Muutaman vuoden tauon jälkeen visiteerasin Turun kirjamessuilla 4.–5.10.2024. Päivitin käsitykseni, että Turun messut ovat kompaktit ja monipuoliset sekä niiden tunnelman välittömyys saa hyvälle tuulelle. Kyllä.
Kompaktius tulee esille siinä, että päähalli on yhtä kirjamarkkinaa, sivuilla pieniä kojuja yhdistyksiä, järjestöjä ja pienyrittäjiä. Kustantajilla ei juuri ole kojuja, vaan uutuuskirjat ovat tarjolla yhteisymmärryksessä ja kirjailijoiden signeerauspiste on keskitetty. Vanhalle kirjallisuudelle ja erinäiselle sälälle on oma hallinsa, niin myös samanaikaisille ruoka- ja viinimessuille.
•
Kirjailijoiden haastattelijoille oli kahdeksisen pistettä. Tarjonta oli teemoitettu perustellusti ja aiheet monipuolisia. Minun ja monen muun suosikki on vuosi toisensa perään Turun seudun äidinkielenopettajien haastattelupiste, jossa nuoret koululaiset haastattelevat paneutuneesti kauno- ja tietokirjailijoita.
Kuvan haastattelussa Leena Paasio, joka sai messuilla Nuori Aleksis -palkinnon.
Seurasin kahden päivän aikana lukuisia kirjailijahaastatteluja. Valitsin monta haastattelua kirjailijoilta, joiden kirjat ovat jo tuttuja, sillä välttelen liikatietoa kirjoista, joita en ole vielä lukenut. Jo luetuista kirjoista kuulin taustatietoja kuten Maisku Myllymäen Valvojasta, Roope Lipastin Luutnantti Ströbelin istumajärjestyksestä, Antti Röngän Kiltistä pojasta, Pihla Hintikan Äidin omasta ja Heikki Kännön Käsistä. Viime mainitusta jäi polttelemaan tieto, että seuraavassa romaanissa seikkailevat eksistentialistit ja suosikkiveistotaiteilijani Giacometti.
•
Uskaltauduin myös kuuntelemaan kirjoista, joihin en ole ehtinyt tutustua. Historiallisten romaanien ystävänä minua kiinnostavat samanaikaisesti haastateltujen Päivi Alasalmen, Paula Havasteen ja Merja Mäen uutuudet. Kolmen esikoiskirjailijan yhteishaastattelun kirjailijoiden kirjoista olen lukenut Mikko Kauppilan romaanin Terveisin K, mutta Salli Karin Vedestä ja surusta ja Eino Tainan Se laajenee ovat lukulistalla. Nämä haastattelut olivat myös haastattelijataidonnäyte: näin otetaan monta haastateltavaa teemoitellen mukaan keskusteluhenkisesti.
Yhteiskunnallis-poliittisesta romaanista kiinnostuneille Nina Honkanen tarjosi täkyjä romaanistaan Rakkaani Vladimir. Anna Pölkki antoi ajateltavaa kauneuden kokemuksista, herkkyydestä ja psyykkisten sairauksien kohtaamisesta: kirja Metsien kaukainen sini.
Haastattelin perjantaina Agricola-lavalla tietokirjailijoita Anne Helttunen ja Annamari Saure populaarista kirjallisuushistoriakirjasta Kynällä raivattu reitti, jossa on esittelyt 35 naiskirjailijasta 1600-luvulta 1900-luvun alussa syntyneisiin. Ilahduttavasti yleisöä kiinnosti kirjailijoiden innostus tuoda suurelle yleisölle tutuksi naisia, jotka kirjan otsikon mukaan ovat raivanneet reittiä sille, että naisten ääni on kuulunut – ja kuuluu.
Kuva ylhäällä: Kirsi Ranin
Odotan ensi vuoden Turun kirjamessuja – uudessa paikassa, josta ei ole vielä tietoa. Sitä ennen jollain tavalla kohottuneena tähyän Helsingin kirjamessuille: uusia kirjakohtaamisia, yllätyksiä ja tunnelmanostattajia. Ja jotta niin olisi jatkossakin, emmeköhän mene allekirjoittamaan kansalaisaloitteen kulttuurin tukemisen puolesta.
•
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 