Kuukausittainen arkisto:huhtikuu 2026

Anne Vuori-Kemilä: Kaikki valo mitä täällä on

Tänään on runosunnuntai – pitkästä aikaa. Rikon runohiljaisuuteni Anne Vuori-Kemilän ensimmäisellä runokokoelmalla Kaikki valo mitä täällä on (Aviador 2026). Häneltä on aiemmin ilmestynyt proosaa; yksi romaani on ollut myös Finlandia-palkintoehdokkaana.

Runokokoelman aloittaa säkeet ”Rikkimennyttä valoa / lamppu ei korjaa” ja niitä ympäröi omistus pikkuveljelle, joka teki vuosia sitten itsemurhan. Runot saavat näin merkittävän lukukehyksen.

Runojen tunnelmissa vaihtelee luopumisen vaikeus ja poistuneen läheisen läsnäolo, joka ei pääty kuolemaan. Luen runoista myös vaikeuksia kommunikoida silti yhteyden säilyessä. Siten runoja voi lukea ylipäätään tärkeän ihmissuhteen sekä minän ja sinän pohdintoina.

Kokoelmassa on seitsemän eri osaa. Ensimmäinen osa on otsikoitu samoin kuin koko kirja, ja se tekee heti väkevän vaikutelman. Valo-symboli sisältää valon voimakkuuden vaihtelua, ja runoilija säätelee sitä sävykkäästi ja ilmeikkäästi. Valo hehkuu liikennevalojen punaista, pysähtymään pakottavaa, tai se kirkkaana loistaen tarjoaa myös selvimmät varjot.

Muissa kirjan osissa käytetään myös paljon aisteja, entinen visualisointia hyödyntävää runokieltä. Vuori-Kemilän runokieli on kikkailematonta: selkeitä lyhyitä virkkeitä. Silti se tarjoaa lyyristä tiheyttä, ilmavaa tulkintavapautta.

Runoissa valon lisäksi runokuvastossa korostuu ympäristö. Sekä kaupunkiin kuuluvat ääni- ja näköhavainnot että luontohavainnot löytävät paikkansa runoista. Puilla on runoissa iso rooli: ”- – puiden sisällä toinen metsä / niin hiljainen ettei havise – -. ”

Lyhyimmillään Vuori-Kemilän runo on kaksirivinen: ”Puiden väristä jo kuulet / mitä minä itselleni puhun.” Pisimmillään runot täyttävät yhden sivun. Runojen minä haviannoi ja tekee synteesejä, ja runojen sinä saa ne hiottuina huomioina ja tunnelmina, joissa sinän läsnäolon tuntu vaihtelee.

Runot rakentuvat säe- ja säkeistöjakoon tarkasti, mutta kokoelman osasta ”Etteikö jotain sittenkin jäisi” lähtien jotkut säkeiden loppujen sanat rikkoutuvat ja tippuvat kirjain kirjaimelta. Runojen keinot vahvistavat sisältöä: läheisen läheisyyttä lähdön jälkeen, jonkilaista olevaisuutta kuoleman jälkeen.

Siispä kokoelma Kaikki valo mitä täällä on iskee pääsiäisaikaan täysillä vaan ei mihinkään uskontokuntaan tai ideologiaan sitoutuen. Runot välittävät välittämistä ja elämän merkitystä ja jatkumista sen pituudesta huolimatta. Kokoelma loppuu osaan ”Laske jo kivi sylistäsi”, ja se kauniisti antaa tilaa surun, läsnäolon ja elämän kaikkien sävyjen yhteiselollelle ja etenkin elämän pienille iloille.

Anne Vuori-Kemilän runokokoelma on kaunis lohtukirja, jonka runot kestävät monia lukukertoja. Runojen paljas pinta sisältää monia kerroksia lukijan löytää ja täyttää.

Anne Vuori-Kemilä: Kaikki valo mitä täällä on, Aviador 2026, 94 sivua. Sain kirjan kirjan julkkareissa.

Tämä on kirja-arvio, ei mainos.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus, Runot

Ulla Rask: Seitsemän tornin varjossa

Ulla Rask jatkaa romaanillaan Seitsemän tornin varjossa (WSOY 2026) Blankan elämäntarinaa, joka alkoi päähenkilön mukaan nimetyllä romaanilla. Kylmä meri -sarja jatkuu Lyypekissä vuonna 6011.

Kiinnostavasti henkilökuvauksen särmät ovat terävöityneet. Blanka näyttää valtaansa äveriään kauppiaan vaimona ja tuhlaa miehensä varoja korukaupoilla ja muilla ylellisyysostoksilla. Ennen ystävyyteen ja yhteiseen historiaan nojannut suhde palvelija-Margoon katkeaa, koska Blankan ulkokultaisuus tulee naisten väliin.

Ruton leviäminen muuttaa kaikkien tulevaisuuden. Blankan turvattu elämä vaihtuu pakoon taudin valtaamasta kaupungista ja uusista, hengenvaarallisista suhteista. Pelastukseksi osoittautuu naistenvälinen lojaalisuus.

Ulla Rask kuvaa elävästi 1600-luvun alun kaupunkielämää ja porvarispiirejä. Ruton kauhut, taikausko ja erilaisten uskomusten villi leviäminen välittyvät hyvin.

Naisten aseman heikko pohja tulee monin tavoin esille. Ei edes varallisuus suojaa, sillä sitä varmemmin nainen on lähinnä kauppatavaraa. Varaton nainen on etenkin vailla palveluspaikkaa vapaata riistaa. Alisteisessa asemassa ei ole juuri valinnanvaraa.

Blanka ja Margo saavat lihaa luiden päälle ja välien vaihtelu kirjaan jännitettä, myös jännitystä. Rutto toimii romaanissa tasa-arvoisena tekijänä, joka ei katso kenenkään asemaa vaan nappaa uhreja sattumanvaraisesti. Rakkaus on vähän ruttoon verrattava tekijä romaanissa, sillä lempi ei noudata sovinnaisuuden rajoja vaan iskee niistä piittaamatta.

Romaanin sivuhenkilöissä on mustavalkoisuutta, joten pahis on tosi pahis. Naisten neuvokkuutta ja yhteistyötä tarvitaan tukalien tilanteiden ratkomiseen, lisäksi sattumilla on sijansa. Siispä jotkut käänteet ovat viihteelle ominaisia, ja joissain kirjan piirteissä sävykkyys viehättää. Seitsemän tornin varjossa päättyy sellaiseen käänteeseen, että jään odottelemaan Balnkan ja Margon tulevia käänteitä.

Ulla Rask: Seitsemän tornin varjossa. Kylmä meri – osa 2, WSOY 2026, 244 sivua eKirjana. Luin BookBeatissa.

Tämä on kirja-arvio, ei mainos.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Romaani