Paula Hawkinsin esikoistrilleri on ollut ennätyssuosikki Britannian ja Amerikan kirjamyyntimarkkinoilla. Elokuvakin on luvassa. Nainen junassa saadaan tuoreeltaan suomeksi (suom. Oona Timonen, Otava 2015).
Nainen junassa on Rachel, eronnut kolmekymppinen, joka matkaa päivittäin junalla esikaupungista Lontooseen. Radan varrella on hänen entinen kotinsa, jossa ex-mies asuu uusine perheineen. Ero korventaa yhä Rachelia, ja yhtenä lääkkeenä erokipuun hän sepittelee mielessään junasta näkemänsä entisen kotitalonsa naapuripariskunnalle suhdeonnelan. Sitten nuorenparin vaimo katoaa. Kun on trilleristä kyse, stoppaan tapahtumatarinoinnin tähän.
Rakenne on näppärä, sillä lajityypillisin keinoin juoni etenee vähitellen kiihtyen, välillä harhauttaen ja loppua kohti jännitystä kiristäen. Erityisen odottamatonta otetta en tästä teoksesta löydä, päähenkilö on kyllä olemukseltaan ja tavoiltaan ilahduttavan ei-mediaseksikäs. Kokonaisuus on viihdyttävä jännitysajanvietekirja.
Romaanissa on kolme kertojaa päiväkirjatyyliin. Eittämätön päähenkilö on Rachel, jonka elämäntilanne ensin raottuu, sitten lävähtää karu totuus. Hänestä kehkeytyy kirjan täyteläisin, särmäinen henkilökuva. Toinen kertoja on katoava Megan. Hänen kertomaansa näppärästi hivutetaan jälkijunassa juonen tehostamiseksi. Kolmantena äänensä saa kuuluviin Anna, Rachelin ex-miehen uusin pikkurouva. Kolmoisvalotus on hyvin toteutettu, sillä kaikkien kertojien aivoituksia tai arvoituksia hyödynnetään sopivasti ja jokaisen osuus katkeaa aina siten, että haluan kuulla jatkosta.
Nainen junassa varioi genreä omin pikku maustein. Se tuo monesti mieleen Gillian Flynnin menestysjännärin Kiltti tyttö. Kertojien luotettavuus joutuu koetukselle samalla tavalla vähittäisin paljastuksin, ja kaikki keskeiset henkilöt ovat kaikkea muuta kuin mukavia tyyppejä. Sopii minulle: vire pysyy yllä, kun henkilöistä paljastuu kaikennäköistä kuonaa – viimeisiin tekstikappaleisiin asti.
– – –
Paula Hawkins
Nainen junassa
Suomentanut Oona Timonen
Otava 2015
trilleri
382 sivua.
Sain ennakkokappaleen kustantajalta, arvosteluvapaa 12.8.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
Hyvä arvostelu! Itsekin tykkäsin kovin siitä, että päähenkilöksi oli valittu niin epätyypillinen henkilöhahmo!
Kiitos, Isa! Juuri päähenkilö teki jutusta kiinnostavan, se oli säväys muuten lajityypillisessä jännärissä.
Kyllähän tämä viihdytti kestonsa ajan, mutta hieman ihmettelen kaikkea sitä hypeä, joka tämän ympärillä tuntuu elävän. Ajanvietettä, totta!
Aivan, ei merkittävästi eroa kaltaisistaan. Lajia ”ihan kiva, ihan viihdyttävä”.
Minusta tämä oli hyytävän hyvä esikoisteos.Arvasin syyllisen n. 95 sivua ennen kirjan loppua, mutta se ei haitannut lukemista.Rachel oli kuvattu hienosti ja taistelu juomahimon kourissa vaikutti ”todelta”. Kaikki henkilöhahmot olivat mielenkiintoisia ja pienen lapsen hoidon uuvuttavuuskin tuntui tutulta (Niinan ystävä on saanut pienen tytön ja ihmetellen katselen, miten vaikeaksi arki näyttää perheen kohdalla muuttuneen). Hawkins on mielestäni taitava kirjoittaja.
Hyvä, että säväyttää! ”Ihan kiva” on oma tuntumani. Päähenkilössä on särmää.
Paluuviite: Kaksi vähän erilaista jännäriä | Tuijata. Kulttuuripohdintoja