Sain pähkinän purtavaksi. Minun pitää valita kolme kirjaa, jotka lukisin uudelleen. Valinnassa on vielä rajaus: kirjojen tulee olla bloginpitoaikaisia.
Haasteen heitti Luettua elämää -blogin Elina, jonka lista voisi olla omani: Saatana saapui Moskovaan, Meriromaani ja Kesäkirja. Meriromaanin joudun diskaamaan siksi, että olen sen jo lukenut toiseen kertaan, lumous vahvistuen. Saatana on nyt tuoreessa muistissa, postaus putkahtaa klassikkohaasteena (31.7.2015).
Tove Janssonin Kesäkirjan tulen lukemaan uudelleen. Koin sen tänä kesänä ensimmäisen kerran äänikirjana, joten kiinnostaa kovasti, millainen kokemus teksti on sellaisenaan. Ihastuin Kesäkirjan särmikkääseen isoäiti-lapsi-suhteeseen, tunnelmaan ja tapaan käsitellä elämänmenoa.
Tämän kevään kova kotimainen historiallinen romaani on Pyöveli (Gummerus 2015). Anneli Kanto kahmaisee aikaan, ajattelutapaan ja toimintaan, jossa en ole noin verevästi monesti käynyt. Verevästi, hmm, monessa merkityksessä. Toisella lukukerralla ehkä rauhoittuisin viipyilemään eri kertojaäänien mikrotaajuuksilla.
Vuodentakaisen kevään pyörrytyskokemus oli Kate Atkinsonin Elämä elämältä (suom. Kaisa Kattelus, Schildts & Söderströms 2014). Vielä tulee se aika, että luen sitä pieninä paloina, hitaasti, nautiskellen tilanteista, henkilöistä ja jossittelusta, mahdollisista maailmoista.
Seuraavaksi haastan – jos ei ole jo monesti haastettu – samaan mahdottoman ihastuttavaan valinnan vaikeuteen blogit Kirja hyllyssä, Pikkurilli ja Kirsin kirjanurkka.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 