Tapani Bagge: Kirves-Reetta

Tapani Baggen romaani Kirves-Reetta (Avain 2023) jatkaa kirjailijasta ja hänen ystävästään Koskelasta kertovaa selkoromaanisarjaa. Sarjan aloitti kirja Alligaattori. Tyyliltään sarjan kirjat sopivat veijariromaaneiksi, ja monesti päähenkilöt matkaavat pitkin hämäläistä tieverkostoa, eli tien päällä -romaaneiksikin ne sopivat. Juoniin kuuluu joutuminen epäonnekkaasta kommelluksesta toiseen, lisäksi Koskelan touhut sisältävät huumoria.

Kirves-Reetta alkaa Koskelan uudesta ideasta: hän hankkii lehmävasikan ja haluaa perustaa luomutilan, koska tavoitteena on saada luomusta tykkäävä vaimo takaisin. Totuttuun tapaan kirjan kertojakirjailija joutuu seikkailuun mukaan. Juonessa tilanteet vaihtuvat nopeasti. Tunnelmat vaihtuvat, ja mukaan saadaan jännitystä ja jopa kauhua. Kahden touhuavan miehen vastapainona on tässä kirjassa mainio mummo Raili Rääpiälä. Kirves-Reetan arvoituksen jätän kirjan lukijoiden ratkaistavaksi.

Tapani Bagge on kokenut kertoja, ja hänen valttinsa on kerrassaan sujuvan tekstin tuottaminen. Hän saa hienosti kirjaansa vauhtia ja vaarallisia tilanteita, hyrisevää huumoria ja napakkaa dialogia. Kotimaisessa kirjallisuudessa ei todellakaan ole liikaa hupaisia veijaritarinoita, siksi Baggen Koskela-sarja on paikallaan. Koskela-kirjat ovat nuorten aikuisten ja aikuiseen makuun, ehkäpä myös ihan äijäkirjallisuutta.

Mutta ovatko ne selkokirjallisuutta? Sitä mietin pohjamutia myöten, kun luen Kirves-Reettaa. Kirjan kieli ei ole kaikkiaan perusselkokieltä vaan monesti selkokielen ääripäätä selkeän yleiskielen ja yleiskielen suunnassa, ja välillä ihan itse yleiskieltä. Sanasto on värikästä, eikä verbimuotojen vivahteikkaita muotoja kaihdeta, ja rakenteet vaihtelevat helposta vaikeaan. Bagge taiteilee selkon ja muun välissä: selkokielelle vaikeiden ainesten lomassa on kyllä lyhyttä ja ytimekästä, sitten kieli riehaantuu taas revittelemään.

”- No niin,

Koskela sanoi,

nosti moottorisahan pulkkaan

ja otti verkonuittolaitteen käsistäni.

Hän jatkoi:

-Tää suksi torpedoineen sujautetaan

ylösalaisin jään alle..

… näin.

Sitten lasketaan eka verkko avantoon

ja kiinnitetään se tähän koukkuun.

Vedetään tästä punaisesta narusta

torpedo käyntiin…”

Mielestäni Kirves-Reettaa voi myös ajatella mainiona säekirjana, jossa käytetään selkokielen rivitys- ja kappalejakoperiaatteita. Se edistää liukasta lukemista. Tällaisellekin kirjallisuudelle on paikkansa: vauhdikas pienoisromaani veijareista välistä helpolla kielellä, välistä rempseän yleiskielen suunnassa.

•

Tapani Bagge: Kirves-Reetta, Avain 2023, 127 sivua. Lainasin kirjastosta

•

Julkaisen peräkkäisinä päivinä jutut selkokirjoista:

• 10.10. Selkeän kielen päivästä selkokirjoihin
• 11.10. Merete Mazzarella, käännös ja selkomukautus Jolin Slotte: Veljeni Martin
• 12.10. Silja Vuorikuru: Käärme kainalossa ja muita tarinoita
• 13.10. Tapani Bagge: Kirves-Reetta
• 14.10. Anna Vasala: Opi neulomaan 2
• 15.10. Marja-Leena Tiainen: Gangsterin poika
• 16.10. Salaperäisiä tarinoita

Arvonta: voita lippu Helsingin kirjamessuille

Kommentoi minulle blogiini tai Facebookin tai IG:n tämän jutun postaukseeni – voit voittaa kirjamessulipun. Voittolipun jakamiseksi tarvitsen sinulta sähköpostiosoitteesi. Arvon voittajan 16.10.2023.