Pasi Pekkola: Lohikäärmeen värit

Mitä värejä lohikäärmeissä mahtaa olla? Luikerteleva, tulta syöksevä taruolento on maskuliininen onnen, vallan ja vaurauden symboli. Lisääkin merkityksiä on, mutta Pasi Pekkolan romaaniin Lohikäärmeen värit (Otava 2015) sopii etenkin sävyiltään synkkä raha, joka ei ole rakkauden kanssa hyvä pari.

Kiinalaisten uskomuksissa lohikäärme karkottaa demoneja. Romaanin päähenkilön nimi on Pikku-Lohikäärme, mutta tässä tarinassa nimi ei suojaa pahalta. Tyttö varttuu kulttuurivallankumouksen aikaan pienessä kiinalaiskylässä ja kokee järjettömään ajanjakson kauheuksia. Keskiössä on naisen tarina, mutta siihen kytkeytyvät kruunuhakalainen liikemies, äiditön poika ja rintamamiestalo Kauniaisissa. Kaikista sinkoaa säikeitä Shanghaihin.Lohikäärmeen värit

Pasi Pekkolan kiinalaisuuden kuvaukset ostan kuin väärän rahan, aitouteen uskoen. Saan elinolosuhdenäkymiä 1960-80-luvuilta sekä vuodelta 2013. Vuosituhansia kansa on jakautunut poljettaviin ja valtaapitäviin – on ollut keisareita, sitten maolaiset, nyttemmin rahavalta. Mitä lähemmäksi nykyaikaa tullaan, sitä selvemmäksi käy se, että länsimaiset ihanteet varallisuudesta raadollistavat ennestäänkin huono-osaisten elämää. Sosiaaliseen nousuun ei ole hääppöisiä mahdollisuuksia. Ja se, että kuka tahansa pystyy julmuuksiin, sitä ei voi ohittaa. Kärjistetyin vaihe siitä on puistattava kulttuurivallankumous.

Ajat olivat sellaiset, saivat ystävät kääntymään ystäviä vastaan, rakkaat pettämään rakkaansa. Ja minkä tähden? Ehkä en koskaan tule täysin ymmärtämään sitä.

Romaanissa Pikku-Lohikäärmeen ystävä kirjaa naisen vaiheet. Näkökulmat ja aikatasot vaihtelevat, sillä myös aikuiseksi kasvanut Kimi-poika kertoo tarinaansa, elämänmittaista äidinetsintää. Kokonaisuus on murheellinen perhetarina, jossa johtotähtenä on leinolaisittain ”paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista”.

Itä- ja länsimaisen elämänmenon leikkauspisteitä romaani kuvaa kipeästi. Shanghailainen bordelli on parempaa elämää etsivien kiinalaistyttöjen ja äveriäiden kansalaisten kauppapaikka, johon länsimaiset läskiäijät sutaisevat sameat lisävärinsä. Nykykiinalaiset ottavat mallia länsielokuvista ja hamuavat luksustuotteita, ja jotta niihin olisi varaa, ollaan valmiita monenmoisiin uhrauksiin. Monesti uhrausten taustalla on mahdollistaa perheen elättäminen tai sairaanhoidon kustantaminen.

Pekkola rispaannuttaa romaanissa rahan, rakkauden ja perheyhteyden repaleisia liitoskohtia. Minua säväyttää The Great Gatsby/Kultahattu-aihelma. Pikku-Lohikäärme ottaa itselleen elokuvan nähtyään länsinimekseen Daisy ja hellii elokuvankaltaista rakkausmielikuvaa. Pikkuhiljaa ruusuisuus rapisee, ja tulkinta elokuvan päähahmoista muuttuu terävänäköisen hohdottomaksi. Se myötäilee päähenkilön omaa elämää, jossa ei vältytä uhrauksilta ja pettymyksiltä.

Lohikäärmeen värit haukkaa paljon asioita ja teemoja, joiden karsinta olisi voinut lisätä tekstin vaikuttavuutta. Uskon, että romaani kiinnostaa monia traagisista perhetarinoista kiinnostuneita. Surulliset ihmiskohtalot mietityttävät, silti jokin hento verho jää kuitenkin kerronnan ja minun väliin estäen täyden eläytymisen. Kirjailija omistaa romaaninsa kiinalaisille prostituoiduille, ja hengenpitimikseen ihmiskauppaan ajautuneiden osa kyllä puhuttelee. Siitä kannattaa täällä hiljaisessa maassa vaikka huutaa.

– – –
Pasi Pekkola
Lohikäärmeen värit
Otava 2015
romaani
459 sivua
Sain ennakkokappaleen kustantajalta.

5 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus

5 responses to “Pasi Pekkola: Lohikäärmeen värit

  1. Upea kirjoitus, Tuija, jälleen kerran! Melkein meni samat kylmät väreet kuin itse kirjaa lukiessa. Ei, minusta teemoja ei ollut liikaa, vaan sopivasti nykyaikaan yhdistettynä ikiaikaisia ajattelutapoja. Surumielinen yleistunnelma, vaikuttava kirja. Suosittelen kaikille Kiinasta kiinnostuneille.

    • Kiitos sinulle, onpa ihanasti sanottu!

      Sekä sinuun että minuun teki vaikutuksen uskottava kulttuurikuvaus. Pekkola todella osaa viedä kiinalaiskylään kulttuurivallankumouksen kurimuksessa ja kaikkeen siihen, mitä siitä sitten seuraa. Romaanissa on paljon kiinnostavaa.

  2. Sitä jäin miettimään, että surumielisyys iskee suomalaisiin – molli soi jotenkin duuria tutummin? En pidä pahana, mutta huomiona vaan. Jos toimii musiikissa, miksei kirjoissakin.

    • Niin se varmasti on. Ja tämän kirjan aihepiiriä on vaikea iloiseksi kääntää. Postauksessani jätän Kimin lukijalle arvoitukseksi. Nuoren miehen kasvu ei ole ollut helppo, mutta ei vaikeuksilla mässäillä. Hyvä ratkaisu sekin. Ja lopussa on toiveikkutta.

  3. Paluuviite: Pasi Pekkola: Lohikäärmeen värit - Kirjaluotsi - Ajatuksia mieltä avartavista kirjoista ja tarinoista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s