Tokio, yökatujen valot vilisevät silmissä kylminä, kuu paistaa, bänditreeneissä soi pasuuna, aamuöisen autiossa puistossa vilisee kissoja, kaksi nuorta kohtaa sattuman sanelemana. Eihän tuo muualta voi olla kuin Haruki Murakamin romaanista. Tällä kertaa kirjan nimi on Pimeän jälkeen (Tammi 2020).
•
On romaanissa muutakin tuttua, etenkin tunnelma. Siinä on arvoituksellisuutta, odotusta ja hämyisää ”kaikki on mahdollista” -henkeä. Spefi-aineksia tarinaan tuo nuori malli Eri, joka on vaipunut prinsessaruusumaiseen uneen kotonaan. Elintoiminnot ovat normaalit, mutta nuori nainen ei vain herää. Kirjassa kuvataan hänen unimaailmaansa, jossa peileillä on merkitystä.
Romaanin pääjuoneen kuuluu muukin peilaaminen: Erin siskon Marin elämä kuvastuu erilaiseksi kuin siskonsa Eri. Sisarusten suhteen välissä on kuin lasi (tai peili), ja se vaivaa Maria. Parikymppistä kiinan kielen opiskelijaa Maria häiritsee Keiko-siskon uni niin, ettei hän pysty nukkumaan kotonaan vaan vaeltelee yöt kaduilla ja kahviloissa. Yhtenä yönä hän kohtaa kahvilassa tuntihotellin emännän ja pasuunansoittajan. Kohtaamiset johdattavat hänet tilanteeseen, jossa on tapahtunut kiinalaisprostituoidun pahoinpitely. Sivujuonteena kulkevat pahoinpitelijän tarina ja mafian uhka.
•
Parasta romaanissa tunnelman ohella ovat keskustelut Marin ja muiden henkilöiden kanssa. Niistä välittyy yön tuntien avautumisien mahdollisuus. Henkilökuvien psykologisuudessa saattaa olla ilmeistä mutta myös viehättävyyttä. Samoin viehättää varovainen romanttisuus. Ja tokiolainen yö: sen pimeyttä puhkova keinovalotodellisuus sykkii.
Pimeän jälkeen sopii hyvin äänikirjaksi, sillä tarinaa on helppo seurata, sillä kirjassa yö etenee tunti tunnilta. Lomittuvat kertomukset eivät sisällöltään ole järjen hallittavissa mutta kerronnaltaan kyllä.
Tasaisentylsää moottoritieajeluani virkistivät japanilaiset yökuvat, eli äänikirjan avulla matkanteko muuttui mielihyväksi. Ei edes se tuhonnut tunnelmaan tunkeutumista, että kuuntelukertojeni välissä oli pitkiäkin taukoja. Ehkä Pimeän jälkeen ei jää ikimuistoiseksi kirjakokemukseksi, mutta se sopi hyvin ajankuluksi.
•
Haruki Murakami
Pimeän jälkeen
suomentanut Antti Valkama
Tammi 2020
romaani
äänikirjana 5 tuntia 53 minuuttia, lukijana Toni Kamula.
Kuuntelin BookBeatissa.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
Murakamin on virtuoosimainen tunnelman kehrääjä, ja hän kutoo lukijansa mukaan hämyiseen tarinaansa lyhyin lausein ja hienostunein, tyylikkäin sekä vaivihkaisin keinoin. Hänen tuotantonsa sopii moneen lähtöön ja
tähän asti on Murakamin taika aina tepsinyt!
Hienosti luonnehdit! Tästä tykkäsin erityisesti tunnelman ja tiiviyden vuoksi. Jännästi hänen kirjoissaan on aina jotain samaa, silti erilaista – ja yllätyksiä.
Hei! Sen verran korjaan, että äänikirjan lukija on nimeltään Toni Kamula. Minun äänelläni kokemus ei välttämättä olisi ollut yhtä miellyttävä…
Kiitos korjauksesta, olipa silmäni harittanut verkkokirjatiedoissa. Ja suuri kiitos mainiosta suomennoksesta!