Heidi Köngäksen uutuusromaani liittyy sukusarjaan, josta on ilmestynyt jo useampi romaani. Tango Frisk (Otava 2024) kytkeytyy lopussaan romaanin Mirjami nimihenkilöön.
Tango Frisk kertoo Friskien perheen tarinaa. Se on avioliittokuvaus, joka alkaa nuoren naisen Alinan ja Jalle Friskin kohtalokkaalla ensitanssilla, etenee vaikean avioliiton tallennukseen ja laajenee parin lasten kerrontaan, kun toinen sukupolvi kasvaa ja kipuilee vanhempien tilanteen ja omien suhteittensa ristiriidoissa.
Muutama vuosikymmen vierähtää pohjanmaalaisen perheen vaiheissa ennen toista maailmansotaa ja vuosia sen jälkeen. Jälkipolvesta erottuvat etenkin tytär Kristiina ja poika Aatos. Jalle Frisk kuvataan ainoastaan muiden silmin, hänelle ei omaa kerrontaosuutta suoda. Ääni annetaan niille, jotka yleensä ovat vailla ääntä: alistetut, sivustaseuraajat. Kaikkien silmin mies on varsinainen riesa ja tyranni tinkimättömän ruotsinkielisenä ja öykkärimäisenä suomenkielisessä perheessään.
Välillä perheenpään mustavalkoisuus kummastuttaa minua, sekin, miksi moista siedetään perheessä vuosia, vuosikymmeniä. Siksi kirja on oiva valinta lukupiiriin. Mitä miettivät Johanna ja Taru Friskin perheen epätahtisesta tanssista?
•
Lukupiirin yhteinen kokemus oli se, että kirja vaikutti enemmän sukuhistoriikilta kuin romaanilta. Siihen ehkä vaikutti asioiden toisto ja toteava tyyli. Johanna ja Taru yllättyivät siitä, että tapahtumissa ei ollut yllättävää, vaan sama kotikurjuus toistui toistumistaan. Sen rinnalla Alinan järjestämä lopullinen käännekohta alkoi kauheudessaan tuntua jopa koomiselta.
Keskustelimme paljon siitä, että tällainen kertomus kyllä vetoaa varmasti moniin, vaikka meiltä kirja tarinoineen unohtui nopeasti. Monen lukijan edeltävät sukupolvet ovat kotoisin maalta, ja sitoutuminen ajan ja paikan tapoihin on edellyttänyt, että sietämättömät olot kestetään ja kärsitään, eikä niistä lähdetä. Siitä kirja tarjoaa ainesta kuten muutenkin maalaiselosta ja kotien töistä.
Ihmettelimme kirjan jaksoa, jossa Friskit muuttavat Alinan kotitilalle ja kaikki perheenjäsenet katsovat vain suu ammollaan puuttumatta mihinkään, miten herr Frisk törttöilee maatilalla. Mutta sellaista se on ollut: perheen pää sai päättömästi päteä. Ihmettelimme sitäkin, miksi Frisk aikanaan valitsi Alinan eikä ruotsalaista nuoruudenrakastettuaan.
Totesimme senkin, että Kristiina-tyttären vaiheista olisi kehkeytynyt oma romaaninsa, samoin Aatos-pojan. Päättelimme, että romaanin anti voisi olla se, miten ihmiselo on lyhyt ja katoava, eikä siihen aina kuulu onnen huippuja. Alinan sivut elämänkirjassaan olivat eleettömästi lapsuus, ihastus, lapset ja hiljainen sinnittely aviomiehen varjossa, kuolema ja nopea unohdus. Nyt se on romaanin kansien välissä.
•
Lukupiirimme toinen keskustelukirja oli Pajtim Statovcin romaani Lehmä synnyttää yöllä. Ällistelimme kirjailijan taitoa kertoa ja muuntaa kerrontatapaa. Ihailimme mittavia virkkeitä, jotka lensivät ja leijailivat lukijan mieleen ja sisuksiin. Väkivallan, uhan ja raadollisuuden kuvaukset vaikuttavat pitkään. Niiden rinnalla mielikuvituksen voima lisää kierroksia, ja samalla lukija pähkäilee, missä kertoja vedättää – kenties myös itseään – ja mitä kaikkea kätkeytyy myyttihahmoihin. Taitavaa.
Finlandia-ainesta. Nobel-ainesta. (Joskin puhuimme myös Pirkko Saision Nobel-aineksista – emmekä näitä palkintonimeämisiä ihan itse keksineet, on siitä jo ollut kirjaihmisten kommenteissa.)
•
Heidi Kongäs: Tango Frisk, Otava 2024, 400 sivua. Lainain kirjastosta.
Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä, Otava 2024.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 