Neljä vuotta Kätilöstä ilmestyy Katja Ketun romaani Yöperhonen (WSOY 2015). Teksti on ollut pitkään tekeillä, Kätilö vaati tulla väliin, ja vasta sen perään sai aiemmin aloitettu teksti työstötilan.
Yöperhosen kimmokkeita
Katja Kettu kertoo, että hän on aina ollut kiinnostunut kielestä ja vähemmistöistä. Se on yksi uuden romaanin lähtökohdista. Yöperhosen alkutilanne on suomalaistytön karkaaminen 1930-luvun lopun Neuvostoliittoon. Päähenkilö ei loikkaa paremman elämän ja aatteen vuoksi, vaan syynä on isäkapina. Syy tai toinen, loikkareille ei rajan takana juurikaan hyvin käynyt. Kettu aprikoi, että aihe on ehkä ajankohtainen sekä nyky-Venäjä-tilanteen että globaalin maastamuuttovirran vuoksi.
Yhtenä aiheena romaanissa on marilaisten vähemmistökansa. Taustatyöstä hän kertoo:
– Toivottavasti olen onnistunut loihtimaan aitoa kuvaa marilaisista. Turkulainen kämppäkaverini kertoi vuosia sitten marilaisten säilyttämästä luonnonuskosta. Kiinnostuin, ja uskonto, johon perehdyin, vaikutti kauniilta. Jokaisella ruohonkorrellla on jokin sielu, olemassaolo, joka minua liikutti. Puiden kautta yhteyden otto jumaliin kiinnosti, ja se sysäsi minut selvittämään mytologiasta lisää. Luin paljon ja kävin paikan päällä.
– Kirja kertoo myös Neuvostoliitosta ja vankileireistä, ja hain sitä, että marilainen mytologisuus loisi niihin vastapoolin. Koko uskomusmaailma sekä historian ja elämän jatkumo tuntuu minusta lohdulliselta.
Vankileirikuvaus on rujoa, mutta Kettu näkee karuudessa myös ailahduksia kauneudesta ja rakkaudesta.
– Omasta perheestä eristyksessä olo vaikutti siihen, että leireillä muodostettiin yhteenliittymiä. Miesten ja naisten leirit erotettiin 1940-luvun loppupuolella, silti syntyvyys leireillä kasvoi räjähdysmäisesti.
– Romaanista taisi tulla aikuisten romaani, K18. Halusin tehdä kauniin romaanin, ja halusin luoda lukijalle kuvatusta kurjuudesta huolimatta väkevän kokemuksen maagisen realismin ja toivon kautta.
Kettu toteaa kirjan myös yhdistelevän genrejä:
– Osittain sitä voi lukea dekkarina.
Kätilö jatkaa matkaansa
Kätilö-elokuva on ajankohtainen, sen ensi-ilta on 24.8. Kettu osallistui elokuvan käsikirjoitustyöhön, mutta kokonaisuus on ohjaajan oma näkemys.
– Se on hyvin roolitettu, ohjaaja on todella rakastanut hahmoja ja halunnut heille hyvää. Olen tosi otettu, että Kätilö on tehty isona tuotantona, ja olen ollut koko ajan levollinen Antti Jokisen työstä.
Kätilö-kirja on saanut ”vuoden paras käännös” -kunnian ainakin Norjassa ja Latviassa. Katja Kettu on kiertänyt kirjamarkkinoijana maailmalla ja hänestä tuntuu, että suomalainen kirjallisuus elää jonkinlaista nousukautta.
– Eletään tosi hyvää aikaa. Täällä on julkaistu monipuolista kirjallisuutta, mikä nostaa laadun sellaiseksi, että sitä julkaistaan ulkomailla.
Ei kun lukemaan
Marilaisen mytologian mukaan ihmisellä on kolme sielua. Yksi niistä on yöperhonen. Yöperhosen kohtalokas törmäys lampun valoon limittyy myös romaanin nimen symboliikkaan. Kaikestä päätellen Yöperhosessa on kiehtovan paljon aineksia.
Odotukset ovat aika kovat kääntäessäni romaanin aloitussivun.
Emil Karila on maalannut Yöperhosen kansikuvan. Kettu löysi vanhan tuttunsa maalauksen ”Forgive me” Berliinistä, ja hänestä maalaus sisältää paljon sitä, mitä hän halusi sisällyttää romaaniinsa.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 