Uskon, että kesälomani kirjallisuuspuolen huipentaa Vinhan kirjajuhlat Ruovedellä 25.- 26.7.2025. Viime kesän perusteella odotan leppoisaa pihaoleilua kirjailijahaastatteluja kuunnellen ja päivien päätteksi musisointia, ja toivon sään suosivan ulkotapahtumaa.
Tänä vuonna vinhailen kolmihenkisen kirjapiirini kanssa. Johanna ja Taru ovat lukeneet monia Vinhan kirjailijavieraiden kirjoja, samoin minä, joten on kiinnostavaa jatkaa kirjakeskusteluja kimpassa kuultujen haastattelujen pohjalta.
Pohjustan tulevaa kirjallisuustapahtumaa kooten lukukokemuksiani ”vinhalaisista” ja tiivistän niitä kirjajuhlien esiintymisjärjestyksessä. Kuvassa vain muutama kirjaesimerkki.
Satu Rämö: Hildur-sarja
Syksyllä tulee Satu Rämön Hildur-sarjan viides osa. Neljäs osa Rakel vei takaisin Islantiin, mikä palautti sarjan perusraiteilleen Jakob-notkahduksen jälkeen. Rämön tyyliin kuuluu, että joka kirjassa on ainakin yksi rikoskeissi, ja lisäksi päähenkilöiden perhesalaisuuksia tai -ogelmia viedään pykälä eteenpäin. Jälkimmäinen koukuttaa seuraamaan sarjaa ja selvittämään, mitä kaikkea piilee henkilöiden taustalla – siis henkilövetoista jännitystä bonuksena islantilainen elämänpiiri. Lisää Rämön kirjoista blogissani, esimerkiksi Rakel.
Outi Pakkanen: Kylmä talo
Olen lukenut monet Anna Laine -jännärit, mutta keittotaidostaan kuulun nuuskijan reseptejä en ole kokeillut. En tiedä olenko oikeassa, mutta minusta tuntuu, että Outi Pakkanen on kirjoittanut cosy crimeä ennen kuin termi keksittiin. Hänen jännäreissään Lauttasaari ja Helsingin kantakaupunki elävöittyvät. Viimeisimmän kirjan Pakkaselta luin kevään lopussa, ja siinä yllätyksekseni ei ollut ennestään tuttuja henkilöitä (kuin ailahdus). Kollektiiviromaanissa Kylmä talo viritellään murhaa lauttasaarelaisessa kerrostalossa. Postasin siitä kesäkuun dekkariviikolla.
Joel Kangas: Kaamos
Joel Kankaan esikoisdekkari Kaamos alkaa jäntevästi ja tehokkaasti. Poliisitoiminta tuntuu uskottavalta ja päähenkilö Mikkal Moilanen kiinnostavalta henkilöltä. Minun makuuni jännitys edetessään venyy, ja henkilöiden psykopatologia saa ehkä turhankin paljon tilaa. Helsingin ja pohjoisen Suomen sekä henkilöiden menneisyyksien tapahtumat tarjoavat jännäriin paljon aineksia.
Riikka Ala-Harja: Tämä ei ole tv-sarja
Viimeisin lukemani Riikka Ala-Harjan romaani on Tämä ei ole tv-sarja, joka leikittelee autofiktiolla. Romaanissa on tv:stä ja teatterista tuttujen julkkisten elokuvakerho, jossa viriää idea omasta tv-sarjasta. Kässäri etenee tuotantosuunnitteluun vaan se ei ole varsinainen romaanin juttu vaan terävä ja vähän vinksoittuneen humoristinen tekstiote, jolla kuvataan henkilöitä ja heidän suhteitaan. Lisää blogissa.
Laura Malmivaara: Vaiti ja Iltatähti
Laura Malmivaaran Vaiti-romaani sai ilmaa siipien alle tosielämän tapauksesta, jossa elokuvaohjaajan toimintaa arvioitiin epäasialliseksi. Romaanin minäkertoja käy läpi suhdettaan tapaukseen, joka liittyy hänen ex-puolisoonsa ja lastensa isään. Romaani ohittaa hienosti tirkistelynhalun sillä fokus on suhdekaaressa ja tunnelukoissa. Kirjasta lisää blogissa.
Tuoreimmassa romaanissaan Iltatähti Laura Malmivaara kertoo viisikymppisen lapsen saannista. Tilanteeseen kietoutuu uusperhedilemmaa ja parisuhdeongelmia. Kiinnostavin ja tuorein on romaanin näkökulma aikuisten lasten roolista, kun iltatähti ilmaantuu ja muuttaa äitisuhdedynamiikkaa. Se kuvataan paljaasti ja tarkkanäköisesti. Muuten: syksyllä KokoTeatterissa Iltatähti muotoutuu monologinäytelmäksi, jossa kirjailija esittää tekstiään.
Kale Puonti: Topi
Kale Puonti kirjoittaa poliisisarjaa, josta Topi on uusin, seitsemäs osa. Osat voi lukea itsenäisinä kuten minä tein Topin suhteen. Yhteen hitsautuneen poliisiosaston persoonat tosin olisivat tulleet toisin tutuiksi, jos lukisi sarjan osat järjestyksessä.
Topi kertoo nimihenkilöstä, joka toimii häikäilemättömän bisnesmiehen apurina. Bisneksen tekoon kuluvat kokkeli ja seuralaispalvelut, joilla voidellaan kaupantekoa, ja yksi myyntitilanne tuottaa ruumiin. Kirja seuraa vuorotellen poliisien työtä ja Topin tilannetta. Kepeästi, karskihkosti ja pintaliitäenkin kerrottu kirja käsittelee ihmisarvoa, ihmiskohtaloita ja syyllisyyttä.
Krista Launonen: Kuvankauniit ja kuolleet
Tietoa ja omakohtaista yhdistävässa kirjassa Kuvankauniit ja kuolleet Krista Launonen tarkastelee ideaaliurhin käsitettä. Mediaa ja taidetta on kiinnostanut pitkään rikoksten uhrit, kun ne ovat nuoria, viattomia, kauniita naisia tai tyttöjä. Kirjassa on muutama valikoitu selvittämätön rikoskeissi meiltä ja muualta, ja niiden avulla selviää kiinnostukseen liittyviä yleisiä piirteitä. Postailen kirjasta lisää naistenviikon Kristan päivänä 24.7.
Juha Itkonen: Huomenna kerron kaiken
Kesän korvilla ilmestyi Juha Itkosen uusin romaani Huomenna kerron kaiken, jota on arvioinneissa jo tituleerattu kutakuinkin valkoisen, keski-ikäisen, keskiluokkaisen heteromiehen äänitorveksi. Romaanissa ikämies muistelee vuosientakaista suhdettaan, jossa on ollut onnen mahdollisuus. Varma kertojaote vie miehen melankoliseen mielenmaisemaan, ja siitä syntyy lukuromaanipotentiaalin täyttävää, henkilövetoista proosaa. Romaanista lisää blogissani.
Johanna Elomaa: Rosalisa
Keväällä ilmestyi Johanna Elomaan romaani Rosalisa, joka kertoo naisesta sydämensiirtoleikkauksen jälkeen. Päähenkilö Siru saa uudesta sydämestä outoja tuntemuksia ja ryhtyy kielloista huolimatta selvittämään sydämenluovuttajan taustoja. Kirjoitan romaanista hitusen lisää naistenviikolla 21.7. Johannan päivän postauksessa.
Petri Tamminen: Sinua sinua
Petri Tammisen Sinua, sinua on ollut yksi alkuvuoden kirjasykähdyttäjista. Romaani kertoo nuoruudenrakkaudesta – eikä kuitenkaan. Romaanin ydin löytyy kelpaavuudesta, muistista ja muistoista sekä etenkin äidistä ja vaimosta. Rakkauden olemus saa romaanissa monia muotoja. Kerronnaltaan teos valokuvineen on erinomaisen muodokas, ja siitä olen kirjoittanut lisää blogijutussani.
Kävin kesän alussa kuuntelemassa kirjailijaa Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa, jossa hän tiivisti: ”Kaunokirjallisuus on tietokirjallisuutta elämästä.” Lisäkiteytyksiä odottaen!
Paula Nivukoski: Nopeasti piirretyt pilvet
Paula Nivukoski kirjoittaa historiallisia romaaneja sijoittuen pohjalaiseen maalaismaisemaan. Naisnäkökulmainen ote on vahva, ja kerronta tuo lähelle päähenkilön vaiheet ja kehityksen. Edellisen näkökantani kirjoitin kirjailijan esikoistomaanin Nopeasti piirretyt pilvet perusteella (linkki postaukseen), sillä sitä seuranneet romaanit ovat jostain syystä lipsahtaneet lukematta, myös neljäs ja tänä vuonna ilmestynyt Pimeät päivät, valkeat yöt.
Markus Nummi: Käräjät
Markus Nummen romaani Käräjät sai viime vuonna lukijoiden Kiitos kirjasta -tunnustuksen. Omalta osaltani kiitän myös merkittävästä lukukokemuksesta. Pohjalaisen lapsenlähdettäjäoikeudenkäynnin lisäksi romaani tarjoaa vaikuttavan näkymän sotaa edeltäviin ja jälkeisiin ilmiöihin. Ilmiöiden takana on ihmisiä, ja sitä Nummi kuvaa elävästi ja eläytyen. Lisää blogissa.
•
Seuraavien Vinhan esiintyjien teoksia en ole lukenut: Tea Mäkipere, Janne Laine ja Helena Petäistö.
•
Perjantaina musiikista vastaavat duo Juha Itkonen ja Ville Härkönen sekä Irina Björklund, lauantaina Nössö Nova ja Kaj Chydeniuksen lauluja tulkitsevat Minja Koski, Mikael Saari ja Matti Hussi.
•
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 