minkä viimeiseksi esitit ja mitä olen koettanut tähän asti vältellä. Miksi käytän aikaani kirjoittamiseen, sinä kysyit. Miksi kirjoitan, vaikka koulutyö vaatii päivät ja illat ja joskus yötkin? Miksi kirjoitan, vaikka kaikki tämä työ on jo vikuuttanut mielenterveyttäkin? (Tommi)”
Kirjailijuus kulkee kummankin kirjeissä osana kirjoittajia – henkireikänä ja ilmaisutarpeena. Se ei ole kirjan kirjoittajien uupumista aiheuttanut. On antoisaa lukea kirjailija- ja kirjoittamiskokemuksista, esimerkiksi käsikirjoitusprosessista. Kumpikin valottaa myös kirjailijantyön privaatin ja julkisen ristipaineita ja kollegiaalisuutta kirjailijan työssä.
•
Sujuvaa, elävää kerrontaa, samalla harkittua, tunnetäyteistä ja pitkälti vapautunutta! Jonkin verran kirjeisiin on jäänyt samojen asioiden toistoa, muttei se tehoa vähennä.
Toivottavasti kirjaa lukevat he, jotka päivittelevät opettajien vähäisiä viikkotuntimääriä ja pitkiä lomia, sillä todella konkreettisesti käy kirjassa toteen, mitä muuta opettajan työ on kuin vain oppitunnit. Yksityinen muuttuu yleiseksi yhteiskunnalliseksi, vaikuttamiseen tarkoitetuksi.
•
Minna Rytisalo & Tommi Kinnunen: Huokauksia luokasta, WSOY 2023, 247 s. eKirjana; 12 tuntia äänikirjana, lukijoina Sanna Majuri ja Unto Nuora. Luin ja kuuntelin BookBeatissa.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 