Kirjasomen dekkariviikko on taas täällä! Osallistun neljällä dekkarilla (ellei bonusta putkahda viime metreillä).
Olen kolmikon rajannut niin, että kirjat ovat kotimaisia, naisten kirjoittamia ja keskushenkilöt huitelevat kuuttakymppiä. On hauska huomata, että elämänkokemus on jopa jonkinmoinen trendi jännäreiden tutkijahahmoissa. Se tuo särmää päähenkilöihin.
☆☆☆☆
Dekkariviikon ensimmäinen kirjani on Taina Haahtin romaani Koti (Crime Time 2026). Kuuntelin sitä automatkoilla lapsuudenkotiin ja siellä puutarhatöissä, mikä piti mielen vireänä kummassakin hommassa. Ja eläydyin, millaista on olla muistojen vyöryssä lapsuudenkodin tienoilla.
Kuusikymppinen Lare saapuu pitkästä aikaa Nurmijärvelle isän kunnon heikennyttyä. Samalla aktivoituu 40 vuotta vanha murha, luokkakaverin Lyydian kuolema, sillä Laren kotiinpaluun hujakoilla Lyydian veli löytyy murhattuna.
Laren kaveri Artsi työskentelee paikallisessa poliisissa, ja Lare ryhtyy penkomaan vanhaa rikosta mahdollisten yhtymäkohtien vuoksi. Vähän vastahakoinen Artsi antaa sen tapahtua.
☆☆☆
Rikosromaani käy välillä takaumina Lyydian viimeisessä illassa, mutta pääosin se seuraa Laren elämää muuttuneessa lapsuudenkotimaisemassa. Laren elämän eri kerrokset vaikuttavat häneen, ja se lisää henkilökuvauksen uskottavuutta ja välillä jopa syvyyttä. Siinä iässä on jo jos mitäkin takana, mikä vaikuttaa ajatuksiin ja tunteisiin.
Lopulta romaanissa on kyse kuoleman lisäksi rakkaudesta ja elämän jatkumisesta. Niistä kaikista punkee pintaan kipeitä asioita.
☆☆
Hyvin kirjassa näkyy juron isän ja pojan suhde ja myös juron pojan avuttomuus haurastuvan vanhusisän ainoana läheisenä. Isän toivomaan jatkuvuuteen Larella ehkä on jotain kerrottavaa. Vanha 40 vuotta kiteytynyt lemmensuolakin taitaa maistua.
Koti haarautuu moneen suuntaan, ja yksi niistä tuo esille pienituloisten vanhusten heikkoa asemaa. Kiinteistökaupat ja kuntotarkastukset pitävät sisällään riskejä, joita Lare myös ryhtyy pöyhimään.
☆☆
Kerronnallisesti romaanissa vaihtelee viipyily ja tarkka rikosselvityksen etenemisen kuvailu. Sen lisäksi on paikoitellen kielellisesti kiinnostavia kuvailuja. Epäilyksen siemeniä juoni kylvää näppärästi niin, ettei kiinnostus lopsahda. Ehkä kuitenkin eniten tykästyn kriminologi-Laren vuorovaikutstaitoihin työssä ja niiden hapuiluun privaatisti. Niinpä Nurmijärvi-noir sai lupaavan alun.
☆
Taina Haahti: Koti, Crime Time 2026, 10 tuntia 13 minuutia. Kuuntelin BookBeatissa.
Kirjoitan arvioita, en mainosta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 