Anna Kortelainen kirjoittaa romaanissa Kulkija (Tammi 2023) saksanjuutalaisen kulttuuriesseistin Walter B:n pohjoisesta kesämatkasta vuonna 1930. Suosittuun biofiktiolajiin tämä kirja loksahtaa, sillä romaanin päähenkilö vasemmistoälykkö Walter Benjamin tunnetaan tuotannostaan. No, minulle miekkonen on vieras, nyt tuttu kirjan muutaman viikon seurasta, siis fiktiosta.
Matkaromaaninakin tätä voisi pitää, sillä Walter B. reissaa Saksasta Norjaan, siellä Hurtigruten-linjalla pohjoisrannikkoa kunnes jää maihin ja patikoi Suomen puolelle, sieltä moninaisin kulkupelein Helsinkiin, josta laiva vie Sopotiin. Matka toimii kehyksenä päähenkilön välivaiheesta: hän on eronnut vaimostaan ja pojastaan ja haikailee entisen rakastettunsa, marxilaisen teatteriohjaajan Asjan perään.
”Asjaan verrattuna Walter B. tiesi olevansa tuuliajolla, filosofi vailla oppituolia, kriitikko vailla kustantajaa, journalisti vailla lehteä, juutalainen vailla uskontoa.”
Matkan aikana kulkee mukana kirjailijan käsikirjoitus, joka ei etene mihinkään. Päähenkilön välitila täyttyy ohimenevistä maisemista ja henkilöistä, oma tyhjyys kumisee, mutta tulee päätösten aika, alkanee itsellinen, perheetön elämä.
•
Ei kyse ole vain päähenkilön määmatkasta tai tilinteosta menneeseen. Vuosi 1930 on merkityksellinen sekä Saksan ja Suomen yhteiskuntakehitykselle. Tiedämme, miten fasismi eteni, tiedämme juutalaisvainot ja Suomi-Saksa-aseveljeyden. Kirjan aikaan kaikki se kyti, ja se kytee kirjassa. Mielenkiintoisin onkin romaanin Lappi-osuus, josta ei ole mitään merkintöjä tosielämän Benjaminin papereissa – romaanissa on, vaikka kokemus tyhjenee jo Helsingissä: ”Matkan irrationaalinen osuus, vapaa pudotus, oli nyt ohi.”
Kortelainen yhyttää Walter B:n pohjoisen alkuperäiskansan kanssa, sitten suomalaisen sivistyneistön seuraan. Samuli Paulaharjun kansatieteilijäryhmä etunenässä rouva Paulaharju saa edustaa romaanissa kaikkea sitä, mitä nykytiedolla kavahdamme: saamelaisten kallojen mittailua, kaikenlaista rotuoppia, kulttuurista omimista, kansanperintöaineiston ryöväämistä, Lapuan liikettä ja kotikutoista fasisimia.
”Jokin kuullussa pelotti suhteettoman paljon siihen nähden, että tämä ei ollut hänen kotimaansa eivätkä nämä olleet hänen maanmiehiään. Hän palaisi täältä hyvässä järjestyksessä Saksaan, jossa hän ei joutunut kuuntelemaan tällaista, ei ainakaan oppineiden matkaseurueissa. Siitä, mistä Berliinin kapakoissa tai pikkukaupunkien kasarmeissa mahdollisesti puhuttiin, hän ei tiennyt eikä halunnut tietää. Berliinissä jopa porvaristo oli sentään toista maata kuin nämä äänitorvet. Kotimatka oli alkanut tuntua pakomatkalta.”
•
Ehei, ei se sitten ihan noin mennyt: ei Walter B. sittemmin voinut välttyä fasismin hyökyaallosta eikä vainosta. Mutta valitsin edellisen kirjakatkelman sen osuvuuden vuoksi. Se kuvastaa päähenkilön omahyväistä arroganssia. Romaanin alkupuoli jopa rasittaa, sillä minäkertojan ylenkatse tuntuu tympeältä. Älykkö madaltuu tavallisen talliaisen tasolle pikkusieluiseksi, omahyväiseksi marisijaksi sitä itse ymmärtämättä. Suomi-osuudessa kertoja on lähinnä ällistelijä, mutta ulkopuolisuuden ja ylemmyyden yhdistelmä kuitenkin paistaa läpi. Se korventaa, joskin vähän huvittaa. Ajankuva sen sijaan hyytää.
Täytyy myöntää, että silloin tällöin lukiessani mietin, miksi tämä kaikki, miksi Walter B. Kuitenkin tapa, miten Kortelainen kirjoittaa päähenkilön näkökulmasta huomioita, alkoi minua kirjan edetessä kiehtoa. Pisteliäisyys ja ristiriitaisuus toimivat kerronnan eduksi. Kirjaan sisäänrakennetut ajan ja ajattomat aiheet alkoivat toimia etenkin kirjan loppupuolella. Voi kun oppisimme jotain historiasta!
•
Anna Kortelainen: Kulkija, Tammi 2023, 231 sivua eKirjana. Luin BookBeatissa.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 