Varpu on täällä taas! Tapaan Tuuli Salmisen romaanin Varpun nimi- ja päähenkilön uutuudessa Enimmäkseen käyttökelpoinen (Gummerus 2025). Tuttu porukka on koossa: Varpu, tyttäret Emma ja Oona sekä sisko Irina miehineen. Ex-puoliso perheineen kipuilee kuin piikki lihassa, eikä Emman anopistakaan voi toisin todeta. Myös onnenkantamoisena kohdatun miesystävän kanssa alkaa kontakti hiertää.
Näkökulma on ja pysyy keski-iän ylittäneessä Varpussa, joka on edelleen enimmäkseen käyttökelpoinen:
”Minulla on tapana tarkistaa säännöllisesti näyteikkunoista, olenko olemassa. En ole tarkistanut olemassaoloani aikoihin ja seisahdun Töölön kirjaston viereen katselemaan omaa heijastustani isosta ikkunasta. Lattana harmaa piponi ja siniharmaa laatikkomainen takkini saavat minut näyttämään juuri siltä mikä olenkin, viisikymmentäseitsemänvuotiaalta arkimummulta, enkä minä muuta haluakaan olla.”
Varpu-kirjat edustavat Suomessa harvinaista lajia, hyrisevää huumoria. Tällainen kepeänkiva kirjallisuus kertoo perhesuhteista kirpeästi ja tyylitellen niin, että henkilöiden epätäydellisyys ja luonteiden kulmikkuun saavat törmäillä tuntuvasti. Silti lämpöä hehkuu, rajatusti mutta myötäeläen etenkin päähenkilöön – romaanin lopussa sitä läikkyy laajemmaltikin. Kiinnostavaksi ja ilakoimaan houkuttavaksi kirjan tekee ilmeikäs kerronta.
Varpun tylyhkö pintapuoli on yksi huumorin lähteistä. Itseään hän luonnehtii ”sakasanvarpuksi” silloin, kun liian organisoitu puoli alkaa hänestä puskea pintaan. Varpun menneisyys yläkoulun saksanopettajana ja jämptinä omakotitaloemäntänä selittäävät hänen taustaansa. Nyt hän viihtyy yksiössään Töölössä, totuttelee mummuksi ja yllätyksekseen aloittelee opiston saksankurssin opettajana.
Ehkä liian pitkälle menee Varpun kylmäkiskoisuus, jota hän kohdistaa auliiseen Ossianiin, tuoreeseen miessuhteeseen. Lukija kyllä ymmärtää ilmeisen väärinymmärryksen, Varpu ei. Lukija ymmärtää myös Varpun torjuntamekanismit defenssinä. Aika kireälle venyy lisäksi Varpun ja Emman anopin suhde, ja viholliskuvan muodostava kilpailijaisoäiti liikkuu liiallisen karikatyyrin rajoilla, mutta kyllä asetelmasta hupia irtoaa.
Ai, juoni? Varpun ja Irinan äidin varhaisen kuoleman arvoitus ja Ruusa-tädin elämän salaisuudet alkavat aueta, mikä hermostuttaa siskoksia. Sen ohella isovanhemmuus ja uskallus päästää uusia ihmisiä lähelle kuuluvat kirjan keskeisaiheiksi. Näiden parissa sain viihdyttävän lukukokemuksen.
•
Tuuli Salminen: Enimmäkseen käyttökelpoinen, Gummerus 2025, 170 sivua eKirjana. Luin BookBeatissa.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 