Aihearkisto: haaste

10 heinäkuun, 2016 · 7:56 am

Tietokirjat vievät -haastevastaus

Lumiomena haastoi esittelemään tärkeitä tietokirjoja. Haaste on mukavasti muotoutunut matkalla minulle, joten minäkin mukautan sitä. Kerron viidestä tietokirjasta, joka ovat olleet elämäni varrella tärkeitä. Yhtä olen blogissani aiemmin pureskellut, vaikka alun perin kai haasteen tarkoitus on pointata ennen esittelemätöntä.

KasvioVarhaisvuosieni tärkeä tietokirja on ollut isän kainalossa katseltu Värikuvakasvio (WSOY, 6. painos 1960). Ruotsalaisen alkuteoksen on suomeksi toimittanut Eino Kärki. Kirjan haaleansävyiset mutta helposti tunnistettavat kuvat (E. Hahnewald) kiehtoivat kovasti, ja taisin aika hyvin kasveja oppiakin, joskin oppi on jo ojaan valunut – oi unohduksen vuodet. Lempikukkani metsätähti on kirjassa niin herkästi piirretty, että jokunen vuosi sitten kaavailin siitä tatuointia lapaluuhuni. Kaiverruttamatta on jäänyt.

120

Marie Curie kotimuseo, Varsova 7/2009

Elämäkerroista on moneksi, osa viistää fiktiota, vaikka tietokirjoihin ne luokitellaan. Nuoruudessani minuun kolahti lapsuudenkodin kirjahyllyyn unohtunut Eve Curien Äitini Marie Curie (WSOY 1946). Minua hämmästytti se, että tytär tunkeutuu siten äitinsä elämään. Suurimman vaikutuksen kuitenkin teki kohteena oleva tinkimätön tiedenainen, joka raivasi itselleen tilaa tutkijana. Yksi nainen voi siis nitkauttaa koko maailmaa keksinnöillään. Huikeaa. Vuosia sitten matkailin Varsovassa ja pakko oli fiilistellä nuoruuskirjaelämystä Curien kotimuseossa.

 

Sain roolinSain roolin johon en mahdu (toim. Marja-Liisa Nevala, Otava 1989) on ensimmäinen teos, joka tarkastelee kotimaista kirjallisuutta naisnäkökulmasta, alaotsikko onkin Suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja. Artikkelikokoelma innosti minua suuresti: eri kirjoittajien kokoelma muljautti teematarkastelun toisenlaiseksi kuin aiemmat kotimaiset kirjallisuustiedekirjat. En ole koskaan pitänyt kirjallisuudesta kirjoittamista objektiivisena, tämä kirja vahvisti uskoani siihen, että näkökulma ratkaisee.
Art Noveau

Lueskelen mielelläni kulttuuri- ja taidehistoriateoksia. Mielen perukoilta pulppuavat joskus päntätyt perustiedot, ja niitä palauttelen alan kirjoja selaillen, etenkin kuvituksesta nauttien. Pidän monista taidevirtauksista, yksi on jugend. Viimeisimmän taidehistoriateoksen sain syntymäpäivälahjaksi tasavuosijuhliin:  Art Nouveau (Scala, Spectrum förlag 2010). Teos on yhteispohjoismainen, tekstitkin neljällä kielellä. Käsittelytapa on laadukkaan monipuolinen: jugendia tarkastellaan kuvataiteista koruihin, asuihin ja käyttöesineisiin.

NaparetkiViime vuoden tietokirjasuosikkini hohtelee kuin kimmeltävät lumihuiput Jäämeren rannoilla. Mitä sitä kiertelemään, Bea Usman Naparetki (Like 2015) on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen. Kirjan lähestymistapa älyttömään naparetkeen on omaperäinen, se ujuttaautuu ihon alle. Jääkentällä samppanjalastia laahaavat tutkimusretkeläiset ovat ihmisen absurdiuden kuva, sellaisena inhimillisen erehtyvyyden vertauskuva.

Tietokirjahaasteeseen kytkeytyy viiden suosikkinettilinkin paljastaminen. Kieliasioita tutkin Kotuksen sivuilta, säätä Forecasta, telkkaritietopäivityksiä Telkusta, usein tulee käytyä Ilta-Sanomien sivuilla höröttelemässä lööppejä  – ja viides valinta jää tekemättä, sillä selailen paljon ja usein monia sivustoja.

Haastan Hennan ja Maiskun, sillä minua kiinnostaa, minkälaiset tietokirjat heille maistuvat.

P.S. Lumiomena haastoi samaan aikaan Arjan, jolla on monipuolinen tietokirjalistaus.

 

9 kommenttia

Kategoria(t): Asiaproosa, haaste, Kirjallisuus, Tietokirja

30 kesäkuun, 2016 · 6:11 am

Naistenviikkoa kohti 2016: haaste

Kuulkaa kirjakansa, on taas aika varautua kesäiseen naistenviikkoon! Kirjablogeissa se tarkoittaa sitä, että viikon aikana 18.-24.7. luetaan ja/tai postataan naisnäkökulmasta. Aihe ja tyyli on vapaa:

– Voit lukea naisten kirjoittamaa kirjallisuutta.
– Voit kirjoittaa havaintojasi naiskuvista.
– Voit valita luettavaksi/postattavaksi kirjallisuutta, jonka on kirjoittanut viikon nimipäiväjuhlittu.
– Voit postata kirjallisuudesta, jonka henkilöissä on viikon nimipäiväsankarittaria.
– Voit valita naisviikkotulokulmasi mielesi mukaan.
Naistenviikko 2016
Tervetuloa mukaan! Jos vain luet: koe ja kommentoi. Jos myös postaat, ilmoittaudu ja laita kommenttiin blogisi linkki: tiedämme tutkia tuumailujasi naistenviikon aikana. Näiden ilmoittautumisien perusteella teen naistenviikon lopuksi haastekoonnin.

P.S. Naistenviikon nimipäivät:
18. heinäkuuta – Riikka
19. heinäkuuta – Sari, Saara, Sara, Sarita, Salli, Salla
20. heinäkuuta – Marketta, Maarit, Reetta, Reeta, Maaret, Margareeta
21. heinäkuuta – Johanna, Hanna, Jenni, Jenna, Jonna, Hannele, Hanne, Joanna
22. heinäkuuta – Leena, Matleena, Leeni, Lenita
23. heinäkuuta – Olga, Oili
24. heinäkuuta – Kristiina, Tiina, Kirsti, Kirsi, Krista, Kiia, Tinja

P.S. P.S. Myös Kielikellon naistenviikkotaustoitus on kiinnostava. Viime vuonna haaste meni näin. Tämän vuoden osallistujat olen kerännyt tänne: https://tuijata.wordpress.com/2016/07/17/naistenviikko-2016-alkaa-lue-naita/

73 kommenttia

Kategoria(t): haaste, Kirjallisuus, Naistenviikko

17 kesäkuun, 2016 · 1:01 am

Eeva Joenpelto -haasteen koonti

Joenpelto-haasteTammikuussa käynnistin Eeva Joenpelto -haasteen. Tuntui siltä, että aikanaan suosittu kirjailija on unohtunut. Tai kirjailijasta kyllä muistutti tuore Helena Ruuskan Joenpelto-elämäkerta, mutta tuotanto on mahdollisesti vaipunut unholaan.

Hätkähdin, kun vanhoista kirjaliepeistä huomasin, että 1970- ja 80-luvun taitteessa ilmestyneestä Lohja-sarjasta otettiin monien kymmenien tuhansien kappaleiden painoksia. Oli siis syytä selvittää, puhutteleeko Joenpellon proosa yhä vai käykö niin kuin sanotaan romaanissa Eteisiin ja kynnyksille:

Nii, kyl elämine ain romaaniv voittaa, Salme myönsi nyt kaiken, oli semmoinen hetki.

Tämän koontipostauksen kommentteihin ilmestyy linkkejä kirjabloggaajien Joenpelto-juttuihin. Listaan jo valmiiksi blogeja, jotka ovat ilmoittautuneet haasteeseen aloituspostauksessa tai Facebookissa.

Amman lukuhetki
DesdemOna
Leena Lumi
Kaikkea kirjasta
Kanava Klassikko
Kirjainten virrassa
Kirjamuistikirja
Kirjan jos toisenkin
Kirjasfääri
Kirjat kertovat
Kirsin Book Club
Kirsin kirjanurkka
Koko lailla kirjallisesti
Kulttuuri kukoistaa
Oksan hyllyltä
P.S. rakastan kirjoja
Reader, Why did I marry him?
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

23 kommenttia

Kategoria(t): haaste, Kirjallisuus

Avainsanat:

26 huhtikuun, 2016 · 10:20 am

Sieluni hymyt -haaste

”Listaa ne pienet ja miksei suuretkin asiat, jotka tekevät juuri sinut onnelliseksi, jaa blogissasi tai muualla somessa ja lähde jakamaan hyvää mieltä eteenpäin haastamalla muutkin miettimään syitä olla onnellinen.”

Kulttuuri kukoistaa -blogin Arja haastoi minut miettimään onnellisuusasioita. Hyvä ajoitus haasteella on, sillä ylikuormitus on viime aikoina väijynyt ja pimittänyt arjesta nauttimista. Lomaviikon aluksi on hyvä pysähtyä listaamaan plussia. Jo otsikko ”sieluni hymyt” saa leudolle mielelle.

Onnelliseksi juuri nyt tekee se, että saan olla muutaman päivän aikataulottomana, viettää täysin suunnittelemattomia päiviä. Koitan vältää kevätsiivousta huutavien kohteiden meteliä. Vain olen. Suorittamatta.varpaat

Onnellisuuden hyrinää tunnen siitä, että lähellä olevilla ihmisillä on asiat juuri tällä hetkellä riittävän hyvin. Tunnistan reunaehdot, mutta niiden sisällä tänään on hyvä päivä. Ja voiko tältä hetkeltä enempää pyytää, kun on saanut aikuiselta lapselta WhatsApp-viestinä sykkivän sydämen?

Onnen aineksia antaa myös Alma. Kissan omaehtoinen kumppanuus virittää päivittäiseen ihmettelyyn luontokappaleen mielenailahduksista. Alman runoilu on pieni bonus (kissa)elämän päivittelyssä.

Alma

Onnelliseksi tekevät sanat, lauseet, tekstikappaleet – joskus jopa itse naputeltuna. Kirjoittaminen tekee ajattelua näkyväksi, itselle käsitettäväksi, joskus jopa jaettavaksi. Hienot sanat voivat olla myös kuultua, esimerkiksi osana musiikkia – säväytysteho tuplaantuu.

Onnelliseksi tekee myös kirjojen kaveruus. Kuuntelin taannoin kirjailijaa, joka eritteli lukuharrastustaan juuri siten, että se karkottaa yksinäisyyttä. Minulla on ollut onni lukea juuri hyvä romaani, Frau. Vaikken päähenkilöä kaipaa tuttavapiiriini, kirja on hyvää seuraa – antaa pohdittavaa.

kirjahyllyt

Hyllykavalkadi

Onneksi on ollut mahdollista matkustaa. Viime vuosien kaupunkilomat palautuvat välillä ilostuttavina muistoina. Seuraavan reissun suunnittelu sisältää jo ison osan reissun riemua.

Valoisaa joulunalusaikaa!
Torun tänään: 1,5 miljoonaa turistia vuodessa.
Turistin idyllinäkymä tänään Budan linnavuorelta Pestin puolelle, Ketjusilta on korjatussa kuosissa.

Onnellista on nähdä värejä. Kuvataide herättää ja virkistää. Nyt onkin lähistöllä useita näyttelyitä, jotka kiinnostavat. Se niistä suunnittelemattomista lähipäivistä…

kevät2

Onnea on kevät. Valon ja vihreän versoava liitto virkistää. Huomaan iän myötä herkistyneeni vuoden kierrolle. Käyn säännöllisesti Kuolemaisen lähellä, suolammen, jossa kaksi kurkea pesii. Viikonloppuna ne taas kajauttivat trumpettiäänellään kaivatun tervehdyksen. Haikuksihan se onni taipui:

Kevät käynnistyy
leveän siipivälin
tultua: kurjet.

Haastan sielun hymyä jakamaan jokaisen lukijan – edes yhden tämänpäiväisen ilonpilkahduksen. Toivon näkeväni hymynkaretta ainakin Ullan, Kirsien ja Jonnan blogeista.

2 kommenttia

Kategoria(t): haaste, Kirjallisuus, Sekalaista

18 huhtikuun, 2016 · 5:05 am

Malleja lukemiseen: #pojatkinlukee

Vuosittainen Lukuviikko (tänä vuonna 18.4.- 24.4.) lähtee taas käyntiin. Sen tavoitteena on edistää lasten ja nuorten lukemista. Lukemiseen innostavia malleja tarvitaan, joten esittelen kaksi nuorta miestä, joille kirjoilla on merkitystä. Olen haastanut muitakin kirjabloggaajia haastattelemaan lukevia poikia ja miehiä.

2016 lukuviikko_1

Lukukeskuksen kampanjaviikko

#pojatkinlukee – puuhamies Mikko Toiviainen

Lukuviikon aikana pitää muistuttaa helmikuussa käynnistyneestä kampanjasta #pojatkinlukee. Hankkeen takana on somessa nimellä @kalenterikarju vaikuttava, musiikki- ja kustannusalalla työskentelevä Mikko Toiviainen. Hän peräänkuuluttaa positiivisia lukijaesikuvia pojille ja nuorille miehille.
–  Kun näkee, että kirjoja lukevat monennäköiset tyypit, ennakkoluulot karisevat. Esimerkiksi kirjojen lukija voi olla katu-uskottava parikymppinen urheilija, johon voi samastua. Toivon, että kampanja tavoittaa nuoret ja onnistuu vaikuttamaan myönteisesti asenteisiin.

Koska Kalenterikarjun mieltä alkoi painaa nuorten heikkenevä lukutaito, hän sai idean tempaista lukemisen puolesta nimenomaan somessa.
– Päättelin, ettemme kirja-alalla osaa viestiä kiinnostavasti tai oikeilla kanavilla, vaikka hyviä kirjoja ilmestyy. Kampanja käynnistyi puolivahingossa Instagram-kuvasta. Kerroin siinä omasta lukemisestani ja aikeistani edistää poikien lukemista. Halusin kokeilla, tavoittaako somekampanja nuoret ja heidän vanhempansa.

Pojatkin lukee -Facebook-sivuilla on jo yli 2500 tykkääjää, myös Twitterissä ja Instagramissa on satoja seuraajia. Viimeisin tempaus #minunkirjahyllyni kahmaisi satoja kirjahyllykuvaajia someen.
– Jos kotona ei ole kirjahyllyä ja ainoat lukukokemukset ovat olleet epämieluisia, ei kirjoihin tule tartuttua. Somessa on nyt malleja siitä, että kirjoja luetaan.

Kalenterikarjun toiminta lukemisen puolesta kertoo mahtavasta aloitteellisuudesta ja hyvän asian innovoivasta jakamisesta. Arvostan ja ihailen energiaa ja iloa, jolla hän kampanjaa vetää. Näyttää siltä, että kirjallisuus on antanut paljon ja silloin samaa toivoo muille. Tätä vahvistavat myös Mikon kokemukset:
– Kirjojen lukeminen on auttanut minua ymmärtämään maailmaa, sivistänyt, lohduttanut, itkettänyt, naurattanut ja herättänyt pohtimaan asioita. On sykähdyttävää myötäelää hahmojen kanssa ja kuvitella itse kirjan maailma. Pidän siitä, että kirjan lukeminen aktivoi aivoja ja samalla rauhoittaa. Kai kirjat tarjoavat minulle pakopaikan somemaailmasta ja kaikesta arjen infoähkystä.

#pojatkinlukee Mikko Toiviainen Photo: Miikka Pirinen

Mikko Toiviainen, #pojatkinlukee, kuva: Miikka Pirinen. Kalenterikarju (@kalenterikarju): Facebook, Instagram Periscope, Snapchat ja Twitter sekä blogi (rosvot.fi/kalenterikarju). Kampanja #pojatkinlukee: Facebook, Instagram ja Twitter.

Mikko Toiviaisen koko haastattelu ilmestyy toukokuussa ÄOL:n lehdessä Virke.

Räppääjäkin lukee

Lukuviikon toisena lukijaesimerkkinä on Olli, parikymppinen räp-mies, jolle on lapsesta asti tuputettu kirjoja.
– Kotona oli kirjahyllyjä joka huoneessa, ja vanhempia näki päivittäin kirja kädessä. Mulle ja veljelle luettiin paljon. Itse olin aika laiska. Muistan, että isoveli luki mulle iltaisin ääneen Harry Potteria, olisinko ollut silloin ekaluokkalainen. Luin kyllä itse Mauri Kunnaksen kuvakirjoja, Risto Räppääjiä ja Reuhurinteen ala-astetta.

Bänditouhut ja elokuvat veivät aikaa yläasteella, joten kirjojen lukeminen jäi vähälle.
–Luin pakolliset kirjat yläkoulussa ja lukiossa, taisi joku kyllä jäädä takakansitekstin varaan. Koskaan ei ole fantasia vedonnut muhun eikä jännitys. Kiinnostuin politiikasta ja filosofiasta, joten innostuin tietokirjoista. Luin myös elämäkertoja. Suurimman vaikutuksen on tehnyt Pentti Linkolan Toisinajattelijan päiväkirja, se avarsi ajattelua.
– Teininä ei tehoa, vaikka mutsi tai ope antaisi miten valistuneita kirjavinkkejä. Jos kaveri lukee ja suosittelee, se vaikuttaa. Ja kyllä tyypit, joita fanittaa, voivat innostaa lukemiseen.

– Viimeksi kaveri suositteli Ryan Gattisin romaania Vihan kadut, joka perustuu tositapahtumiin, Los Angelesin jengimellakoihin. Kerronta eri näkokulmista toimii hyvin, kiinnostava kirja!

Olli lukee yhä harvakseltaan tietokirjoja, mutta myös kaunokirjallisuus on alkanut kiinnostaa uudesta näkökulmasta.

– Yllättävän monissa räp-sanoituksissa viitataan kirjallisuuteen. Jos tuntee kirjallisuutta, saa sanoituksiin uuden tason. Olen viime aikoina lukenut esimerkiksi suomalaista runoutta. En tiedä, siirtyykö sieltä mitään omiin biiseihin, mutta runoista saa ajattelun aiheita. Valmistun pian media-assistentiksi ja huomaan, että niissäkin töissä on hyödyksi, että tuntee laajasti kulttuuriasioita, kirjallisuuttakin.

Jätä kommentti

Kategoria(t): haaste, Kirjallisuus, Kirjallisuuspohdintoja, Lasten- ja nuortenkirjat, Sekalaista

Avainsanat: , ,

10 huhtikuun, 2016 · 6:00 pm

Runopoika ja haaste tulevalle Lukuviikolle

Aurora pysäytti minut kauniilla laulullaan Runopoika. Se kertoo herkästä ihmisestä – tässä laulussa nimenomaan mainitaan poika, mutta moneen junaan mahtuvia henkilöitä on sukupuolesta riippumatta. Sanotuksessa oleellista on se, että yhteiskunnan odotukset tehokkaista tyypeistä eivät istu jokaiseen. Hyvä ja hyväksyttävä voi olla monenlaisena, vahvuus voi löytyä jostain sellaisesta, mikä on nähty heikkoutena.

Siitä tulee vielä runopoika,
laittaa joku päivä kaikki viulut soimaan.

Runopoika-nimitys voi johdatella kliseajatuksiin kirjojen ja kirjoittamisen kanssa nyhertävistä syrjästäkatsojista. Se ei ole tarkoitus, vaikka Auroran biisiin henkilö on hiljainen, vähitellen kypsyvä säkenöijä. Ei sanotuksessa suljeta pois sitäkään, että myös toisensorttiset tyypit voivat olla kirjaihmisiä. Nämä mietteet johdattelevat seuraavaan.

pojatkin lukeeKalenterikarjun helmikuussa käynnistämä kampanja #pojatkinlukee on antamassa kasvoja monennäköisille lukijoille ja kirjaihmisille. Tavoitteena on tehdä kirjojen lukeminen kiinnostavaksi ja innostavaksi. Kampanja kohdistuu poikiin, sillä tutkimusten mukaan etenkin poikien lukutaito on heikentymässä ja asenteet lukemiseen ovat vuosi vuodelta negatiivistuneet.

Koska 18.4.-24.4. vietetään vuosittaista Lukuviikkoa ”Monta tietä tarinaan”, haastan sinut julkaisemaan lukuviikon aikana kirjablogissa tai muussa somessa haastattelun lukevasta pojasta tai (nuoresta) miehestä. Näin saamme positiivisia esimerkkejä lukevista maskuliineista.

Oman lukijahaastatteluni julkaisen 18.4.2016.

Olen vuosia työskennellyt enimmäkseen nuorten naisten kanssa, ja minulla on evidenssiä siitä, että on syytä olla huolissaan myös tyttöjen lukuinnon laskusta ja asenteiden nurjamielisyydestä.  Ei unohdeta tätä, kun kohdistetaan kannustuskatseet poikiin. Mutta aloitetaan tämä haaste pojista ja miehistä.

Lisää tietoa linkeistä:
Lukuviikko
10 + 1 faktaa lukemisesta 
#pojatkinlukee 

mies lukee

Tämä lukija on lukenut pienestä pitäen lajista toiseen, printistä e-muotoon.

4 kommenttia

Kategoria(t): haaste, Kirjallisuus

31 tammikuun, 2016 · 1:31 am

Romeo ja Julia: Klassikkohaaste 2

Tammikuu on päätöksessä, samoin KLASSIKKOHAASTE 2. Ensimmäisen klassikkohaasteen lukukokemukset kokosi 31.7.2015 Omppu blogiinsa. Tänään bloggaajat lisäävät klassikkopostauslinkkinsä minun keräyspostaukseeni. Klassikothan eivät tähän lopu. KLASSIKKOHAASTE 3 alkaa pian ja sitä emännöi 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogin Mari.
klassikkohaaste2

Klassikkovalintani on William Shakespearen Romeo ja Julia (WSOY 2006). Jokusen Shakespearen näytelmän olen vanhoina käännöksinä lukenut, mutta siitä on aikaa. Valitsin satoja vuosia vanhan rakkaustragedian kolmesta syystä. Minua kiinnostavat aikojentakainen tunnepuhe, uusi käännös ja näytelmäteksti. En juuri lue draamoja enkä ensisijaisesti rakkaustragedioitakaan.
Romeo ja Julia 1
Romeo ja Julia on keskeinen konteksti lukuisille sen jälkeen ilmestyneille rakkaustarinoille. En muistanut sitä, että Shakespearen 1590-luvulla synnyttämä näytelmä jo itse päivitti klassikkotarinaa. Siitä ja paljosta muusta valistaa suomentaja Marja-Leena Mikkolan esipuhe. Suosittelen Mikkolan pohjustustekstiä: se avaa draaman kulttuurikerroksia sekä tulkitsee niitä suhteessa Shakespearen tekstiin.

Voidaan sanoa, että yhtäältä Romeo ja Julia on rakkaustarina, jonka ovat muokanneet 1500-luvun lopun Englannin sosiaaliset ja kirjalliset konventiot; ne tuovat tarinaan poliittista särmää ja suitsevat idealismia. Toisaalta Romeo ja Julia dramatisoi rakkaustarinan, joka ylittää ajan ja paikan; nuori intohimo välähtää ohi nopeana ja järkyttävänä kuin salama, mutta heijastaa samalla jotakin absoluuttista, ideaalista.

Mikkola tekee pätevää analyysia, siksi minä valotan lyhyesti vain kokemustani. Draaman kieli ja kerronta lumoavat. Vaihtelevat tunnelmat imeytyvät erilaisiin kielimuotoihin, jotka sopivat kunkin roolihahmon suuhun. On runollisuutta, suorasanaisuutta, navanalusvihjailuita, keskenkasvuisten juippien rehvastelua ja höynähtäneiden lemmenluritusta. Ja niin paljon kauniisti puettua tunnetta!

ROMEO
Oma sieluni äänessäsi kutsuu minua.
Kuinka hopeisina helähtävät yössä
rakastavaisten äänet, kun hento sointu
sille, joka osaa kuunnella.

Kaiken lisäksi henkilöiden muuttuvuus välittyy sanomisen tavoista. Ikivanha teksti on siis kaikkea muuta kuin pölyinen – kiitos komean käännöksen. Kielen lisäksi hämmästelen draamaleikkauksia, sillä kohtaukset todella tehokkaasti lisäävät jännitystä sekä läväyttävät tunnelmavaihdoksia sanan säilän sinkautuksista toimintakohtauksiin ja komiikasta traagiseen romantiikkaan.

JULIA
Rakastavaisten oma kauneus
valaisee heidän rakkautensa riitit;
tai jos rakkaus on sokea, se viihtyy
parhaiten yössä. Tule jo, yö vakava,
hillitty mustiin pukeutunut vaimo,
neuvo, kuinka kaksi tahratonta neitsyttä
pelissä voitetaan ja menetetään.

Julia ei ole vielä täyttänyt 14 vuotta ja Romeokin on ailahteleva murkku. Lasten naimapuuhat hirvittävät, mutta draaman tapahtuma-aikoina tyttöjä naitettiin jo 12-vuotiaina. Tosin tekstissä teinilemmen tunnustukset tuntuvat kovin sivistyneiden sanailijoiden kaunopuheilta, mutta luen niitä ilmaisuvoimaa ihastellen. Nuoren rakkauden kohteiden ailahtelu, tunteiden leimu ja vaihtoehdoton kiihkeys välittyvät äärimmäisenä – ja totena. Myös jätkäjengien älytön uho on uskottavaa ja valitettavan ajatonta. En nyt takerru draaman vihapuheeseen ja yhteiskuntaa horjuttavaan vihan lietsontaan. Sekin on kovin totta nykyään niin isossa kuin pienessä mittakaavassa. Ja vanhassa draamassa huhut ja juorut leviävät kuin konsanaan somessa.

Draamassa kuvataan terävästi ihmistä yksilönä ja yhteisön osana. Tyylittely ei haittaa, nauttia voi eloisista tilannehahmotuksista. Kieltämättä jo kokemani R&J-tuotekerrokset vaikuttavat lukukokemukseeni: Imettäjänä näen silmissäni komiikkaa lisäämässä Rakastunut Shakespeare -elokuvan ”DA-Carsonin”, Romeon kasvoiksi välistä lehahtaa Leonardo di Caprion naamataulu toisesta elokuvasta – näitähän piisaa. Mutta suomennoksen kieli vyöryy kaiken yli. Nautin.
Romeo ja Julia 2

Jari Järvelän Romeo ja Julia (Tammi 2007) on räyhäkkä uudisversio. Jos haluaa tutustua vain klassikkotarinaan, suosittelen Mari Elomäen mukauttamaa Romeo ja Julia -selkokirjaa (Opike 2012). Karsittu kokonaisuus säilyttää ihmeellisen hyvin alkuperäisteoksen hengen. Muuten suorasanaista kerrontaa katkaisevat Cajander-käännöstyyliset säkeet, ja ne säkenöittävät kokonaisuutta. Lisäksi kirjan kuvitus lisää esteettistä nautintoa. Toisille siis sopii selkoversio, toisille modernisaatio ja toisille Mikkolan käännös. Tai ne kaikki. Klassikko toden totta elää.

– – –
William Shakespeare
Romeo ja Julia
Suomentanut Marja-Leena Mikkola
WSOY 2006
191 sivua.
Lainasin kirjastosta.

William Shakespeare
Romeo ja Julia
Selkokielelle vapaasti mukauttanut Mari Elomäki,
lähteenä käytetty Paavo Cajanderin suomennosta (WSOY 1907)
Opike 2012
74 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.

29 kommenttia

Kategoria(t): Draama, haaste, Kirjallisuus, Kirjallisuuspohdintoja, Selkokirja

Avainsanat:

30 tammikuun, 2016 · 8:00 am

Klassikkohaaste 2: koonti

klassikkohaaste2
Blogistanian historian toinen klassikkohaaste päättyy huomenna 31.1.2016. On siis joukolla koettu mainetta keränneitä, klassikkokohotettuja teoksia, joita ei ole aiemmin luettu. Jokainen osallistuja on saanut vapaat kädet arvioida, onko valitussa kirjassa klassikkoainesta.

Ensimmäisen klassikkokierroksen kokeneena (koonti Ompun blogissa 31.7.2015) suosittelen lukemattomiin vanhoihin kirjoihin tarttumista. Kirjojen glooria voi karista tai arvaamattomasti kohota. Joka tapauksessa se on sitten vihdoin itse koettu. Haasteen iso ilo on bloggaajien lukukokemuksien lukeminen, ja herkkua on myös se, että bloggaajien postauksista saa vinkkejä lukupinon seuraavaan klassikkoon.

 

Aloituspostauksessani olen luetellut blogit, jotka etukäteen ilmoittautuivat haasteeseen. Sen kommenteissa on muita haasteeseen ilmoittautuneita tai kirjan vaihtaneita.

Tämän postauksen kommentteihin bloggaajat lisäävät linkit KLASSIKKOHAASTE 2 -juttuihinsa.

 

Sieltä sitten keräämme ideoita seuraavalle kierrokselle. KLASSIKKOHASTE 3 saa emännäkseen 1001 kirjaa ja yksi elämä -blogin Marin. Haaste päättyy 31.7.2016.

Somessa voit jakaa klassikkosanomaa: #klassikkohaaste #klassikkohaaste2 #klassikkohaaste3

Täkynä tulevaan:

Klassikkohaaste 3

37 kommenttia

Kategoria(t): haaste, Kirjallisuus

27 tammikuun, 2016 · 1:01 am

Eeva Joenpelto -haaste

Kirjabloggaajat kaivelevat naftaliinista Eeva Joenpellon (1945 – 2004) tuotannon. Tänään Joenpellon kuolinpäivänä (27.1.) käynnistyy haaste: lue, bloggaa ja kommentoi Joenpellon teoksia. Postaukset julkaistaan Joenpellon syntymäpäivänä 17.6.: KOONTI ON TÄSSÄ.

Joenpelto-haaste

Eeva Joenpellon tuotannossa on valinnan varaa:
 Seitsemän päivää, salanimellä Eeva Helle 1946
 Tulee sittenkin päivä…, salanimellä Eeva Autere 1950
 Kaakerholman kaupunki, 1950
 Veljen varjo, 1951
 Johannes vain, 1952
 Kivi palaa, 1953
 Neito kulkee vetten päällä, 1955
 Missä lintuset laulaa, 1957
 Ralli, 1959
 Syyskesä, 1960
 Kipinöivät vuodet, 1961
 Naisten kesken, 1962
 Viisaat istuvat varjossa, 1964
 Ritari metsien pimennosta, 1966
 Halusit tai et, 1969
 Vesissä toinen silmä, 1971
 Vetää kaikista ovista, 1974 (Lohja-sarjan 1. osa)
 Kuin kekäle kädessä, 1976 (Lohja-sarjan 2. osa)
 Sataa suolaista vettä, 1978 (Lohja-sarjan 3. osa)
 Eteisiin ja kynnyksille, 1980 (Lohja-sarjan 4. osa)
 Elämän rouva, rouva Glad, 1982
 Rikas ja kunniallinen, 1984
 Jottei varjos haalistu, 1986
 Ei ryppyä, ei tahraa, 1989
 Avoin, hellä ja katumaton, 1991
 Tuomari Müller, hieno mies, 1994
 Uskomattomia uhrauksia, 2000

Itse tartun todella halukkaasti esimerkiksi Lohja-sarjaan. Lähden tutkimaan, mitä muistan aiemmin lukemastani ja miten toisin luen nyt, vuosikymmenien jälkeen. Myös syksyllä ilmestynyt Helena Ruuskan  Eeva Joenpelto -elämäkerta inspirioi palaamaan tuotteliaan kirjailijan teoksiin.

Haasteeseen heittäytyjä: toimi seuraavasti

1) Ilmoittaudu tämän jutun kommenttikenttään.

2) Julkaisen oman Joenpelto-postaukseni aamulla varhain 17.6. 

– Bloggaaja: käy päivän aikana lisäämässä kommenttiin linkki omaan Joenpelto-juttuusi. 

– Muu lukija: kerro päivän aikana lukukokemuksestasi kommenttiin.

26 kommenttia

Kategoria(t): haaste, Kirjallisuus

Avainsanat:

13 tammikuun, 2016 · 10:00 am

Blogistania 2015

Taas on aika riipivän pisteytyksen: kirjabloggaajien vuoden 2015 PARHAAT-äänestys. On niin monta erilaista hyvää lukukokemusta, joten niiden paremmuusjärjestykseen asettaminen tuottaa puistatuksia. Osallistun silti, jopa joka kategoriaan.
Blogistaniat

 

Blogistania Finlandia
blogistanian_2015_finlandia

3 pistettä
Laura Lindsted: Oneiron (Teos 2015)

On, ei, on: Oneiron. Pari sekuntia kuoleman välitilassa luo seitsemälle naiselle elämän ja minulle merkillisen kokemuksen. Siihen on kuulunut ihastusta, kauhistusta, uuvutusta ja herätyksiä. Olen kokenut olevani osa jotain ainutlaatuista. Kaunokirjallisuus voi parhaimmillaan olla Oneironin kaltainen löytöretki kielen ja kerronnan keinoin jonnekin kerrassaan ennen kokemattomaan.

2 pistettä – vai saako jakaa kahdelle 3 pistettä, jos ei jaa jämäpointsia muille?
Petri Tamminen: Meriromaani (Otava 2015)

Tämän vuoden suosikkikirjani ovat ääripäitä. Oneiron liukuu laveasti henkilöstä, tarinasta ja tyylistä toiseen. Petri Tammisen Meriromaani on keskittynyt, karsittu ja hiottu yhden elämän ajaton kuvaus – ja samalla luita ja ytimiä laajentava elämäntuntotarina. Luin sen henkeä pidätellen, hymähdellen, hymistellen ja liikuttuen. Silmäilin sen heti perään keräten kiteytymiä, joita kieleen saadaan sidottua silloin, kun kirjailija osaa napauttaa vähään kertakaikkisen paljon. Ja olen sen lukenut vielä uudelleenkin sana sanalta yhä uusia löytöjä tehden. Meriromaanissa kielenkäytön ohella ihastuttavat juoni, henkilökuvaus, tarina ja niistä irtoava näkemys elämästä.

Jämäpistettä en siis anna. Sen olisivat ansainneet ainakin Anneli Kannon Pyöveli, Pauliina Vanhatalon Pitkä valotusaika ja Selja Ahavan Taivaalta tippuvat asiat. Ainakin.

Finlandiaa emännöi Kulttuuri kukoistaa -blogi.

 

Blogistania Globalia
blogistania_globalia

 

3 pistettä
John Williams: Stoner (Bazar 2015)

On sitten syynä kirjan keräämä kohu ja kehut vai puhdas kokemus, mutta konstailematon elämäntarina tuntuu puhtaalta ja puhdistavalta kaunokirjallisuudelta. Stonerissa ei kikkailla, siinä vain kuvataan mahdollinen ihmiselo epäonnisine valintoineen, masentavine konflikteineen ja hetkittäisinä hyvänolontunteineen – ja nämä kaikenkattavan elämänarvoisesti.

2 pistettä
Audrey Magee: Sopimus (Atena 2015)

Ajattelin kyllästyneeni natsikorttiin, jota kaunokirjallisuudessa usein vilautellaan. Sopimus tuo aihepiiriin saksalaisen kotirintaman ja kolmannen valtakunnan rakentajien arjen olosuhteet, joskin riutuvaa rintamaakin kuvataan karusti. Lisäksi Sopimus käsittelee perhesuhteita kylmänkuumalla liekillä. Kerrontaote tepsii minuun ja tarjoaa aiheeseen tuoreutta.

1 piste
Herman Koch: Naapuri (Siltala 2015)

Naapurissa on tavallaan kaikki nykykirjallisuuden ”viat” eli eri näkökulmia, aikatasoilla sahailu ja dekkarimaisuus. Niistä ja taitavasta henkilöiden tavoittamisesta syntyy nappaavaa proosaa, joka jää kaivertamaan. Naapuriin upottuu monia teemoja valinnoista ja vastuusta, sattumastakin.

Globaliaa emännöi Kirjallisena. Minna -blogi.

 

Blogistania Tieto
blogistanian_2015_tieto

3 pistettä
Bea Uusma: Naparetki (Like 3015)

Naparetki kertoo epäonnisen kuumailmaretkueen kuolemansyyn kartoituksesta. Jos ei aihe kuulosta kummoiselta, toteutus on kahmaiseva. Kerronta kaappaa mukaansa, sillä Uusma upottaa itsensä täysillä selvitystyöhön ja lukijan sitä seuraamaan. Aihe jättää nälän tietää Andréen retkueesta lisää. Tietokirjaan tunkeutuvat tunteet, ja Naparetken kokonaisesteettinen elämys lisää tehoa.

2 pistettä
Leealaura Leskelä ja Auli Kulkki-Nieminen: Selkokirjoittajan tekstilajit (Opike 2015)

Jos haluat harjoitella selkeän ja vastaanottajaa huomioivaa tekstiä, kokeile selkokirjoittamista. Jos opit kirjoittamaan hyvää selkotekstiä, sinulta sujuu entistä paremmin myös yleiskielinen kirjoittaminen. Näin uskon. Kirjoittajakehitykseen on nyt entistä ehommat mahdollisuudet, sillä hyvien selkokirjoittamisen yleisohjeiden lisäksi muutamaan tekstilajiin tarjotaan havainnolliset neuvot kirjassa Selkokirjoittajan tekstilajit. Kirja on kirjoitettu kiinnostavasti ja konkreettisesti.

1 piste
Jenni Pääskysaari: Tyttö sinä olet… (Otava 2015)

…vaikka mitä ja voit olla vaikka mitä. Voimaballadi kaikelle tyttöydelle iästä ja sukupuolesta riippumatta, vaikka kohderyhmänä onkin nuoret neidot – sitä on monipuolinen ja reipas asenneasiateos. Erityisesti minua viehättää se, että kirja välittää aktiivista ja yritteliästä meininkiä olematta ruusunpunainen söpöstely. Sävykkäälle  kasvatuskirjalle piste!

Blogistanian Tietoa emännöi Les! Lue! -blogi.

 

Blogistania Kuopus
blogistanian_2015_kuopus

 

3 pistettä
Panttivanki ja muita kertomuksia (OPH 2015)

Uskokaa jo, että iso osa teineistä ei halua tarttua kirjaan, koska se on vanhanaikainen, väsyttävä ja tylsä kapine. Siinä silmäily tai sipaisu sivulta toiselta ei onnistu. Siksi tarvitaan lyhyitä, helppoja kertomuksia, silti kiinnostavia ja kirjallisesti innostavia. Siksi tarvitaan selkokielinen Panttivanki ja muita kertomuksia. Kirjan selkokielisyyttä ei mainosteta, mutta nykykirjailijoiden tekstit on vaivattomaksi selkoistanut taitava Ari Sainio. Sekin on merkittävää, että melko uusista ja suosittujen kirjailijoiden teksteistä koostetaan kokoelma, joka sopii kaikille ja monenlaisille nuorille lukijoille. Kiitos valikoimatyön toimittajalle, Päivi Heikkilä-Halttuselle!

2 pistettä
Eppu Nuotio & Maami Snellman & Sanna Pelliccioni : Maami mustikka. Satuja ja satutehtäviä (Bazar 2015)

Lapsille pitää lukea, kaikenikäisille taaperoista teineille. Maami mustikka on yhdistelmä Eppu Nuotion alkuperäissatuja, visualistin oivaltavaa retrokuvitusta ja varhaiskasvatusammattilaisen sepitämiä, sanataideopetukseen sopivia hauskoja leikkejä ja tehtäviä. Kirjasta poikii näin monipuolinen kielitietoisuutta ja mielikuvitusta ruokkiva kokonaisuus. Lapsille pitää siis lukea: lisää tietoja ja vinkkejä on Päivi Heikkilä-Halttusen mainiossa Lue lapselle! -kirjassa.

1 piste
Nadja Sumanen: Rambo (Otava 2015)

Tässä on kaikki katastrofin ainekset: erityislapsi, mielisairaus, kuralla olevat perhesuhteet, avioero, menneisyyden kasvatusvirheet. Kaikki tuo kuorma painaa, mutta niin vain painetaan eteenpäin ja eletään päivä kerrallaan melko valoisissa kesätunnelmissa. Ja se kerrotaan luistavasti. Eikä jahnata hikisessä teiniseksissä, sen hinkuamisessa tai kiusaamiskuvioissa. Rambo miellyttää tällaista mummeli-ikää lähentyvää, toivottavasti murkkujakin.

Blogistanian Kuopusta emännöi Luetaanko tämä? -blogi.

13 kommenttia

Kategoria(t): Asiaproosa, haaste, Kirjallisuus, Lasten- ja nuortenkirjat, Listaus, Tietokirja

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , ,

9 tammikuun, 2016 · 6:31 am

Helena Ruuska: Eeva Joenpelto

Elämän kirjailija – oivallinen alaotsikko Eeva Joenpelto -elämäkerralle (WSOY 2015)! Tahtooko kirjoittaja Helena Ruuska upottaa siihen monimerkityksellisyyttä samoin kuin Joenpelto romaaninimiin? Ensinnäkin Joenpelto esitellään ihmisten elämän psykologisena kuvaajana, toisekseen Joenpelto venytteli omissa jutuissaan totuutta eli kirjaili elämään omasta päästä kuvioita niin sanoakseni mielin määrin. Ja viittaahan se yhteen Joenpellon romaanin nimeen, Elämän rouva, rouva Glad.
Eeva Joenpelto
Joenpelto halusi olla sekä rouva että kirjailija. Rouvuus koki kolauksen, mutta sen jälkeen kirjailijuus kukoisti. Ruuska ripottelee Joenpellosta privaattitietoja ja kytkee niitä tuotantoon. Teosanalyyseja ei parane tältä kirjalta odottaa, vaikka tuotannosta hyvin kerrotaankin, sillä tavoitteena on tavoittaa Eeva. Sen verran ylväs hahmo hän on ollut, että heti nolottaa mainita hänet vain etunimeltä.

Komeus ja kopeus tulevat teoksessa liki, Joenpellon persoona ei. Se olikin hänen ydintään: varauksellisuus ja etäisyys. Tunteet piti peittää, paitsi kiukku. Ulkopuolisille ei aikanaan traagiset perhetapahtumat näyttäytyneet, nyt ne levittäytyvät lukijan nähtäväksi. Pitkä ja katkennut avioliitto jää kuitenkin kutkuttavan arvoituksellisena, samoin Joenpellon muu suhde-elämä.

Kirja ilmestyi sopivasti Joenpellon 100-vuotissyntymävuotena. Muuten ei paljon ole ollut melskettä aikanaan suositun kirjailijan tuotannosta. Missä ovat juhlapainokset Lohja-sarjasta tai uusintaesitys siitä tehdystä tv-sarjasta? Tämä elämäkerta muistuttaa, että Joenpelto oli myyvä ja luettu kirjailija. Se myös kertoo lähivuosikymmenten kirjallisesta kentästä kohdettaan enemmän. Ruuska on selvitellyt ansiokkaasti valtavaa aineistoa. Jotain toisteisuutta olisin karsinut, mutta sujuvaa teksti on, ja mukavasti kohteen oma ääni kuultaa rivien välistä.

Joenpelto oli arvonsa tunteva ja selvästi kilpailuhenkinen. Monesti häntä verrataan lähihistorian kuvaajana Väinö Linnaan. Antaa kirjailijan itse vastata siihen:

”En itsekään pidä siitä, että minua toistuvasti verrataan Väinö Linnaan. En ole hänen veroinen, en parempi jos en paljon huonompikaan. Olen aivan erilainen, koko kirjoittamiseni perustuu ihmiskuvaukseen eikä laajoihin eeppisiin kaariin.”

Luin lukioaikana useita Joenpellon kirjoja pakollisen kirjallisuustutkielman vuoksi. Valitettavasti tutkielma on hävinnyt, muisto ei. Paniikissa etsin lainaksi juuri ilmestynyttä viimeistä osaa Lohja-sarjasta, ilman sitä ei tutkielmasta olisi mihinkään. Lempiaineeni historian (oli myös Joenpellon lempiaine) lehtori lainasi oman kappaleensa Eteisiin ja kynnyksille -romaanista vannottaen haluavansa lukea sepustukseni. Jo olin otettu. Yksi nuoruuteni talviloma meni Joenpelto-tulkintoja naputellen vanhanaikaisella kirjoituskoneella.

Elämäkerran innoittamana palaan nyt Joenpellon kirjoihin. Vetää kaikista ovista on jo iPadiini ladattuna. Miltä mahtaa maistua Lohja-sarja vuosikymmenten jälkeen? Voinkin lukea hitaasti, sillä käynnistän kirjabloggaajien Joenpelto-haasteen 27.1. ja postaukset paljastuvat vasta Joenpellon syntymäpäivänä 17.6. Tule mukaan!
Joenpelto-haaste
– – –
Helena Ruuska
Eeva Joenpelto. Elämän kirjailija
WSOY 2015
elämäkerta
498 sivua.
Ostin itselleni joululahjaksi.

6 kommenttia

Kategoria(t): Elämäkerta, haaste, Kirjallisuus

Avainsanat: ,

11 joulukuun, 2015 · 10:25 pm

Älyttömät joululahjatoiveet -haaste

Joulun alla älyttömyydet sopivat vallan mainiosti rikkomaan kirjakulttuuripainotteista turinaa. Moiseen minut viekottelee Kulttuuri kukoistaa -blogin Arja haasteellaan. Kolme toivomusta on tässä haasteessa jalostettu lahjatoiveiksi, joita ei realismi rajoita.

palmutEnsimmäinen lahjatoiveeni on kuukauden matka kaukaisen palmusaaren bungaloviin. Eikä tämä matka romuta peruselämisen budjettia. Siis. Turkoosinsininen vesi hellii upottavaa hiekkarantaa. Bambuisen huvilaterassin riippumatosta katselen hidasta auringonlaskua hyönteissirityksen säestämänä, ja jostain läheltä kuuluu mukana olevan perheeni hiljainen rupattelu. Kädestä tippuu rentouttava kirja, kun uuvahdan hiljaisten aaltojen huminaan.

toivoToinen lahja on palmusaarimatkaani seuraava hilpeä huolettomuus. Joutilaan leporeissun jälkeen eivät maalliset murheet hetkauta, vaan opin elelemään menneitä miettimättä ja tulevia murehtimatta. ”Elämä kantaa” ei olekaan klisee vaan turva.

musiikkiKolmas lahjani on yllättäen puhkeava laulutaito. Suustani valuu helmeilevä koloratuuri, kun vetäsen Purcelin When I am laid in the earth. Hengitän barokkimusiikin elvyttävää happea, joka muuntuu ihmisäänen kosketukseksi.

Älyttömyyshaasteeseen vedän mukaan Elinan ja Jonnan: toivoa saa mitä vain!

4 kommenttia

Kategoria(t): haaste, Sekalaista

10 lokakuun, 2015 · 6:37 am

Klassikkohaaste 2

Kaihertaako lukematon klassikko? Kaikki ovat SEN lukeneet paitsi minä? Kalvavan sivistysaukon pääset täyttämään vertaistuen voimin. Nyt käynnistyy kirjabloggaajien klassikkohaasteen osa 2. Ensimmäinen klassikkohaaste päättyi heinäkuun lopussa, ja Ompun blogissa on sitä koonti. Tässä jatkuvajuonisen haasteen toisen osan ohjeet:

 

1. Valitse joku klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään.
2. Lue valitsemasi klassikko.
3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.1.2016. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani samaisena päivänä.
4. Kehu itseäsi: selätit klassikon – ja ehkä jopa nautit siitä!
5. Toista kohta neljä, useasti.

 
klassikkohaaste2
Haasteeseen ilmoittautuneita on jo liuta, mutta tammikuun loppuun asti ehtii liittyä joukkoon. Kirjaakin voi vaihtaa, jos siltä tuntuu. Myös ei-bloggaajat ovat enemmän kuin tervetulleita: lue jonkun bloggaajan valitsema kirja ja kommentoi postauksen jälkeen kirjakokemuksestasi.Tässä etukäteisilmoittautuneet:

1. Tuijata. Kulttuuripohdintoja – ehkä Romeo ja Julia (voi vielä vaihtua)
2. Yöpöydän kirjat – J.D. Sallinger: Sieppari ruispellossa
3. Täysien sivujen nautinto – Raymond Queneau: Tyyliharjoituksia
4. Oksan hyllyltä – kirjaa ei vielä valittu
5. Tarukirja – Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
6. Hyönteisdokumentti – Gustave Flaubert: Rouva Bovary (?)
7. KirjaValas – Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija (voi vielä vaihtua)
8. Satun luetut – Virginia Woolf: Mrs. Dalloway
9. Eniten minua kiinnostaa tie – Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
10. Orfeuksen kääntöpiiri – Charles Dickens: David Copperfield (?)
11. Kujerruksia – Leo Tolstoi: Anna Karenina
12. Dysphoria – J.K.Rowling: Harry Potter ja Viisasten kivi
13. Reader, why did I marry him? – George Perec: Elämä – Käyttöohje.
14. Les! Lue! – Henrik Ibsen Peer Gynt
15. Kuuttaren lukupäiväkirja – Emily Brontë: Humiseva harju
16. Kirjakaapin avain – Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu
17. Hyllytontun höpinöitä – F.E. Sillanpää: Silja nuorena nukkunut
18. Kirjamatkat – Charles Dickens: David Copperfield
19. Kannesta kanteen – Volter Kilpi: Alastalon salissa
20. Luetaano tämä? – Tove Jansson: Taikatalvi

HUOMAA! LISÄYS 31.1.2016: HAASTEESEEN OSALLISTUNEIDEN JUTUT ON KOONTIJUTTUNI KOMMENTEISSA.

Haaste on hauska hivauttaa näin klassikkopäivänä 10.10. Juhlistamme tänään suomenkielisen kirjallisuuden kulmakiveä, Aleksis Kiveä. Rohkaisuna tarinoiden tulkintavapauteen siteeraan vanhaa mestaria ja yhä jykevää teosta Seitsemän veljestä:

Juhani: Se tiedetään, ettei Timon pää ole juuri terävimpiä tässä maailmassa.
Timo: Vaikk`ei. Mutta tällä päällä vaellan halki tämän maailman yhtä kunniallisesti kuin sinäkin taikka jokin muu, mies tai vaimo.
Aapo: Timo ei käsitä kuvausta.
Juhani: Ei ensinkään se poika parka nyt käsitä. Mutta katsoppas jos selitän sinulle seikan. Tapaus ketusta ja karhusta on arvattavasti niistä ajoista, joina kaikki luontokappaleet ja vielä puutkin taisivat puhua, niin kuin vanhassa testamentissa kerrotaan; ja sen olen kuullut vainaalta sokea-enoltamme.
Aapo: Ethän käsitä nyt sinäkään satua ja sen tarkoitusta.

Klassikkovirittäytymismielessä voit testata, kuka Kiven romaanin henkilöistä olet: testi.

LUKUILOA!
Seitsemän v

66 kommenttia

Kategoria(t): haaste, Kirjallisuus

Avainsanat:

2 lokakuun, 2015 · 1:00 am

Selkohaaste & Panttivanki ja muita kertomuksia

Elokuussa Klaaran päivänä haastoin lukemaan selkokirjoja ja jakamaan niistä ajatuksia tänään Valion päivänä. Ilahduttavasti monet tahot levittivät haastettani: kiitos!

Muistutan selkokirjoista siksi, että Suomessa on paljon lukijoita, joille tavallinen teksti on liian raskasta tai vaikeaa. Silti lukeminen voisi ilahduttaa, virkistää ajatuksia ja välittää tunteita. Olkoon siis tarjolla helppoja kirjoja mottoa noudattaen: Jokaisella on oikeus lukea.Jokaisella on oikeus lukea

Tämän päivän selkovalio on Panttivanki ja muita kertomuksia (toim. Päivi Heikkilä-Halttunen, OPH 2015), kokoelma kotimaisilta nykykirjailijoilta. Se on nuorille suunnattu 35 novellin valikoima, jonka on selkoistanut Ari Sainio. Kirja on selvästi suunnattu yläkoululaisille, mutta joukossa on myös kertomuksia, jotka ovat käyttökelpoisia toisella asteella. Joka jutussa on siihen liittyvä kuva, ja kuvittaja Jussi Kaakisen tyyli on sopivan särmikäs.

Kertomusten aiheet ovat nuoria lähellä. Ihastumiseen liittyvät tekstit ovat pääosassa, mutta on mukana myös kertomuksia arkisista tilanteista. Aika moni juttu liukuu tavallisesta epätavalliseen, joten fantasian tai yliluonnollisen elementti on hyvin edustettuna. Jokunen jutuista on kovin lapsekas, mutta näin monen kertomuksen kokoelman etu onkin monipuolisuus: siinä on jokaiselle jotakin.

Missään ei ole näkyvästi esillä, että kirja on selkokielinen. Yksi syy voi olla se, että kirja luokitellaan oppikirjaksi: siihen on laadittu opettajan verkkomateriaali monipuolisine tehtävineen. Oppimateriaalit eivät voi käyttää selkologoa. On myös mahdollista, että selkoisuutta ei korosteta siksi, että halutaan karsia ennakkoluuloja ”erityisestä”. Kirja esitellään vain helppolukuiseksi – siis tavallinen mutta lukukynnyksiä tasoitteleva kirja.

Kirjan selkokieli on eloisaa ja joustavaa. Kaikkein tiukimpia selkokielikriteereitä se väistelee. Jutuissa on slangia ja murretta, virkkeetkin ovat melko pitkiä ja rivityslogiikka vaihtelee. Ajattelen, että valinnat on tehty kohderyhmän kannalta harkiten ja siinä onnistuen. Lyhyet kappaleet ja selkeä kappalejako edistää teknistä lukuprosessia, ja kieli kuulostaa luonnolliselta ja sujuvalta – vaivattomasti saavutettavalta. Käsissä on kirja, joka sopii mainiosti sutjakkaasti lukevalle, hitaalle ponnistelijalle ja suomen kieltä harjoittelevalle nuorelle. Todellakin: jokaisella on oikeus lukea ja nauttia siitä.panttivanki
Panttivanki ja muita kertomuksia on käyttökelpoinen kokoelma. Uskon, että on tarvetta tällaisille lyhyille nuorisojutuille. Niihin voi moni samastua, sillä päähenkilöissä on tasaisesti sekä tyttöjä että poikia. Niiden avulla voi käsitellä elämänilmiöitä, ajatuksia ja tunteita. Niiden välityksellä pääsee osaksi kirjallista kulttuuria. Kirjan 16 kirjailijaa on kotimaisia nykykirjailijoita, ja voi olla, että joku lukija innostuu tarttumaan pikkujutun lukemisen jälkeen kirjailijan kokonaisteokseen – siis porttiteoria on mahdollinen. Vanhimmat jutut ovat edelliseltä vuosisadalta, mutta valtaosa teksteistä on ajattomia tai ajankohtaisia.

Suosittelen siis Panttivanki-kokoelmaa koulu- ja kotikäyttöön. Jos et ole aiemmin selkokirjaan tarttunut, kokeile tätä. Se saattaa horjuttaa mahdollisia ennakkoluuloja töksähtelevästä tai köyhästä ilmaisusta. Pitää kuitenkin muistaa, että selkokieli vaihtelee kohderyhmän mukaan.

 

Haastan tänään välittämään selkokirjakokemuksiasi blogissasi tai muussa some- tai liveyhteisössä. Ainakin seuraavissa blogeissa saattaa tänään ilmestyä selkojuttuja:

Hemulin kirjahylly
Pihin naisen elämää

Panttivanki ja muita kertomuksia
Toimittanut Päivi Heikkilä-Halttunen
Selkomukautus Ari Sainio
Kuvitus Jussi Kaakinen
Opetushallitus 2015
232 sivua
35 kertomusta 16 suomalaiselta kirjailijalta.
Lisätietoja ja kirjan tehtävät: http://edu.fi/panttivanki

Sain kirjan kustantajalta.

Selkokirjoja löydät muun muassa http://papunet.net/selkokirjat/

5 kommenttia

Kategoria(t): haaste, Kirjallisuus, Lasten- ja nuortenkirjat, Novellit, Selkokirja

Avainsanat: ,

20 syyskuun, 2015 · 8:08 am

Robert Louis Stevenson: Aarresaari

Tuttu merirosvoromaani Aarresaari (Avain 2015) ilmestyi syksyn alussa selkokielisenä. Pertti Rajalan mukautus Robert Louis Stevensonin vanhasta seikkailusta aloittaa selkokielisten klassikkojen sarjan.

Viime vuosina on ilmestynyt ilahduttavasti selkokielisiä originaaleja ja mukautettuja kaunokirjoja eri-ikäisille. Näin mahdollisuudet päästä osalliseksi kirjallisesta kulttuurista madaltuvat myös lukijoille, joille yleiskieli on vaikeaa. Samassa hengessä esittelen Aarresaaren selkokielisesti.

Aarresaari

Aarresaari on vanha seikkailu,
joka tehoaa myös nykyaikana.
Selkokielinen kirja vie jännittävälle
merimatkalle ja etsimään aarretta.

Kirjan kertoja on nuori poika, Jim.
Hän tarinoi elävästi ja tarkasti.
Tekstiin on helppo eläytyä,
vaikka tavat, aika ja ympäristö ovat vieraita.
Jim kuvaa osuvasti tilanteita, esimerkiksi:

Kun miehet pääsivät laivalle,
heidän käytöksensä muuttui uhkaavaksi.
He vetelehtivät pienissä ryhmissä ja
kuiskailivat keskenään.
Päivän selvää oli, että kapina uhkasi
meitä kuin ukkospilvi.

Aarresaari on aika pitkä selkotarina,
ja sitä olisi voinut vähän lyhentää.
Poistaisin joitain monimutkaisia ilmaisuja,
ja jakaisin pitkiä kappaleita lyhyiksi.
Uskon silti, että kirja sopii monille lukijoille.

Juoni etenee sujuvasti,
ja sitä on helppo seurata,
sillä lauseet ovat lyhyitä ja tyyli vauhdikasta.
Kirjaa voi hyvin lukea tai kuunnella luku kerrallaan.

Lukujen alussa on hyvä tiivistys juonesta.
Se helpottaa lukemista.
Myös kirjan alun henkilöluettelo auttaa,
sillä tarinassa vilahtaa monta hahmoa.

Yhtä asiaa en olisi muuttanut.
Merirosvolaulu ”Viisitoista miestä arkulla vainaan”
ei voi jatkua vain ”Hei ja rommia pullo!”
Kyllä alussa pitää hihkaista ”Huh hah hei!”
No, tämä on makuasia.

Jos pidät toiminnasta ja jännityksestä,
ihastut tähän kirjaan.
Varaudu siihen,
että taistelut ovat julmia ja verisiä.

Aarresaari on julkaistu suomeksi
ensimmäisen kerran yli 100 vuotta sitten.
Toivottavasti seikkailevat lukijat löytävät sen nyt.
On hienoa, että kuuluisia kirjoja
muutetaan helpoksi kieleksi.

– – –
Robert Louis Stevenson
Aarresaari
Mukautus selkosuomeksi Pertti Rajala
Avain 2015
(alkuperäinen suomennos vuodelta 1909)
seikkailuromaani nuorille ja aikuisille
158 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.

Tule mukaan selkokirjahaasteeseen: lue lisää tästä blogijutustani.

Jätä kommentti

Kategoria(t): haaste, Lasten- ja nuortenkirjat, Selkokirja

Avainsanat: