Päivittäinen arkisto: 11 maaliskuun, 2016

Viisi vuotta kirjabloggaajana on kulunut nopeasti. Alku käynnistyi varovaisesti, mutta juttu jutulta olen kokenut verkkolukupäiväkirjailun omakseni.

Kuluneella blogini 5-vuotisjuhlaviikolla löysin vahingossa isäni onnittelukortin. Se on ollut teinivuosinani saadun kirjoituskoneen kyljessä: ”Tätä kun aikansa kilkuttaa / niin Anni Polvakin toiseksi jää. / On Päätalon Kallekin varjo vain / kun Tuija muistelmansa valmiiksi sai!” Varsinaista knasuilua en ole harkinnut, mutta kummasti vuosikymmententakaisen kannustusrunon ajatus on kannatellut. Kirjoittelen blogaten lukukokemuselämäkertaani. Oliivinvihreä, jäykästi nakuteltava kirjoituskone on vaihtunut iPadiin, mutta yhä kirjat ja niistä kirjoittaminen tuottavat iloa ja ihmetystä, jaettavaksi asti.

Voisinhan kirjoitella vain omaksi iloksi. Kuitenkin odottamatonta lisäarvoa on antanut osallisuus lukijayhteisössä. Ja aina yllätyn ja ilahdun, kun huomaan juttujani luettavan, joskus myös kommentoitavan. Näitä miettiessäni huomasin HS-jutun Ms Afropolitan -bloggaajasta Minna Salamista, joka on viime vuonna Elle-lehdessä nostettu maailman 12 vaikutusvaltaisimman naisen joukkoon. Salami sanailee bloggaamisesta samoin kuin ajattelen: ”Vaikka blogistasi ei tulisikaan jättimenestystä, pelkästään sen olemassaolo, että se on arkistoitu, on hyvä syy kirjoittaa.”

Kirjablogini viisivuotisjuhlaa – puuhäitä – vietän lukien, kirjoittaen ja julkaisten. Blogissani välillä käväisen muunkin kulttuurin puolella, mutta yhä vain kirjallisuus painottuu. Bloggaaminen on jonkin verran vaikuttanut lukemiseeni: luen entistä enemmän uutuuksia. Joskus huomaan paineiden kasvavan siten, että holtittomasti hamuan aina uutta kirjaa edellisen seuraksi. Olen luvannut itselleni, että heti kun bloggaamiseen tulee suorittamista, lopetan. Vielä ei ole tarvinnut sitä harkita. Kiitos kirjat ja kanssalukijat!