Aihearkisto: selkotekijä

Suomen paras selkokirja

Selkokeskus käynnisti alkuvuodesta 2025 äänestyksen, jossa etsitiin Suomen parasta selkokirjaa. Äänet hajaantuivat siten, että kymmenet selkokirjat saivat ääniä. Pienellä marginaalilla kuitenkin selvisi eniten ääniä saaneet selkokirjat.

Selkokirjoja ilmestyy kaiken ikäisille kaikenlaisista kirjallisuuden lajeista. Kolmen kärkeen valikoitui kaksi suoraan selkokielellä kirjoitettua kirjaa ja selkomukautus. Se jo antaa oikean kuvan siitä, että selkokirjoissa on lähtökohdiltaan kahdenlaista tieto- ja kaunokirjallisuutta. Eli selkokirja ei ole vain helpon kielen toisinto jo julkaistusta teoksesta, vaan kirjoja kirjoitetaan myös alun perin selkokielelle.

Seuraavaksi esittelen selkokirjaäänestyksen kolmen kärjen. Jaetun ensimmäisen sijan saivat romaanit Ihmisenhaltija ja Sormus, kolmantena tietokirja Titanic.

Kuvassa kirjat Titanic, Ihmisenhaltija ja Sormus. Kuva oikeassa alakulmassa, vasemmalta alkaen: Avaimen kustannustoimittaja Katja Jalkanen, minä, Satu Leisko, Marja-Leena Tianen (jonka mikä tahansa selkokirja voisi olla Suomen paras) ja Silja Vuorikuru. Katja Jalkanen otti kuvan Helsingin kirjamessuilla 2024.

Tietokirja: Silja Vuorikurun Titanic

Silja Vuorikuru on kirjallisuudentutkija, joka on mukauttanut selkokielelle esimerkiksi lastenkirjallisuutta sekä klassikkonaiskirjailijoittemme novelleja. Hän on lisäksi kirjoittanut selkokielellä urbaaneja kauhutarinoita Käärme kainalossa (Laatusana 2023). Hän on myös kirjoittanut ei-selkokielisen romaanin Kultalintu, mustasulka (Kustannus Aarni 2021).

Vuorikurun tietokirjan Titanic. Maailman suurin laiva (Avain 2021) kohderyhmä on perheet, siten kirja sopii kaikille. Titanic-laivan dramaattinen ja traaginen tarina on kiehtonut ihmisiä sitten sen uppoamisen vuonna 1912. Tapaus kiinnostaa yhä.

Titanic-kirja on monipuolinen tietoteos laivasta ja sen kohtalonhetkistä. Lisäksi kirjassa on kertomuksia matkustajista ja Titanicin tarinan jatkumosta lauluissa, kirjoissa ja elokuvissa. Kuvitus tukee upeasti selkeitä tietotekstejä: valokuvat ja piirrokset elävöittävät kokonaisuutta.

Mukautettu kaunokirjallisuus: Satu Leiskon Ihmisenhaltija

Satu Leisko opettaa suomea maahanmuuttajille. Työtä tukee toinen työ selkokirjailijana: Leisko on kirjoittanut lapsille ja nuorille selkokirjoja, esimerkiksi lasten fantasiatrilogian ja aikuisille haastatteluihin perustuvia tosielämän tarinoita maahanmuuttajista. Hän on myös mukauttanut selkokirjoja. Leisko on saanut Seesam-palkinnon selkokirjallisuuden edistämisestä.

Satu Leiskolta on ilmestynyt nuorille ja nuorille aikuisille ei-selkokielisestä trilogiasta kaksi osaa Ihmisenhaltija ja Varjotarha (Avain 2023 ja 2024). Leisko on mukauttanut itse Ihmisenhaltijan selkokirjaksi (Avain 2024).

Selkomukautukset ovat usein melko vaikeaa selkokieltä. Se johtuu luonnollisesti siitä, että alkuperäinen kirja voi olla rakenteeltaan monimutkainen ja kieleltään monikerroksinen. Myös Ihmisenhaltija on melko vaikeaa selkokieltä, mutta selkoimukautus johdattelee hyvin alkuperäisen kirjan fantasiamaailman ja auttaa lukijaa pysymään siellä.

Romaanin Tuuli opiskelee lukiossa, jossa hän tutustuu salaperäiseen Ossiin. Tuulin kylässä tapahtuu outoja, pelottavia asioita, ja myös Tuulin kotiolot ovat painostavat. Leisko luo kiinnostavasti tavallisen arkielämän rinnalle erikoisen, yliluonnollisen maailman, jossa on  ihmiseläimiä ja nälkäisiä. Kirjassa on paljon yllätyksiä, vaaraa ja taikaa.

Kaunokirjallisuutta suoraan selkokielelle: romaanini Sormus

Olen kirjoittanut suoraan selkokielelle kahdeksan kirjaa: runoja, novelleja ja romaaneja. Viimeisin teokseni on novellikokoelma Aamusta yöhön (Avain 2025). Lisäksi olen mukauttanut monta romaania ja novelleja. Kaikkiaan minulta on ilmestynyt noin 20 selkokirjaa, ja olen saanut vuonna 2019 Seesam-palkinnon selkokirjallisuuden edistämisestä. Olen kirjoittanut myös äidinkielen oppikirjoja, pedagogisia materiaaleja ja tietokirjoja yksin ja työryhmissä.

Olen halunnut omissa selkokirjoissani kirjoittaa jotain sellaista, mitä ei selkokirjoissa juuri ole ollut. Romaani Sormus (Avain 2022) on sekin aluevaltaus. Se on episodiromaani, jossa on mukana historiallista romaania ja rakkauskertomusten henkeä.

Sormus jakautuu neljään osaan. Ensimmäisessä osassa eletään vuotta 1022. Silloin tyttö metsän ja järven välistä rakastuu viikinkiin, jolta tyttö saa sormuksen. Toinen osa kertoo vuonna 1872 perheestä, jonka tytär synnyttää tyttövauvan. Uusi isoisä löytää pellolta vanhan sormuksen. Kolmannessa osassa on vuosi 1922, jolloin Anna pelkää rakastua. Suvun vanha sormus kuitenkin siirtyy Annalle, ja romaanin viimeisessä osassa sen saa nuori nainen vuonna 2022.

Romaanissani on salaisuuksia, yllätyksiä, tunteiden vaihtelua ja vähän yliluonnollista. Romaanin selkokieli on melko helppoa, mutta olen pyrkinyt lisäksi kielen ja tunnelmien elävyyteen.

Lopuksi

Onnittelut parhaille selkokirjoille ja kaikille selkokirjoille! Olen todella iloinen, että oma romaanini on ”parhaiden” joukossa tietäen hyvin sen, että äänien osuminen on ollut silkkaa sattumaa. Iloitsen silti!

Toivon, että selkokirjat ylittäisivät vihdoin uutis- ja kulttuurisivu- ja kirjaohjelmakynnyksen. Se tarkoittaisi myös sitä, että kirja-arvostelujen joukossa olisi selkokirja-arvioita ja selkokirjojen vuosikatsauksia. Seurauksena oli se, että tieto lisääntyisi, ennakkoluulot vähenisivät ja lukijat löytäisivät selkokirjat.

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, kirjapalkinnot, Listaus, Romaani, Selkokirja, selkotekijä, Tietokirja

Novelleja: Aamusta yöhön

Novellikokoelmani Aamusta yöhön (Avain 2025) kertoo kerrostalon ihmisistä. Talo löytyy osoitteesta Kalliokatu 10. Talo kohoaa kallion ja metsän välistä, ja kadun varrella on koulu, kauppa, kioski ja baari. Kirjassa eletään marraskuuta, mutta luettavaksi novellit sopivat milloin vain.

Kokoelmassa on 29 lyhyttä novellia asukkaiden arjesta, joka etenee pienin horjahduksin tai elämä saattaa nyrjähtää kummallisuuksiin – tai elämässä sattuu yllättävää ja ihmeellistä. Kokoelma jakautuu vuorokauden mukaan jaksoihin aamu, päivä, iltapäivä, ilta ja yö. Joka jaksossa on 5 – 6 novellia, joiden henkilöt ovat eri-ikäisiä ja -taustaisia talon asukkaita.

Jos minulta kysyttäisiin, miten novellit ovat syntyneet, en löytäisi suoraa vastausta. Mistä kukin novelli kimposi mieleeni? Hajahavaintoja, oivalluksia, muisto, uutinen, kokemus, muualta kuultu lauseenpätkä… 

Kirjojeni ideat kypsyvät usein pitkään. Muistan kyllä, että ajatus novelleista vuorokauteen kytkien syntyi kävelyllä Kehä 1:n ylittävällä sillalla ehkä nelisen vuotta sitten. Yksittäistä novelleista ituja nousi mieleeni silloin tällöin. Tavoitteinani olivat kiinnostavat käänteet ja lyhyys: pieni teksti silloin tällöin virkistää ja lisää kirjan käyttömahdollisuuksia moniin tilanteisiin kotilukemistosta koulukäyttöön nuorista aikuisiin. Tekstiksi ideat ryöpsähtivät kolmisen vuotta sitten.

Kirjan työstäminen on pitkä prosessi. Käsikirjoitukseni hahmo oli valmis syksyn alussa 2023. Sen jälkeen kustantamon kanssa syntyi aiesopimus. Alkuvuodesta 2024 alkoi apurahahaku, jonka myönteisen päätöksen jälkeen varmistui, että kirja ilmestyy alkuvuodesta 2025. Siinä välissä kirja on käynyt läpi muokkaus- ja toimitusvaiheet.

Erikoisyllätys sattui nyt helmikuussa kirjan painovaiheessa Virossa. Sain ehdotuksen novellien kääntämisestä viroksi. Sehän sopii! Kokoelma Hommikust ööni (Elust Enesest 2025) ilmestyy loppukeväästä.

Ja kyllä: novellini kirjoitin selkosuomeksi. Miksi en maininnut sitä heti? Eiköhän ole jo aika, että selkokirjat ovat ihan kirjallisuutta siinä kuin mikä tahansa kaunokirjallisuus. Kaikki julkaistu kaunokirjallisuus sisältää kielellisesti eritasoista tarjontaa.

Selkokirja ilman muuta ottaa huomioon selkokielen periaatteet ja lukijat siten, että sanasto ja rakenteet ovat helppoja. Se ei estä kirjallista elämystä tai tekstin erilaisia kokemuskerroksia.

Ja totta kai otan huomioon erilaiset lukijat! Jotkut lukijat kaipaavat kielen ja kerronnan monimutkaisuutta sekä avautumatonta juoni- ja tarinarakennetta. Silloin helpon kielen kirja ei tarjoa toivottua antia. Sama koskee suurta osaa julkaistua kaunokirjallisuutta.

Sitten on lukijoita, jotka nauttivat selkeistä tarinoista, joissa on kuitenkin oivalluksen ja tulkinnan varaa. Sellaisille lukijoille tarjoan Aamusta yöhön. Toivottavasti nautitte Kalliokadun asukkaiden kokemuksista.

Tuija Takala: Aamusta yöhön. Avain 2025, 113 sivua.

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Novellit, Selkokirja, selkotekijä

Sanna-Leena Knuuttila: Toisen maan tyttäret

Sanna-Leena Knuuttila on kirjailija, joka kirjoittaa historiallisia romaaneita selkokielellä. Kolme kirjaa on ilmestynyt sota-ajan Suomesta, nyt on aihevuorossa suomalaisten siirtolaisvirta Amerikkaan 1900-alussa.

Toisen maan tyttäret (Reuna 2024) kertoo Mirjasta, joka muuttaa työn perässä Amerikkaan miehensä Niilon kanssa. Monen suomalaismiehen tapaan Niilo saa vaarallisen työn kaivoksesta, ja Mirja raataa pyykin pesijänä. Suunnitelmat yhteisestä elävät murskautuvat ja Mirja aloittaa yksin uuden elämän New Yorkissa.

Knuuttilan romaanin realismia tukee muutama valokuva, jotka tukevat kirjan aitoa tunnelmaa. Selkokieleen sopivasti kerronta on tavallaan karua ja toteavaa. Se vie selkeästi eteenpäin juonta ja Mirjan kokemuksia. Mukaan mahtuu havaintoja tunteista ja ihmisistä eri elämäntilanteissa. Hyvin tulevat esille amerikkalaisten työnantajien ja ulkomaalaisten palkollisten erot.

Romaanin kieli etenee hyvällä perusselkokielellä, joten kirja sopii monille selkolukijoille. Kirjan alussa taustoitetaan siirtolaisuutta. Esimerkiksi nuorille tämä romaani avaa suomalaisten siirtolaisuutta, ja Suomeen muuttaneille suomen kieltä opetteleville se kertoo siitä, että täältäkin on lähdetty paremman ja turvallisemman elämän perään.

Sanna-Leena Knuuttila: Toisen maan tyttäret, Reuna 2024, 79 sivua. Sain kirjan kustantajalta.

P. S. Selkokeskuksen äänestys Suomen paras selkokirja on käynnissä 20.1.2025 saakka. Olen tyrkännyt myös omia kirjojani tarjolle: tässä.

P. S. P. S. Romaani Toisen maailman tyttäret sopivat Helmet-haasteessa esimerkiksi kohtiin 

(6) Kirjassa on esipuhe, jossa esimerkiksi kirjailija kertoo kirjast

(7) Kirja, josta sinulle tulee hyvä mieli

(16) Kirja, jossa on henkilöluettelo

(29) Kirjailijan uusin kirja

(30) Kirjassa on häät tai hautajaiset

(50) Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä: toivottavasti!

Jätä kommentti

Kategoria(t): haaste, Romaani, Selkokirja, selkotekijä

Paras selkokirja ja Helmet-lukuhaaste

Suomen paras selkokirja

Käynnissä on vielä muutaman viikon (loppuu 20.1.2025) Selkokeskuksen äänestys, jossa etsitään Suomen parasta selkokirjaa (äänestyslinkki tässä). Minunkin tuotannosta voisi löytyä äänestettävää, mutta parhaus on aina lukijan valinta.

Olen mukauttanut kymmenisen selkokirjaa ja kirjoittanut alunperin selkokielelle seitsemän selkokirjaa. Lisäksi runoantologiassa Vanhat runot, uudet lukijat on omia tietotekstejä runomukautusten lisäksi, eli se on sekä-että. Helmikuussa minulta ilmestyy seuraava selkokirja: novellikokoelma Aamusta yöhön (Avain). 

Helmet-lukuhaaste 2025

Vuoden 2025 Helmet-haaste on julkaistu. Saman haasteen voi ottaa vastaan myös selkokirjoin. Vinkkaan, mitä kirjojani (omia ja mukauttamiani) voi käyttää haasteessa.

  1. Kirjan nimessä on jokin seuraavista sanoista: että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin, kunnes
  2. Fantasiakirja: fantasiaineksia on novelleissani, Niin metsä vastaa ja Aamusta yöhön, pikkuisen myös romaanissa Sormus; myös mukautuksessa Magdalena Hain Sarvijumala
  3. Kirjan päähenkilö on nuorempi kuin sinä: romaaneissani Lauralle oikea ja Sormus, myös kaikissa romaanimukautuksissani (Ahon Papin rouva, Canthin Hanna, Canthin Agnes, Canthin Salakari, Hain Sarvijumala, Jotunin Huojuva talo, Kiven Kullervo, Mustosen Paimentyttö, Runebergin Hanna)
  4. Kirjassa joku valvoo yöllä: Aamusta yöhön (ilmestyy helmikuussa)
  5. Kirja, jonka joku muu on valinnut sinulle: Sain unessa aiheen ja tarinan alun, Sormus.
  6. Kirjassa on esipuhe, jossa esimerkiksi kirjailija kertoo kirjasta (Aamusta yöhön, ilmestyy helmikuussa)
  7. Kirja, josta sinulle tulee hyvä mieli: kaikista, mutta kirjojeni nimistä etenkin Onnen asioita ja Hyvä päivä
  8. Kirjan kannen pääväri on vihreä tai kirjan nimessä on sana vihreä: runokirjat Kierrän vuoden ja Onnen asioita
  9. Kirjassa on konflikti eli esimerkiksi riitatilanne: Sormus, Niin metsä vastaa
  10. Kirjassa joku käy elokuvissa
  11. Tietokirja, joka on julkaistu 2020-luvulla
  12. Kirjassa on ilkeä tai paha naishahmo: Kiven Kullervossa ilkeilee leipänsä kanssa Ilmarisen vaimo, ehkä vähän ilkeä on Maria Jotunin Huojuva talo -romaanin päähenkilön sisko, myös Juhani Ahon Papin rouvassa on ilkeilevä nainen, ja Magdalena Hain Sarvijumalassa on hyytävä naispaholainen.
  13. Kirja, jonka kirjoittaja on työskennellyt kirjastossa
  14. Kirjan kääntäjä on voittanut Mikael Agricola -palkinnon tai muun käännöspalkinnon
  15. Kirjassa joku joutuu haaksirikkoon eli esimerkiksi laiva hajoaa myrskyssä
  16. Kirja, jossa on henkilöluettelo tai henkilöiden sukupuu: kaikissa romaaneissa, jotka olen kirjoittanut tai mukauttanut, on henkilöluettelo; Sormus-romaanissa on lisäksi sukupuu.
  17. Kirjan päähenkilöllä on kissa tai koira: esimerkiksi kissa on Aamusta yöhön -kokoelman novellissa Sofia.
  18. Kirjailijan nimessä on enemmän kuin kaksi osaa, esimerkiksi L. Frank Baum: J. L. Runeberg, Hanna-mukautus
  19. Kirja on Keltaisen kirjaston kirjalistalla (pääset yleiskieliseen listaan tästä linkistä
  20. Kirjasta tulisi mielestäsi hyvä elokuva tai tv-sarja: minulle on sanottu, että Sormus on elokuvallinen tarina – se sopisi neliosaiseksi sarjaksi.
  21. Kirjassa on muusikko
  22. Kirjassa joku on lomalla: Sormus, Niin metsä vastaa, myös mukautuksessa Sarvijumala (sairausloma).
  23. Kirja, jonka nimestä pidät: Kaikista omistani 😉
  24. Kirjassa joku rikkoo lakia: Canthin Salakarissa tapahtuu naiselle pahaa… Kiven Kullervo polkee lakia jos toistakin.
  25. Kirjan kannessa tai nimessä on käärme
  26. Kirjan henkilö on itse valinnut, ketä hänen perheeseensä kuuluu: Lauralle oikea -romaanissa ystävä on kuin sisko.
  27. 2000-luvulla julkaistu kirja, jonka lukeminen on kielletty jossain maassa
  28. Kirjassa joku on järvellä: Sormus ja Niin metsä vastaa, myös mukautuksissani ollaan järvellä, esimerkiksi Papin rouva ja Salakari.
  29. Kirjailijan uusin kirja: Aamusta yöhön ilmestyy helmikuussa, ja jos luet kirjojani haasteeseen sitä ennen, uusin oma kirjani on runokokoelma Alusta loppuun.
  30. Kirjassa on häät tai hautajaiset: Enni Mustosen Paimentytössä on Topeliuksen hautajaiset, myös Canthin Salakarissa kuvataan hautajaisia.
  31. Kirja, jonka päähenkilölle työura on tärkeä: Canthin Agnes (jos miehen ylläpitämän rakastajattaren elämä on ura)
  32. Kirja liittyy Tove Janssoniin
  33. Kirjassa joku ratsastaa
  34. Kirjassa on kuuluisa rakennus
  35. Kirjan nimessä on sana mies tai poika
  36. Kirjassa joku opiskelee sisäoppilaitoksessa
  37. Kirjailija on kotoisin maasta, jossa haluat käydä
  38. Elämäkertaromaani eli kirja, jossa on oikeaa ja keksittyä tietoa jonkun kuuluisan henkilön elämästä: Paimentyttö-mukautuksessa on mukana Topeliuksen perhe.
  39. Kirjassa joku etsii ratkaisua arvoitukseen: Sormus
  40. Kirjassa ajalla tai kellolla on tärkeä merkitys: Alusta loppuun, Kierrän vuoden, jos toki myös tulevassa kirjassa Aamusta yöhön
  41. Kirjan tapahtumat sijoittuvat aikakauteen, jolla et haluaisi elää: Sormus (nälkävuosien jälkeen ei ollut helppoa)
  42. Kirjan päähenkilö tekee huonoja valintoja: Kiven Kullervo säntäilee huonosta valinnasta toiseen, ja Jotunin Huojuvan talon Lea tekee todella huonon miesvalinnan.
  43. Kirjan nimessä, kannessa tai kuvauksessa on jokin mauste
  44. Kirjassa joku hoitaa ihmistä, esimerkiksi lasta tai sairasta ihmistä: mukautus Sarvijumala
  45. Kirjassa on isä ja tytär: Sormus
  46. Suosittu kirja eli kirja, jonka todella monet ihmiset ovat lukeneet: Klassikkomukautuksiani ovat aikanaan monet lukeneet, esimerkiksi Runebergin Hanna, Canthin Hanna, myös kirjan Vanhat runot, uudet lukijat runoja on aikanaan luettu paljon. Enni Mustosen kirjoja luetaan paljon: Paimentyttö.
  47. Kaksi kirjaa, joiden päähenkilöillä on sama nimi (tämä liittyy kohtaan 48): Runebergin ja Canthin Hannat
  48. Kaksi kirjaa, joiden päähenkilöillä on sama nimi (tämä liittyy kohtaan 47): Runebergin ja Canthin Hannat
  49. Kirja on julkaistu vuonna 2025: Aamusta yöhön (helmikuussa)
  50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä: toivottavasti kaikkia

Antoisia selkokirjahetkiä!

1 kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus, lyhytproosa, Novellit, Romaani, Runot, Selkokirja, selkotekijä

Helsingin kirjamessut 2024

Torstain messupäivä ei mahtunut työläisen ohjelmaan, ja nyt sunnuntaina tukeudun Helsingin kirjamessujen striimauksiin. Perjantaina ja lauantaina vietin täyteläisiä kirjallisuustuokioita täydessä Messukeskuksessa.

Aloitan takaperoisesti tästä striimipäivästäni ja esikoiskirjapalkintoehdokkaista (Helsingin Sanomat 26.10.). Syksyn työkiireiden vuoksi uutuusteosten lukutahti on ollut epätasainen, joten palkintoehdokkaista olen lukenut ja postannut vain kahdesta. Mikko Kauppilan Terveisin K -romaanin tosin julistin lukemisen jälkeen oitis ehdolle palkintoon. Myös Carlos Lievosen Vain heteitä -runokokoelma vakuutti. Lukemattomat-pinossani odottaa Linnea Kuuluvaisen Metsän peitto. (Aihe kiinnostaa: olen kirjoittanut muuten samasta aiheesta novellin ”Metsä peittää” novellikokoelmaan Niin metsä vastaa, Avain 2021.) Pinon päällä keikkuu myös Eino Tainan Se laajenee

Lauantainen messuille saapuminen mykisti: tuloportailta halli näytti muurahaispesältä. Iloisesti kirjallisuus kiinnostaa. Se olkoon vastaisku murheelliselle kulttuurileikkauspolitiikalle. Kuhina voi kertoa tästäkin: messutarjoukset houkuttavat pöyristyttävän alv-korotuksen varjossa.

Lauantaina asemoin itseni lähinnä Töölö-Senaatintori-akselille, jossa oli hallin etuosaa väljempää kulkea. Siellä oli myös Kirjasomen kohtauspaikka, jossa piipahdin tapaamassa tuttuja. Muutenkin messukohtaamisista sain irti isoa iloa.

Kirjallisuuskeskusteluiden kuunteluhuippuja olivat Pajtim StatovciTommi Kinnunen ja Saara Turunen. Eloisa Donna Leon virkisti. Perjantaina nautiskelin esimerkiksi Miina Supisen, kääntäjien Kristiina Rikman ja Aleksi Milonoff sekä mietiskelijä Joel Haahtelan kuuntelemisesta.

Lauantain varsinainen yllätys oli oma osuuteni. Minun oli tarkoitus haastatella Anne Helttusta ja Annamari Saurea tietokirjasta Kynällä raivattu reitti (SKS 2024). Valitettavasti kirjailijat sairastuivat, ja vasta perjantai-iltana varmistui, ettei kumpikaan heistä tervehtynyt messuille. Kävin kuitenkin varmistamassa Suomenlinna-salin edustalla ennen ohjelman alkua, että peruutusasia oli kunnossa. Hmm. Missään ei näkynyt tietoa peruutuksesta, sali oli täyttymässä – siis kirjasta kiinnostuneita riitti.

Selitin tilanteen salin ulkopuolelle Kirsi Hietaselle ja Sari Päivärinteelle, jotka eivät luovuttaneet vaan passittivat minut esittelemään kirjan ilman kirjoittajia. Kaikki valmistelumateriaali oli kotona, minä salissa mikrofoni kädessä pajattamassa muistin varassa kirjasta, sen populaarista lähestymistavasta, kirjan kirjoittajien 35 naiskirjailijan valinnasta ja kirjailijaesittelyjen rakenteesta. 

Kuvat: Kirsi Hietanen, Kirsin kirjanurkka

Toivottavasti sain infon lisäksi oikaistua somessa levinneitä väärinymmärryksiä. Siispä: teos ei ole tutkimus. Kyse on yleisesittelystä, jollaista ei ole ilmestynyt vuosikymmeniin kotimaisesta naiskirjallisuushistoriasta. Kiitollisuus viime vuosikymmenten kirjallisuustutkimukselle välittyy teoksen kirjailijaesittelyistä, mutta Kynällä raivattu reitti ei siis ole lajiltaan tiedekirjallisuutta viittaustekniikoineen. Siksi kirjan kirjoittajien vapaat valinnat, oma lukijuus ja näkökulmat elävät kirjailijaesittelyissä. Genretietoisesti (popularisoitu tieto) lähdeluettelo löytyy ilman muuta kirjan lopusta.

Perjantaina osallistuin kirjasomen ohjelmaan Töölönlahti-lavalla. Olin itse ehdottanut selkokirjallisuutta aiheeksi (Magdalena Hain Finlandia-palkittu Sarvijumala selkona jne.), mutta somekollegani olivat jatkokehitelleet idean kirjamessujen historian ensimmäiseksi selkosuomeksi puhutuksi paneeliksi. Hatunnosto! Selkokulttuuri-yhteisön Carly Markkanen veti keskustelua selkokirjoista, mukana kirjailijat Satu LeiskoMagdalena Hai ja minä. Mukavasti tieto ja kokemus selkokirjoista ja lukijoista laveni.

Ylärivin kuvat: Heikki Jääskeläinen, alarivin kuvat: Katja Jalkanen

Avain järjesti perjantai-iltapäivällä tilaisuuden Selkokirjoja ja skumppaa. Avaimen kustannustoimittaja Katja Jalkanen haastatteli tallistaan neljää kirjailijaa: Marja-Leena TiainenSilja VuorikuruSatu Leisko ja minä. Oli ilo kuulla kollegoiden reittejä selkokirjoihin ja heidän raikkaita näkökulmiaan. Yleisöäkin tuntui kiinnostavan.

Ai, kuinka monipuolista ja antoisaa messuilu on ollut. Massamessujen etu on se, että valikoimaa riittää, valita saa mieleisistään ja yllättyä sellaisesta, mitä ei osaa odottaa. Ensi vuoteen!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Dekkari, Elämäkerta, Esseet, Kauhu, Kirjailijatapaaminen, Kirjallisuus, Kirjallisuuspohdintoja, Kirjamessut, kirjapalkinnot, Lasten- ja nuortenkirjat, Romaani, Runot, Sekalaista, Selkokirja, selkotekijä, spefi, Tapahtuma

Minna Canthin Hanna selkokirjana ja muista kevään kirjoistani

Ehkä jotakuta hämmentää viimeisimmät blogijuttuni: perä perään kirjoittamiani kirjoja. On sattumaa, että ne ilmestyvät samoihin aikoihin. Maria Jotunin Huojuvan talon mukautuksen aloitin elokuussa ja käytin syksyn lomani ja vapaapäiväni siihen. Oppikirjatyö Selkoviestintä asiakastyössä käynnistyi yli vuosi sitten, joten erinäisin loma-ajoin se on ehtinyt kehkeytyä. 

Huhtikuun alussa ilmestynyt selkomukautus Magdalena Hain nuortenromaanista Sarvijumala tosin eteni pika-aikataululla johtuen Selkopolku-hankkeen aikatauluista. Vietin viime vuoden lopun vapaat ja joululoman intensiivisesti Sarvijumalan maailmoissa.

Olen ihmettelijöille kertonut, että ihmisillä on erilaisia harrastuksia, joihin vapaa-aikaa satsataan. Joku viettää vapaansa kuntosalilla tai baareissa, toiset matkailevat lomilla. Minä harrastan kirjoittamista – sivutyöksikin sitä voi kutsua. (Ja jos joku olettaa marginaalikirjallisuuden olevan rahasampo, hän erehtyy.)

Nämä tämän vuoden kirjat ovat kyllä syntyneet epätavallisen lyhyessä ajassa. Kun olen kirjoittanut omia, alun perin selkokielisiä runo- ja novellikokoelmia sekä romaaneja, kirjojen syntyprosessi etenee hitaasti. Alkuideasta yleensä kuluu vuosia lopputulokseen ja julkaisuun. Yleensä lisäksi käsikirjoitukseni on lähes valmis vuosi tai puoli vuotta ennen kirjan julkaisua.

Uusimmalla julkaistulla selkomukautuksella on myös vuosien matka kirjaksi. Nyt painosta on putkahtanut Minna Canthin kertomus Hanna (Oppian 2024). Olen mukauttanut Hannan jo vuosia aiemmin äänikirjaksi (CD, Avain 2019). Äänikirjana ei sitä enää saa.

Kustantamo Oppian otti Hanna-selkomukautuksen kirjaohjelmaansa, mikä ilahduttaa minua suuresti. Muokkasin äänikirjakäsikirjoituksen kirjaksi, eli uudistin selkomukautuksen kirjaformaattiin sopivaksi, ja nyt Hannasta pääsee nauttimaan selkokertomusta lukien. Näin tärkeä klassikkokirja jatkaa selkoelämäänsä ja toivottavasti tavoittaa nuoret ja aikuiset lukijansa.

Minulle Canthin Hanna on tärkeä teos: se on suosikkini Canthin tuotannosta. Nuoren tytön kasvukertomus koskettaa joka kerta, kun luen sen (tai mukautan). Hanna kertoo, miten alkoholistiperheessä kasvaminen vaikuttaa herkkään, ujoon ja naiiviin porvaristyttöön. Elämän realiteetit tuntuvat hänestä karkeilta, mutta romanttinen rakkaus houkuttaa silti. Pettymykset ja omien uratoiveiden kaatuminen muuttavat Hannan perusteellisesti.

Canth tavoittaa päähenkilön mielenmaiseman koskettavasti. Enkä ole lukenut yhtä kouraisevaa nuoren henkilön masennuksen etenemisen kuvausta kuin Canthin Hannassa. Selkoversio ei vähennä kertomuksen tehoa.

Minna Canth: Hanna, selkomukautus Tuija Takala, Oppian 2024, 147 sivua.

1 kommentti

Kategoria(t): Romaani, Selkokirja, selkotekijä

Selkoviestintä asiakastyössä – oppikirja kohtaamisiin

Kaikessa työssä, jossa kohdataan muita ihmisiä, tulisi viestinnän olla vastaanottajalähtöistä ja kielitietoista. Samalla olisi tarpeen muistaa, että noin 14 %:a tarvitsee selkoviestintää ja vielä suurempi määrä ihmisistä hyötyy, kun viestitään selkokielellä.

Mutta mitä selkokieli- ja viestintä ovat käytännössä? Olen tehnyt oppikirjan, jossa esittelen selkeällä yleiskielellä selkopuheen, -vuorovaikutuksen, -kirjoittamisen ja -kuvan pääperiaatteita ja niiden käyttöä. Lisäksi kirjassa on perusasioita kielitietoisuudesta ja saavutettavuudesta. Oppikirjan tietolaatikot olen laatinut niin, että kieli lähenee selkokieltä.

Selkokielestä on hienoja perusteoksia, ja esimerkiksi Selkokeskuksen ja Papunetin nettisivut tarjoavat tarpeellista tietoa. Varsinaista oppikirjaa ei selkoperiaatteista ole tietääkseni aiemmin ilmestynyt. Nyt on.

Kimmoke kirjaan tuli kustantajalta, Editalta. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon perusteet uudistuvat 1.8.2024, ja tutkintoon tulee uusi valinnainen tutkinnon osa Selkoviestintä asiakastyössä (15 osp). Oppikirjan tein vastaamaan tutkinnon osan ammattitaitovaatimuksia, ja siksi kirjassa on myös sote-alan laeista ja toimintaperiaatteista, ja myös monet esimerkit ja kirjan tehtävät ovat sote-alalle sopivia. Silti kirjaa on vaivatonta soveltaa muillekin aloille.

Oppikirja Selkoviestintä asiakastyössä sopii mainiosti myös täydennyskoulutukseen ja kaikille, joita kiinnostaa selkoviestintä ja kielitietoisuus sekä se, miten verkkoviestinnässä otetaan huomioon vastaanottajien viestinnän rajoitteet. Oppikirjan luonne on olla mahdollisimman selkeä ja myös selailtava. Siksi kirjassa on helppoja luetteloita kertaamiseen. Koska nykyisin tieto uudistuu nopeasti, on kirjassa lisätietoja siten, että nettilinkit tietolähteisiin on helppo löytää. Perustietolähteisiin on QR-koodit, jotta lukija voi helposti saada nettilähteet kännykällä näkyviin.

Mielestäni kirjan taitto on raikas ja aiheeseen sopivasti ilmava. Vuosia erilaisia selkotöitä tehneenä tunnen aiheen omakseni ja siksi olen oppikirjassa käyttänyt kokemustani ja näkemystäni. Toivottavasti Selkoviestintä asiakastyössä palvelee kaikkia helppona perustietopakettina sekä toimii oppikirjajana ja selkotiedon täydentäjänä.

Tuija Takala: Selkoviestintä asiakastyössä, Edita 2024, 127 sivua.

3 kommenttia

Kategoria(t): Asiaproosa, selkotekijä, Tietokirja

Maria Jotunin Huojuva talo selkokielellä

Maria Jotunin romaani Huojuva talo ilmestyi vuonna 1963 parikymmentä vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen. Romaanikilpailuun Jotuni osallistui käsikirjoituksella jo 1930-luvulla, mutta hän esti julkaisun, koska käsikirjoitus ei voittanut.

Miksi Huojuva talo sopii selkokirjaksi vuonna 2024? Valitettavasti väkivalta ei ole maailmasta ja perheistä vähentynyt: viime vuonna uutisoitiin, että Suomessa joka kolmas nainen on kokenut lähisuhdeväkivaltaa. Aihe on vaikea mutta ajankohtainen ja tärkeä. Selkokirja tarjoaa mahdollisuuden kuvailla ja käsitellä ihmisiä ja yhteiskuntaa koskevaa vahingoittavaa ilmiötä. Se käynnistää keskustelua: mitä ja millaisia ovat valta, väkivalta ja rakkaus perheessä?

Jotuni kuvaa tarkasti, miten päähenkilön Lean lapsuudenkoti vaikuttaa häneen ja käsityksiin rakkaudesta. Se perustelee Lean myöhempiä ratkaisuja kestää nöyryytystä, vaikka aviomies Eero tekee pahaa Lealle ja lapsille. Jotuni osaa vakuuttavasti kuvata, minkälainen kierre väkivallasta ja vallankäytöstä voi tulla perheessä. Se kertoo myös väkivallan käyttäjän keinoista hallita pelolla.

Jotunin romaani valikoitui mukautettavaksi viime elokuussa, kun Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen foorumissa opettajat äänestivät Huojuvan talon teoksen suosikikseen – vaihtoehtoina oli muutama kotimainen klassikko. Huojuvaa taloa voi nyt käyttää kouluissa selkoversiona tunne- ja tekstitaitojen käsittelyssä sekä kirjallisuustehtävissä. Olen tehnyt kirjasta myös selkokielisen tehtäväpaketin koulukäyttöön.

Selkoromaani Huojuva talo on tarkoitettu kaikille nuorille ja aikuisille kaunokirjalliseksi kokemukseksi, ei vain koulukäyttöön. Romaanin teemat perheestä, kasvatuksesta, väkivallasta ja rakkaudesta koskettavat jokaista.

”Lea ei saanut unta.

Hän puristi sormet nyrkkiin ja ajatteli,

että hänen täytyisi tyytyä vähään.

Hän ei saanut masentua.

Hänen täytyi selviytyä tästä.”

Alun perin Jotunin romaani on noin 600 sivua pitkä. Olen karsinut polveilevia keskusteluja ja Lean miehen Eeron toistuvia yksinpuheluja sekä tiivistänyt ydintapahtumat. Jotunin novelleissa on yleensä tiukkaa ja niukkaa kieltä, mutta Huojuvassa talossa kieli vaihtelee. Olen pyrkinyt selkoistuksessa myötäilemään Jotuniin lyhytsanaista perustyyliä ja etenkin säilyttämään romaanin tunnelman. Tunnelmassa on pettymystä, alistumisen murhetta – ja hippunen toivoa.

Lea ajatteli näitä vuosia Eeron kanssa.

Hänen täytyisi sanoa Eerolle,

että he voisivat aloittaa alusta

ja olla avoimia ja rehellisiä.

Nyt oli kiire korjata virheet.

Täytyi puhua suoraan eikä pelätä.”

Selkokirjan tapaan rivit ja kappaleet ovat lyhyitä, mikä tukee lukutekniikkaa.  Lukemisen helpottamisen vuoksi olen jakanut selkokirjan myös lyhyisiin lukuihin ja nimennyt luvut. Jonkin verran olen vähentänyt henkilöitä, mutta kokonaisuudelle tärkeät sivuhenkilöt ovat mukana. Selkokirjan henkilöluetteloon on helppo palata ja tarkistaa sivuhenkilöt.

Kirjan lopussa on lyhyt esittely Maria Jotunista ja hänen tuotannostaan. Niistä lukija saa taustatietoja.

Toivottavasti Jotunin romaanin vakava aihe kiinnostaa ja herättää ajatuksia – myös selkokirjana.

Maria Jotuni: Huojuva talo, selkomukautus Tuija Takala, Laatusana 2024, 162 sivua (17 euroa).

Laatusanan selkomukautusten klassikkosarjassa on ilmestynyt seuraavat kirjat (mukautus Tuija Takala):

Lisätietoja selkokirjoista ja niiden selkokielisistä tehtäväpaketeista Laatusanan sivuilla.

1 kommentti

Kategoria(t): Romaani, Selkokirja, selkotekijä

Sarvijumala matkalla Selkopolkuun

Suomen kulttuurirahasto maksaa miljoonalla eurolla peruskoululle kirjapaketteja lukutaidon edistämiseksi. Lastenkirjainstituutti on koonnut koulujen valittavaksi kolme erilaista kahdeksan kirjan pakettia, joissa on sarjakuvia, helppolukuisia kirjoja ja selkokirjoja. Koulut saavat nämä tilaamansa Selkopolku-paketit tämän vuoden aikana. Yhdessä paketeissa on selkomukautus Magdalena Hain kauhuromaanista Sarvijumala (Otava 2023).

Selkopolku-hanke halusi mukaan isoja kustantajia. Esimerkiksi Otava tarttui tilaisuuteen ja valitsi romaanitarjonnastaan selkomukautettavaksi Sarvijumalan, ja lokakuun lopussa minut värvättiin sen mukauttajaksi. Noin kuukautta myöhemmin Magdalena Hain Sarvijumala sai lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Nyt kirjan selkomukautus on jo ostettavissa.

Loppuvuoden 2023 vapaa-aikani vietin lukioikäisen Laurin ja hänen kauhukokemustensa seurassa. Mukautusprosessi alkoi alkuperäisen kirjan tarkasta lähiluvusta. Muutaman lukukerran jälkeen minulle hahmottui, mikä on oleellisinta. Siitä seurasi kipeä karsintatyö, sillä selkokirjassa ei voi olla alkutekstistä kaikkea vaan ydintapahtumat ja -henkilöt niin, että kirjan teemat ja tunnelma pysyvät alkuperäisen kaltaisina. 

Selkoversion tekstimäärää vähentää ja lukemista helpottaa tekstin ulkoasu: rivit ja kappaleet ovat lyhyitä. Selkokirja näyttää säekirjalta (ja monen mielestä runolta). Ulkoasu helpottaa teknistä lukutaitoa, mikä puolestaan tukee sisällön ymmärtämistä.

Sarvijumalassa yksi mukautushaaste oli Laurin uni- ja muistumaosuudet, koska ne rikkovat kerronnan kronologiaa. Ne täytyi selkokirjassa saada lukijalle helposti hahmotettaviksi ja seurattaviksi. Kauhu- ja salaisuuselementtien oli pysyttävä sellaisina, että lukija saisi lukemisen aikana vähitellen ahaa-elämyksiä.

Alkuperäisen kirjan hienot peurankallo-logot tulivat oivaksi avuksi erottaa kronologiasta poikkeamiset. Muita kirjan lukemista ”teknisiä” helpotuskeinoja ovat alun henkilöluettelo ja lukujen selkeä merkintä.

Kielen muokkaus- ja mukautustyö käynnistyi sisältökarsinnan rinnalla. Selkokaunokirjallisuudessa voi ottaa jonkin verran vapauksia perusselkokielen periaatteista, mutta silti kielen täytyy olla rakenteiden suhteen helppoa. Magdalena Hain taidokkaan vivahteikasta kerrontaa jouduin kurittamaan eli lyhentämään virkerakennetta ja vaihtamaan sanastoa yleiseksi ja tavalliseksi. Säilytin mukautuksessa puhekielisyyttä, koska vain niin romaanin nuorten puheen luontevuus siirtyi selkoversioon.

Selkoistusprosessi oli luonnollisesti työläs mutta palkitseva. Sarvijumalassa on kiehtovasti monia tasoja, esimerkiksi kirjassa on paljon tunnevivahteita, ja hienovaraisesti siitä välittyy myös moninaisuus. Lauri suree kuollutta äitiä ja loukkaantunutta isäänsä sen lisäksi, että hän on itse toipilas – silti kirjassa on huumoria. Sivuhenkilöt tukevat hienosti juonen kuljetusta ja tuovat tarinaan välittämistä ja luottamusta hyvään. Kuoleman ja rakkauden ikiaikaiset teemat kietoutuvat kauhuelementteihin, joiden yliluonnollisuudet loksahtavat hyvin kirjan reaalimaailmaan. 

Oli ilo muokata Hain romaanin maailmaa toiseen kielimuotoon, selkokieleen. Suuri ilo oli myös se, että Magdalena Hai hyväksyi selkoratkaisuni ja toimitusprosessi Otavassa sujui joustavasti.

Nyt on kaikki mahdollisuudet lukea Sarvijumalat yhdessä ja erikseen.

Suomen kulttuurirahaston Selkopolku-hanke on merkittävä kulttuuriteko. Lukutaito- ja ajankäyttötutkimukset osoittavat, miten radikaalisti nuorten lukemiseen käyttämä aika on vähentynyt, ja sillä on suora yhteys lukutaitoon. On kyse nimenomaan taidosta: mitä enemmän nuori lukee, sitä paremmaksi taito kehittyy.

Välillä kuulen soraääniä, jotka rahisevat, että helppo kieli köyhdyttää. Näen asian toisin: jos vaihtoehtona on, että nuori ei lue lainkaan, selkokirjat avaavat kirjallisuuden maailman. Myös selkokirjat rikastuttavat sanavastastoa, kielen rakennetajua ja kielen ymmärrystä, kun nuori ei ilman helppoa kieltä lue ollenkaan tai vain vähän. Selkokielen tarvitsijoita on joka luokassa eri syitä iso osa: lukuhaluttomat, tottumattomat lukijat, oppilaat, joilla on erilaisista oppimisvaikeuksista johtuvia kielellisiä vaikeuksia ja oppilaat, joiden äidinkieli on muu kuin suomi. 

Usein selkokirja nostaa lukijan itsetuntoa lukijana: hän ymmärtää lukemansa ja saa (kerrankin) luettua kirjan alusta loppuun. Lisäksi selkokirja kannustaa lukemaan lisää.

Selkopolku-hankkeen kirjapaketit ovat merkittäviä siksikin, että kuntien koulusäästöt ovat ajaneet koulukirjastoja ahtaalle. Tiedämme, että teinin kiinnostus herää heti-mulle-nyt-tyyliin. Kun kiinnostava kirja ei ole oitis tyrkyllä, voi nuoren innostus nopeasti laantua. Siksi koulukirjastot ja uudet kirjat kouluissa ovat erittäin tärkeitä lukutaidon ja kirjanlukurutiinin kehittämiseksi.

Toivon totisesti, että Selkopolku-hanke ei ole kertaluontoinen. Selkopolku-kirjapaketit kouluille ovat entistä arvokkaampia, koska nykyhallitus poisti 2024 pienilevikkisen latukirjallisuuden tuen, jolla kuntien kirjastot esimerkiksi ovat hankkineet selkokirjoja. Tuen poistuttua kirjastot karsinevat selkokirjojen ostoja valikoimiinsa.

Täytyy myös muistaa, että selkokirjojen tarve on lisääntynyt kaikissa ikä- ja käyttäjäryhmissä. Siksi yksittäinen Selkopolku kouluille ei paikkaa selkokirjojen kokonaistarvetta, vaikka onkin ilahduttava ja tärkeä täydentäjä.

Tässä ensimmäisessä Selkopolussa vain osa kirjapakettien kirjoista on selkokirjoja. Voin vain villisti arvailla, miksi kirjapaketit eivät ”luota” selkoon. Ehkä – painotan spekulointia – taustalla kaikuu joitain piintyneitä ennakkoluuloja selkoa kohtaan (se on liian yksinkertaista, kaunokirjalliselta tasoltaan vaatimatonta… tai muita vanhentuneita johtopäätöksiä, jos ei ole laajalti tutustunut selkokirjoihin).

Ainakin hankkeen taustalla opettajille tehdyssä kyselyssä selkokirjoja toivottiin kouluihin lisää, eikä myöskään nuorten kyselyvastauksissa vieroksuntaa selkokirjoihin ole mielestäni näkynyt. Pohdin tätä vain siksi, että kirjapaketeissa on Selkopolku-hankkeen nimestä huolimatta myös paljon muuta kuin silkkaa selkoa – vähättelemättä monipuolisen kirjatarjonnan tarvetta kouluissa.

Vakuutan, että nykyisessä selkokirjallisuudessa on monipuolista, laadukasta kirjallisuutta, jonka ominaispiirre on ”vain” yleiskieltä helpompi kieli ja ulkoasu. Valitettavasti selkokirjojen tunnettuus on yhä kovin heikkoa, koska niitä ei esitellä etenkään valtamediassa.

JA muistutus: selkokirjoja kirjoitetaan myös alun perin selkokielelle ajatellen erilaisia helpon kielen käyttäjäryhmiä – ei siis ole vain mukautettuja kirjoja. Alunperin selkokielelle kirjoitettuja selkokirjoja Selkopolussa on 1-2/paketti.

Monissa tämänkertaisessa Selkopolku-hankkeen kirjapakettien kaunokirjoissa nuoret ovat lukiolaisia tai etenemässä lukioon. Kaikin mokomin! Tosin eniten kielellisiä vaikeuksia ja selkokirjatarvetta on nuorilla, joita ei peruskoulun jälkeen lukio houkuta tai heillä ei ole todistuksessa keskiarvoa lukion ovia aukaisemaan. Samastumiskohteet ammattikoululaisiin ovat nyt Selkopolku-pakettien kirjoissa vähissä. Toivon taas totisesti: tulkoon seuraava Selkopolku-hanke, jossa kirjoissa on samastumispohjaa niin amikseen kuin muuhunkin toisen asteen koulutukseen. Se vastaisi parhaiten todellisuutta, miten peruskoulusta hajaannutaan toiseen asteen koulutuksiin.

Magdalena Hai: Sarvijumala, Otava 2023, 165 sivua.

Magdalena Hai: Sarvijumala, selkomukautus Tuija Takala, Otava 2024, 131 sivua.

Selkopolku – Lastenkirjainstituutti

4 kommenttia

Kategoria(t): Kauhu, Kirjallisuus, Kirjallisuuspohdintoja, kirjapalkinnot, Lasten- ja nuortenkirjat, Selkokirja, selkotekijä, spefi

Vuosikatsaus 2023

Vuosi vierähtää nopeasti. Kokoan mieleen painunutta vuodenkierrosta 2023.

Kotoilua

Minut pysäytti heti tammikuussa tasavuosien täyttäminen. Tuntuu vanhalta olla 60-vuotias, vaikka ilman peilikuvaa voi sisäinen minäkuva vaikuttaa 35-vuotiaalta. (Tukka on tosin saanut harmaantua ja kasvaa jo pari vuotta, eikä se ole rohkeaa tai hienoa, se on biologiaa niin kuin rypytkin.) Toisaalta on vuosimittaritunne välillä noussut jopa kahdeksaankymppiin, sillä polvikipuni on merkittävästi vaikuttanut elämiseen ja liikkuvuuteen. Leikkaus on edessäpäin.

Vanha lapsuudenkotini Teiskossa toimii kakkoskotina, jonka ympäristön metsät ja niityt tehoavat henkireikinä. Vuoden huippukohtia oli pihasaunaremontin valmistuminen, mikä kohensi elämänlaatua (kuvat alla). Iloisin uutinen oli Olli-poikani kihlautuminen Annan kanssa (kihlakuva Norjasta yllä alaoikealla).

Vuodenaikojen vaihtelu tuo kotoilijalle kiinnostavaa seurattavaa – valot, varjot, värit ja ulkoilman lämpövaihtelut.

Kotoilun lisäksi

Mukavia muistoja kertyi perheen ja ystävien tapaamisista – kavereita, kirjallisuutta, bloggaamista, taidetta, teatteria, ulkoilua, kahvittelua, koulutuksia, konsertteja (oi, Olavi Uusivirta ja Arppa), kolmihenkinen kirjapiiri, yhdessäoloa. Kuvissa vain muutama kohtaaminen.

Ja juu: tein myös töitä palkkani edestä. Yksi kohokohta oli kivojen työkavereiden kanssa järjestetyt lukuviikot. Alapuolella kuvassa marraskuulta kujertaa lukuhylje, robottihylje, joka toimii kirjastojen lukukoirien tapaan, lisäksi mieleen jäävät mukavat museovierailut opiskelijoiden kanssa.

Kirjallista kohottavuutta

Olen vuoden varrella jo koonnut lempilukemistosta listauksia romaaneista, dekkareista ja selkokirjoista. Erilaisia ja eripituisia kirjoja tuli luettua vuoden aikana noin 170. Selvästi tänä vuonna suosin lyhyitä teoksia, en mitenkään lukukriteerinä vaan jostain syystä kompaktisuus puhutteli.

Tiiviitten kirjojen suosikkejani ovat esimerkiksi 36 uurnaa, Yö Whistlerin maalauksessa, Nämä pienet asiat, Kiirehdi rakkain ja Kuumaa maitoa. Runoista jäi mieleeni On todella kuljettava kuusikon läpi ja Mehiläisen paino. Hiukan enemmän sivuja on mainioissa romaaneissa Aurum, Elolliset, Erään kissan tutkimuksia, Lucy meren rannalla, Lucrezian muotokuva ja Suntio. Kaikista – ja noin sadasta muusta luetusta – löytyy blogipostaukset.

Kirjailijoiden kera

Kanneltalossa haastattelin tammikuussa veljeksiä Kjell ja Mårten Westö ja syyskuussa Maria Turtschaninoffia. Ruotsinkielisten kirjailijoiden keskustelu suomeksi sujui, ja sain kuulijoiden kanssa paljon mielenkiintoista tietoa kirjailijoiden kirjoista. Marraskuussa oli hieno kohtaaminen Malminkartanon kirjastossa Katja Ketun kanssa: keskustelu romaanista Erään kissan tutkimuksia.

Jatkoimme Kannelmäen kirjaston ja Kulttuuri kukoistaa -blogin Arjan kanssa Kannelmäen kirjakierrosta. Saimme elokuussa mukaan kirjailijat Juha Itkosen ja Tuomas Aitonurmen. Noin kolmen kilometrin kirjallisuusrastilenkki on osoittautunut oivaksi konseptiksi.

Kirjailijana

Lokakuussa ajelin Hyvinkäälle Marko Suomen haastateltavaksi. Takakansi-podcastin jaksossa kertoilin selkokirjallisuudesta ja kirjabloggaamisesta. Käväisin myös Helsingin kirjamessuilla Selkokeskuksen osastolla. Kirjallisuuslehti Lumoojassa (4/2023) oli minusta Liisa Määtän haastattelu ”Selkorunous tuo lyriikan kaikkien ulottuville”. Harvinaista, että selkokirjallisuus on esillä kirjallisuutena.

Oma tuotanto ja selkosekoilu

Olen jatkanut selkokirjailijana. Jokin minua vetää kehittämään kirjallisuutta, jossa kielen helppous vaatii vaativaa valikointia, jotta sisältö välittyy mutkattomasti mutta on silti kiinnostavaa, jopa monitahoista. 

Pitkään kypsyttelemäni runokirjani Alusta loppuun (Avain) ilmestyi elokuussa. Myös kaksi klassikkomukatusta ilmestyi tänä vuonna: selkoistin Juhani Ahon romaanin Papin rouva, ja lisäksi tuunasin Runebergin runoelman Hanna selkokertomukseksi. Mukautusten kustantajan Laatusanan nettisivuilla on niihin myös tehtäväpaketit.

Selkokirjallisuutta kohtasi loppuvuodesta melkoinen uhka hallituksen leikkaussuunnitelmien vuoksi. Pienilevikkisen kirjallisuuden elinehto ovat tuet, joten voisi kuvitella, että päättäjien vaakakupissa painaisi lukutaidon kehittämisessä oleelliset selkokirjat. Apuraha säilyi (ehkä kovan kampanjoinnin ansiosta – kiitos osallistuneille!), mutta toinen oleellinen tuki eli pienilevikkisen laatukirjallisuuden ostotuki kirjastoille poistettiin kokonaan, vaikka se koskee selkokirjallisuuden lisäksi mm. runoutta ja esseitä. Linkkaan joulukuisen kannanottoni vielä tähän.

Kirjabloggaaminen ja kylkiäiset

Aloitin kulttuuribloggaamisen maaliskuussa 2011, ja jatkan yhä. Facebookissa postailen omalla nimelläni, ja Instagramissa @tuijata1-tunnuksella. Ex-twitterin käytön lopetin melkein ja nyt kokonaan X-sekoilun vuoksi. Aloittelen kirjapostauksia Threadsissa (#tuijata). Vihdoin päivitin myös LinkedInin, jos joku sieltä etsii selko-osaajaa.

Voi olla, että kirjablogien suosio on laskussa, mutta ilokseni olet lukenut kirjajuttujani. Siitä suuri kiitos sinulle! Toivotan toiveikasta ja lukuisaa tulevaa vuotta!

1 kommentti

Kategoria(t): Kirjailijatapaaminen, Kirjallisuus, Romaani, Runot, Sekalaista, Selkokirja, selkotekijä

Selkokirjallisuudesta leikkaaminen huolettaa

Hallituksen säästösuunnitelmat uhkaavat saavutettavuutta ja kulttuurista tasa-arvoa. Olen esittänyt kantani selkokirjallisuuden puolesta Helsingin Sanomien mielipideosastolla (24.11.2023) ja sitä ennen Facebookissa. Monet muutkin ovat aktiivisesti osallistuneet kannanottoihin. Julkaisen vielä blogissakin perustelukoosteen – varmuuden vuoksi.

1) Pienilevikkisen kirjallisuuden ostotuki   

Kirjastojen pienilevikkisen laatukirjallisuuden ostotuen täytyy säilyä. Ilman sitä kirjastoissa ei tule olemaan uusia selkokirjoja. Tätä vahvistaa Selkokeskuksen juuri tekemä kysely kirjastoille (Selkokeskus Facebookissa ja Instagramissa; kannanotto Selkokeskuksen internet-sivuilla). Muut kuin kouluikäiset selkokirjojen käyttäjät ovat nimenomaan kirjastojen käyttäjiä. Suomalaista kirjastolaitosta tulee kunnioittaa sen matalan kynnyksen saavutettavasta kansansivistystyöstä. Tästä oli eilen myös Ylen tv- ja radiouutisissa (1.12.2023).

2) Selkokirjallisuuden valtionavustus: pieni summa moninaisille toimijoille 

Valtionavustus on kokonaisuudessaan ollut vaatimaton, esimerkiksi tänä vuonna jaettiin selkokirjojen kirjoittajille, kuvittajille ja kustantajille 110 000 euroa, yhteensä 45 hakijalle. Pitää vielä muistaa, että valtionavustus koskee sekä suomen- että ruotsinkielisiä selkokirjoja, lisäksi muuta saavutettavaa kirjallisuutta kuten koskettelukirjoja.  

Valtionavustuksen euromäärä suhteessa siihen, miten monelle toimijalle sitä jaetaan, on ollut erittäin pieni tarpeeseen nähden. 

3) Lukutaitotyön oleellinen osa: selkokirjat 

Pienellä valtionavustuksella tuetaan selkokielisiä tieto- ja kaunokirjoja (ja muuta saavutettavaa kirjallisuutta). Selkokirjoja todella tarvitaan monessa tilanteessa, koska lukutaito on viime vuosina laskenut – ja laskee. Hallitus on sitoutunut lukutaitotyöhön lapsista aikuisiin, ja siinä selkokirjoilla on suuri merkitys. 

4) Perustelu opetuksen arjesta 

Minulla on opetuksessani muun muassa luokallinen 16-vuotiaita tulevia lähihoitajia. Joukosta vain yksi oli yläkoulun aikana lukenut kirjoja. Peruskoulun opettajat olivat tarjonneet vain paksuja kirjoja, ei selkokirjoja (niiden vähäisen saatavuuden vuoksi), vaikka opiskelijoilla on: 

– keskittymisvaikeuksia 

– lukivaikeuksia 

– moninaisia oppimisvaikeuksia 

– suomen kielen osaamisen tuen tarpeita. 

Näiden nuorten lukutaito on hälyttävän huono. Jos ei tulevaisuudessa heidän kouluvuosiensa aikana ole tarjolla monipuolista, ajankohtaista, helppoa selkoluettavaa, ei heitä saa myöhemmin tarttumaan vaikeisiin oppikirjoihin ja jatkamaan opiskeluaan.  

5) Selkokirjojen määrän lisäämisen suuri tarve 

Selkokirjoja tarvitaan kouluissa lapsista aikuisiin, S2-koulutuksissa, vanhus- ja vammaistyössä ja monessa kuntouttavassa toiminnassa. Selkokirjojen lukijoita ovat myös ihan tavalliset eri-ikäiset ihmiset, jotka eivät kykene lukemaan tai jaksa lukea ns. ”tavallisia” kirjoja. Selkokielen ja -kirjallisuuden käyttäjät tarvitsevat yleiskieltä helpompaa kieltä, selkokieltä. 

Kouluista tulee koko ajan viestiä, että selkokirjoja on liian vähän. Eri-ikäisille suunnattuja tieto- ja kaunokirjoja ilmestyy vuosittain vain 20–30 nimekettä. Jos selkokirjallisuuden valtionavustuksen jo nyt pienestä kokonaissummasta leikataan edes 10 000 euroa, se tarkoittaa monen selkokirjan vähennystä – eli selkokirjoja ei ilmesty tarpeeseen verrattuna riittävästi.  

On muistettava, että Suomessa asuvista noin 14 %:a ei selviä ”tavallisesta” tekstistä.

6) Valtionavustuksen ratkaiseva merkitys selkokirjojen julkaisemiseen 

Lähestulkoon vain valtionavun ansiosta Suomessa julkaistaan selkokirjoja, joista on siis huutava pula. Selkokirjojen taso on myös merkittävästi noussut viime aikoina: osaavien tekijöiden määrä on lisääntynyt. 

Moni apurahan hakija on kuitenkin viime vuosina jäänyt ilman apurahaa, eikä selkokirjaa silloin yleensä julkaista. Koska selkokirjat ovat pienilevikkistä kirjallisuutta, eivät tekijät eivätkä kustantajat niistä juuri saa myyntituloja.  

Suuret kustantajat ovat ani harvoin julkaisseet selkokirjoja. Muutama pienkustantamo vastaa Suomen selkokirjakustantamisesta. Selkokeskuksen viime päivien kyselyn mukaan selkokirjojen kustantaminen ilman tukea kustantajille tarkoittaa merkittävää selkokirjojen julkaisemisen vähenemistä. 

Yksittäiset säätiöhankkeet ovat satunnaisia eivätkä paikkaa kokonaistilannetta. Esimerkiksi Selkopolku  on kertaluonteinen rahoitushanke ja kohdistuu vain yläkouluun. 

7) Lukutaitoa tukeva selkokirjallisuus – laajat vaikutukset 

Lukutaito on selviytymistaito, elämässä etenemisen perusedellytys. Jos sitä ei tueta, kun ihmisillä on tuen tarpeita (selkokielen tarve), seuraukset maksavat moninkertaisesti verrattuna tämän hetken säästösuunnitelmiin.

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Selkokirja, selkotekijä

Salaperäisiä tarinoita – selkonovelleja

Suomalainen kansanperinne on aina antanut aineksia kirjallisuuteen, ehkäpä viime vuosina vielä enemmän kuin aikoihin. Kiehtova uskomusperinne selvästi herättää mielikuvituksen. Kansanperinteen haltiat, tontut, pirut ja haamut pistäytyvät nyt selkonovelleissa Salaperäisiä tarinoita. Kokoelman on toimittanut Satu Leisko, ja siinä on kahdeksalta kirjailijalta yhteensä 14 novellia.

Satu Leisko on kirjoittanut kokoelmaan kiehtovan merenneitotarinan ja raapaleita. Raapale on novellimuoto, jossa on 100 sanaa. Leiskon raapaleiden lyhyys tehostaa novellien salaperäisyyttä, ja loppuun jää lukijalle valtaa keksiä lisää. Lopun jättää kutkuttavasti auki myös Anne Leinosen novelli ”Koska sinä olet minun”. Novellin kaveruksien uimareissulla tapahtuu kummia, mikä auttaa toista pojista rohkaistumaan.

Jasu Rinneojalta on kolme mukavaa arkea ja yllättävää yhdistävää novellia, Riikka Tuohimetsältä murhatarina ja Mirjam Häkkiseltä ekologinen kannanotto haltiahenkisesti. J. S. Meresmaan ”Navettakissa”-novellissa kissan sijaan ilmestyy yllätyseläin. Näissä novelleissa nykyisyys ja tulevaisuuskin toimivat yliluonnollisen rinnalla.

Kaksi novellia sijoittuu menneeseen aikaan, ja se välittyy hyvin niiden tunnelmasta. Silja Vuorikurun novelli ”Ennustus” tapahtuu maatalossa, jossa vierailija kuulee mieleen jäävän ennustuksen. Sanna-Leena Knuuttilan novelli on viehättävästi perinteitä kunnioittava tonttutarina.

Novellien aiheet vaihtelevat virkistävästi, ja novellien henkilöissä on otettu huomioon moninaisuus niin iän, sukupuolen kuin seksuaalisen suuntautumisenkin suhteen. Selkokielen kannaltakin on vaihtelua. Toiset novelleista ovat kieleltään helpompia kuin toiset. Kokoelmassa se on kätevää, koska se antaa lukijoille kielen tason suhteen valinnanvaraa ja toisaalta osoittaa, että helpollakin kielellä viritetään tarinaan jännite ja yllätys. Joissain novelleissa on vaikeahkoja sanamuotoja, ja rivityksessä on pientä heiluntaa selkoihanteista.

Kirjan kannen ja kuvituksen on tehnyt Nora Niemispelto. Kuvituksen aiheina on novellien henkilöt tekoälyhenkisesti, voimakkain värein ja tehokkain silmin. Kuvat sopivat kirjan tunnelmaan. Uskon Salaperäisten tarinoiden kokonaisuudessaan käyvän sekä nuorten että aikuistenkin selkolukijoiden makuun. 

Satu Leisko (toim.): Salaperäisiä tarinoita. Novelleja. Avain 2023, 103 sivua. Sain kirjan novellin kirjoittajalta.

Julkaisen peräkkäisinä päivinä jutut selkokirjoista:

Arvonta: voita lippu Helsingin kirjamessuille

Kommentoi minulle blogiini tai Facebookin tai IG:n tämän jutun postaukseeni – voit voittaa kirjamessulipun. Voittolipun jakamiseksi tarvitsen sinulta sähköpostiosoitteesi. Arvon voittajan 16.10.2023.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus, Novellit, Selkokirja, selkotekijä

Silja Vuorikuru: Käärme kainalossa

Silja Vuorikurun kirjassa Käärme kainalossa ja muita tarinoita (Laatusana 2023) on 13 novellia uskomustarinoista. Vuorikuru on niistä muokannut omalaisiaan ja kirjoittanut ne selkokielellä. Kokonaisuus jatkaa onnistuneesti urbaanien legendojen elämää.

Kirja jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä on kahdeksan pelottavaa ja jännittävää tarinaa. Tarinoiden ympäristö on kotoisen tuttu, mutta todellisuuden kääntää erikoiseksi jokin kauhea käänne. Esimerkiksi novellissa ”Lastenvahti ja pellepatsas” tavallinen ilta lapsenvahtina saa kerrassaan pelottavan käänteen ja herättää lukijan mielikuvituksen täydentämään tarinaa.

Kirjan toisessa osassa viidessä uskomattomassa ja hauskassa tarinassa tunnelma kevenee alkuosaan verrattuna. Se on hyvä ratkaisu kirjan kokonaisuudessa. Esimerkiksi ”Setämies bussissa” novellissa paha saa palkkansa niin, että luottamus yhteiskuntajärjestykseen ja erilaisuuteen säilyy. Novellissa ”Vaikea laskutehtävä” käänne osoittaa, että osaaminen voi yllättää.

Silja Vuorikuru kirjoittaa sujuvaa selkokieltä. Novellit etenevät joustavasti ja elävästi. Selkokieli ei vie tarinatehoa, vaan harkittu lyhyt muoto tehostaa tarinoiden tunnelmaa, ja Ina Majaniemi kuvitus virkistää ilmettä. Kirja on suunniteltu nuorille ja sopii koulukäyttöön peruskoulussa.

*

Silja Vuorikuru: Käärme kainalossa ja muita tarinoita, Laatusana Oy 2023, 87 sivua. Sain kirjan kustantajalta.

*

Nuorille sopivia selkonovellikokoelmia on ilmestynyt viime vuosina melko paljon. Ne ovat käteviä opetuksessa, mutta muutenkin lyhytproosa sopii makupaloina luettavaksi vaikkapa tarina silloin tällöin.

Esimerkkejä selkonovellikokoelmista

Julkaisen peräkkäisinä päivinä jutut selkokirjoista:

  • 10.10. Selkeän kielen päivästä selkokirjoihin
  • 11.10. Merete Mazzarella, käännös ja selkomukautus Jolin Slotte: Veljeni Martin
  • 12.10. Silja Vuorikuru: Käärme kainalossa ja muita tarinoita
  • 13.10. Tapani Bagge: Kirves-Reetta
  • 14.10. Anna Vasala: Opi neulomaan 2
  • 15.10. Marja-Leena Tiainen: Gangsterin poika
  • 16.10. Salaperäisiä tarinoita

Arvonta: voita lippu Helsingin kirjamessuille

Kommentoi minulle blogiini tai Facebookin tai IG:n tämän jutun postaukseeni – voit voittaa kirjamessulipun. Voittolipun jakamiseksi tarvitsen sinulta sähköpostiosoitteesi. Arvon voittajan 16.10.2023.

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Selkokirja, selkotekijä

Merete Mazzarella: Veljeni Martin selkokirjana

Kahden vuoden välein Selkokirjatyöryhmä nimeää selkokirjakummin, ja sitä kunniatehtävää on hoitanut viimeksi Merete Mazzarella. Kummiuteen liittyy kirjailijan kirjan selkomukauttaminen, joten Jolin Slotte on kääntänyt ja mukauttanut selkosuomeksi Mazzarellan kirjan Veljeni Martin (Oppian 2023).

Mazzarellan tuotannossa on monta muistelmatyyppistä teosta, ja sellainen on valittu myös kummikirjaksi. Veljeni Martin kertoo kirjailijan pikkuveljestä Martinista ja hänestä itsestään. Vähän Mazzarella kertoo yhteisestä lapsuudesta, sillä painopiste on Martinin aikuisuudessa ja kuolemassa. Kirjailija pohtii suhdetta veljeen ja veljen elämään.

”Mietin, minkälainen tuntemani Martin oli.

Mietin, miten minä ja Martinin ystävät 

tunsimme eri puolia hänestä. 

Jokainen meistä kuitenkin piti hänestä.”

Kirjaan liittyy korona-aika, sillä Mazzarella ei pääse veljen viimeisinä aikoina matkustamaan Kööpenhaminaan, jossa veli asui. Hän on yhteydessä veljen ystäviin, Huoliryhmään. Kirjassa onkin paljon ystävyydestä ja välittämisestä.

Martin oli homo, ja hänellä oli paljon miessuhteita. Hän teki tärkeää työtä homojen puolesta aikana, jolloin homoja syrjittiin. Sitä kertoja arvostaa. Martinilla oli epämääräisiä suhteita Thaimaassa, ja hän osti seksiä. Siitä kertoja on hämmentynyt, mutta yrittää ymmärtää veljeään. Kirja kertoo hienosti siitä, että läheisiä ihmisiä ei tunne kokonaan ja osa heistä jää aina arvoitukseksi. Silti heitä rakastaa.

Veljeni Martin on taitavasti muokattu lyhyeksi ja helpoksi kirjaksi lukea. Se käsittelee kauniisti ja arkisesti perhettä, tunteita ja muistoja. Hieman toimittamisen tarvetta huomaan joissain kirjan kohdissa, mutta kokonaisuutena kirja on hyvä, selkeä selkokirja. Homoseksuaalisuutta ja korona-aikaa käsitteleviä selkokirjoja ei ole ennen tätä ilmestynyt, joten kirja monipuolistaa valikoimaa. Oiva valinta selkokirjaksi Mazzarellan tuotannosta!

Merete Mozzarella: Veljeni Martin, suomentanut ja selkomukauttanut Jolin Slotte, Oppian 2023, 94 sivua. Sain kirjan kustantajalta.

Julkaisen peräkkäisinä päivinä jutut selkokirjoista:

  • 10.10. Selkeän kielen päivästä selkokirjoihin
  • 11.10. Merete Mazzarella, käännös ja selkomukautus Jolin Slotte: Veljeni Martin
  • 12.10. Silja Vuorikuru: Käärme kainalossa ja muita tarinoita
  • 13.10. Tapani Bagge: Kirves-Reetta
  • 14.10. Anna Vasala: Opi neulomaan 2
  • 15.10. Marja-Leena Tiainen: Gangsterin poika
  • 16.10. Salaperäisiä tarinoita

Arvonta: voita lippu Helsingin kirjamessuille

Kommentoi minulle blogiini tai Facebookin tai IG:n tämän jutun postaukseeni – voit voittaa kirjamessulipun. Voittolipun jakamiseksi tarvitsen sinulta sähköpostiosoitteesi. Arvon voittajan 16.10.2023.

1 kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus, Selkokirja, selkotekijä

Selkeän kielen päivästä selkokirjoihin

Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä 10.10. vietetään myös selkeän kielen päivää. Selkeästä kielestä askeleen eteenpäin pääsemme selkokieleen, joka on (selkeää) yleiskieltä helpompaa sanaston, rakenteen ja sisällön tasolla. Painettu selkoteksti eroaa ”tavallisesta” myös ulkoisesti, koska selkotekstin palsta on kapea, kappalejako selkeä ja kappaleet lyhyitä, lisäksi teksti rivitetään niin, että yksi ajatus on yhdellä rivillä. Tämä kaikki siksi, että tekstin hahmottaminen helpottuu ja sisältö välittyy mutkattomasti, koska maassamme on vähintään 14 %:a lukijoita, joille yleiskieli on liian vaikeaa.

Selkokielellä ilmestyy myös tieto- ja kaunokirjallisuutta. Valitettavasti selkokirjat jäävät katveeseen, eli lehtien tai muun median jutuissa ei niitä juuri näe. Jonkin verran somessa voi vilahtaa selkoon liittyviä juttuja, mutta lähellekään valtavirtaa ne eivät vielä pääse.

Selkokirjoja mukautetaan jo ilmestyneistä ”tavallisista” kirjoista: klassikot näyttävät elävyytensä, antavat ajateltavaa ennen-nyt ja jatkavat kulttuuriperinnettä; mukautukset uusista suosikkikirjoista tarjoavat tuoreita lukuelämyksiä lyhennettyinä ja helpotettuna. Suoraan selkokielelle kirjoitetut kirjat ovat erityisen tärkeitä selkokirjallisuuden monipuolistamisen ja etenkin selkokielisen kaunokirjallisen kielen ja kerronnan kehityksen kannalta.

Selkokirjat kuin muutkin kirjat: kirjallisuutta

Olen vuosittain julkaissut blogissani selkokirjajuttuja, jotta omalta osaltani toisin marginaalikirjallisuutta kohti yleisöä. Tietoisuus selkokirjoista voi vähentää mahdollisia ennakkoluuloja ja kannustaa yleisesti ja erityisesti lukemaan innostamisessa, myös lukutaitotyössä.

Kyllä, kieli selkokirjoissa on helppoa, mutta se ei välttämättä tarkoita, että kerronta olisi töksähtävää tai kömpelöä tai että kieli köyhtyisi. Kyllä, selkokirjat ovat lyhyehköjä, mutta se ei tarkoita, etteikö niissä olisi kiinnostavaa sisältöä. Kyllä, selkokirjoissa on ajateltu lukijoita, joilla on eri syistä kielellisiä vaikeuksia, vaan ei se silti sulje muita lukijoita pois. Kyllä, selkokirjat ovat kirjallisuutta, vieläpä sellaista kirjallisuutta, joka voi kannustaa lukemaan ja saamaan lukuilon silloin, kun aikaa tai jaksamista on vähän.

Syksyn aikana ilmestyy Takakansi-podcastin (linkki lisätty 17.10.2023) jakso, jossa Marko Suomi keskustelee kanssani selkotuotannostani. Olen kirjoittanut ja mukauttanut yhteensä 15 selkokirjaa.

Lokakuinen selkokirjojen rypäs 

Selkeän kielen päivän jatkoksi julkaisen peräkkäisinä päivinä jutut seuraavista tämän vuoden selkokirjoista:

  • 11.10. Merete Mazzarella, käännös ja selkomukautus Jolin Slotte: Veljeni Martin
  • 12.10. Silja Vuorikuru: Käärme kainalossa ja muita tarinoita
  • 13.10. Tapani Bagge: Kirves-Reetta
  • 14.10. Anna Vasala: Opi neulomaan 2
  • 15.10. Marja-Leena Tiainen: Gangsterin poika
  • 16.10. Salaperäisiä tarinoita

Minulta on tänä vuonna ilmestynyt kolme selkokirjaa, katso blogijutut linkeistä:

Tässä lisäksi otsikkotasolla nosto muutamasta tämän syksyn selkokirjasta, sillä joka vuosi ilmestyy parikymmentä nimekettä ja lajikirjo ja aiheet lisääntyvät:

Ilo elää (Opike)
Numeroruuhka (Avain)
Sade on kaikille sama (Avain)
Kauno etsii töitä (Reuna)
Valon pilkahduksia (Oppian)
Kovan tuulen varoitus (Oppian)
Puutarhatontut ja muita novelleja (Oppian)
Kuinka saavutetaan zanshin (Nokkahiiri)

Selkokirjallisuus Helsingin kirjamessuilla

Turun kirjamessuilla oli muutama selkokirja-aiheinen tuokio messuohjelmassa. Niin tulee olemaan myös Helsingin kirjamessuilla, ainakin nämä, joissa Selkokeskus on mukana:

  • Olen tavattavissa Selkokeskuksen osastolla 6 N 18 torstaina 26.10. klo 16.30–17.00. Tule juttelemaan! Näet osaston muun aikataulun tästä.
  • Suuri selkokirjakeskustelu perjantaina perjantaina 27.10. klo 11.15–11.45
  • Hittikirjan mukauttaminen selkokielelle sunnuntaina 29.10. klo 14.30–15.00.

Arvonta: voita lippu Helsingin kirjamessuille

Kommentoi minulle blogiini tai Facebookin tai IG:n tämän jutun postaukseeni – voit voittaa kirjamessulipun. Voittolipun jakamiseksi tarvitsen sinulta sähköpostiosoitteesi. Arvon voittajan 16.10.2023.

8 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Selkokirja, selkotekijä