”Täydellinen romaani.” Jo on! Nyt ladataan odotukset huippuunsa. Stoner-romaanin lievetekstit eivät kehuja säästele. Romaanin taustakin säväyttää: yhdysvaltalaisen kirjallisuudentutkijan ja -opettajan John Williamsin romaani ilmestyi jo 1965, mutta sen upeus keksittiin vasta vähitellen. Tänä keväänä Bazar julkaisi Stonerin Ilkka Rekiaron jämäkkänä suomennoksena.
Romaani kertoo William Stonerin aikuiselämästä. Yksi ihmiselämä – fiktiivinen sellainen – altistuu avoimelle tarkastelulle. Päähenkilö syntyy 1891 ja on eläköitymässä 1950-luvulla. Maatilan ainoa lapsi pääsee opiskelemaan maatalousalaa mutta vaihtaa sen kirjallisuudentutkimukseen ja jatkaa yliopistolla tutkijana ja opettajana. Hän perustaa perheen. Kotona ja töissä on pulmia. Miten tästä voi syntyä jotain kiinnostavaa?
Sykähdyttävän kirjallisuuden ydin on siinä, miten asiat kerrotaan. Stonerin kieli ja kerronta on kirkasta ja tarkkanäköistä. Se on pinnalta helppoa ja yksinkertaisen kaunista. Williams riisuu ilmaisusta teeskentelyn, ja vaikka kerrontaa voisi pitää vanhanaikaisen kronologisena sepityksenä, lopputulos on nautittavaa ihmiseen pureutumista. Romaani on kuin sen ymmärrys rakkaudesta:
– – että ihminen, jota rakastamme aluksi, ei ole sama jota rakastamme lopuksi, ja ettei rakkaus ole päämäärä vaan kehitys, jossa yritetään oppia tuntemaan toinen toistaan.
Romaanin saatesanoissa siteerataan sattuvasti Williamsia, jonka mukaan kirjallisuuden pitää olla viihdyttävää: ”Hyvä tavaton, on tyhmää lukea, jos se ei tuota iloa.” Stonerista en riemastu siksi, että teksti olisi huvittavaa, vaan hienon, vakuuttavan kerronnan vuoksi. Kirjan käsittelemät tunteet ovat pikemmin raskaita. Stoner kohtaa muun muassa alistamista ja nöyryyttämistä. Kokee hän myös rakkautta ja tyyneyttä siitä, mitä on.
Romaani todistaa, että yksityinen voi olla yleistä, vaikka kuvattu aika, paikka, tilanne ja tapahtumat ovat itselle vieraita: yhden henkilön kokemuksiin samastuminen vahvistaa kosketuspintaa elämään yleensä. Kuvausvoiman tunnen välillä sisuskalujen kouristeluna tai muina välittöminä reaktioina. Esimerkiksi Stonerin avioliiton solmiminen pistää kiljumaan: ei, ei, älä anna sen tapahtua. Mutta ihmisille tapahtuu, he elävät elämäänsä, kolhiintuvat ja koittavat selviytyä. Ehkä he kehittyvät ja muuttuvat. Täydellistä ei ole. Siispä erittäin hyvässä ellei täydellisessä romaanissakin pitää olla hiertävät kulmat ja säröjen hinkkaamat aukot, epätäydellisyydet.
Onko Stoner jokamiehen ja -naisen lukemistoa? Kerronnassa ei ole kikkakolmosia, eikä akateemisen korkeakirjallinen ympäristö vieraannuta, sillä se sisältää samanlaista suhdesuhmurointia kuin mikä tahansa ympäristö. On kuvattujen henkilöiden asema tai tila mikä vain, heistä kuoriutuu ihmisiä, hyvässä ja pahassa sekä etenkin niiden välistä. Itse Stoner painuu mieleen, hänestä tulee läheinen, josta jäljelle jää haikea, arvokas muisto.
Tarinan, kerronnan, kielen, henkilökuvauksen ja elämännäkemyksen täyteläisyys palkitsevat. Minua viehättää romaanin alateksti, joka tähdentää lukemisen merkitystä ihmisen kasvussa. Päähenkilön elämänkulun suunnan käänsi ensimmäinen kirjallisuusluento, ja kirjallisuus saa hänet tuntemaan osallisuutta. Ehkä ylevää – varmuudella kaunista ja tavoiteltavaa.
Kun hän paneutui kulloiseenkin aiheeseen, kun hän painiskeli opiskelemansa kirjallisuuden voiman kanssa ja yritti ymmärtää sen luonteen, hän havaitsi itsessään jatkuvan kehityksen ja sen tiedostaessaan siirtyi itsestään ulospäin maailmaan, johon kuului.
Lukuresepti Stonerin varalle:
– Älä lue romaanin alun ”Saate”-osiota ennen omaa lukukokemustasi.
– Karista ennakkokehut, huhut ja odotukset, lue kirja vain itsesi vuoksi.
– Pysäytä aika ja hiljennä ulkopuolinen häly, rojahda lempeään paikkaan nauttimaan tekstistä.
– Antaudu fiktion lumolle: tartu tarinaan.
– Mieti, mihin maailmaan sinä kuulut.
– Lue kirjan jälkeen Ompun komea Stoner-hurmioteksti (äläkä piittaa, että minulla on sama kirjasitaatti – en voi luopua siitä – sillä vasta oman tekstini kirjoittamisen jälkeen luin bloggaajakollegan postauksen ja totesin siteeraussamuuden). Ompun postauksessa on lisää linkkejä Stoner-blogiarviointeihin.
John Williams
Stoner
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Bazaar 2015, alkuteos ilmestynyt 1965
306 sivua
romaani
Lainasin kirjan kirjastosta – kiitos Bestseller-hyllyn.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 