Ajatuksenani oli lukea ja blogata menneen viikona aikana lukutaitokeräyksen hengessä. Siksi valikoin joukkoon teoksia, jotka jollain tavalla liittyvät Suomen pakolaisavun keräyskohdealueisiin tai maihin, joissa koulutuksellinen tasa-arvo on saavuttamatta. Kirjabloggareiden kampanjaviikon aloitin tosin bloggaamalla Leena Lehtolaisen uutuusdekkarista. Sain sen luettua juuri lukuviikon kynnyksellä, ja se oli porras toisenlaisiin tarinoihin.
Itätimorilainen elämänmeno Indonesian naapurissa muistuttaa keräyskohdemaiden sisällissodista kärsineitä maita; Jaco-romaanissa sisällissotaa paetaan oudoin seurauksin. Liberiaa ja Sierra Leonea liippaava lapsisotilasromaani Ei Allahin tartte oli aivan sitä itseään. Lohduttoman romaanin luettuani todella soisin alueen lapsille ja aikuisille kirjoja, kyniä ja papereita kalasnikovien sijasta. Nicaraguaan sijoittuva selkoromaani Liian pieni äidiksi korostaa puolestaan koulutuksen, valistuksen ja tasa-arvoisuuden tarvetta kehitysmaiden köyhille, etenkin tytöille.
Romaanien näkökulma on lähinnä valkoisten länsimaalaisten kirjailijoiden – olkoon niin. Loppukevennyksenä teemalleni valitsin intialaiseen ympäristöön sijoittuvan suomalaiskirjailijan kevytdekkarin, Lahjoja norsujumalle. Siinä vilahtaa köyhä poika, jolla ei ilman iltatyöraadannan tuottamia ropoja ole asiaa kouluun, ja vain koulutus on tae ponnistaa alakastista eteenpäin.
Jos lukien voi edes hitusen auttaa ihmisiä toisella puolella maailmaa, on sitten luettava. Ja toimittava: järjestin työpaikallakin pienen tempauksen lukutaidon puolesta, ja sain kerättyä melkein 60 euroa keräykseen – kiitos mukaan tempautuneiden nuorien opiskelijoiden.
Luin kuusi kirjaa keräysviikolla, bloggasin myös kuudesta, ajattelin ainakin neljää muuta kirjaa… Viimeisin lukuviikkoni kirja sijoittuu 1970-luvun Rovaniemelle, mutta siinäkin on paljolti kysymys kirjoitus- ja lukutaidosta. Ja koska tämä Jari Tervon romaani Esikoinen oli lukukokemuksena täysi 10 (siitä singahtaa bloggaus huomenna), kilahtaa keräyskassaan pelkästään siitä sen verran euroja. Tämä pitää lopuksi todeta: lukutaidottomuus ei kaukaisen Suomen kertarysäyskeruulla korjaannu, mutta tämä on paljon enemmän kuin ei mitään. Oli ilo olla mukana!
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 