”Venetsiassa on kolme maagista ja salaista paikkaa: yksi Calle Dell`amor Degli Amicin varrella, toinen likellä Ponte delle Maravegieta ja kolmas Calle dei Marranilla, liki San Geremiaa, Ghetto Vachiossa. Kun venetsialaiset – tai joskus maltalaiset – saavat tarpeekseen virkavallasta, he menevät näihin salaisiin paikkoihin, avaavat pihojen periltä ovet ja katoavat ikiajoiksi, kohti salaperäisiä maita, kohti toisia tarinoita…”
Näin päättyy Corto Maltese -tarina Kertomus Venetsiasta. Ja näin käynnistyi valmistautumiseni tulevaan Venetsian matkaani, joka alkaa sunnuntaina. Lähdenkö noihin paikkoihin ja toisiin tarinoihin? Kiehtovaa. Romanttinen seikkailusarjakuva ei ole aivan lempigenreni, mutta tässä tilanteessa Prattin vanha sarjis oli ihan viihdyttävää luettavaa. Aika kasan symboleita, kulttuureita ja aikakausia Pratt ymppää yhteen tarinaan, lisää ripauksen historiaa ja kuorruttaa lopun fantasialla – aineella, josta unet on tehty.
Q-teatterin esitys taipui melko hyvin sarjakuvan tunnelmiin. Hiukan liikaa halpahintaista huumoria ja touhuamista oli minun makuuni, mutta kokonaisuus oli melko viihdyttävä. Venetsia-osuudesta on esityksessä aika tarkkaankin alkuperäisen sarjiksen jättämään mielikuvaan istuva kohtaus.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 