Vappuviikon kansallisgalleriakierrokset

Helsingin herkkuja maistelin tällä viikolla Ateneumissa ja Kiasmassa. Lomaviikon kulttuuripläjäyksiin kuului myös lukemista ja kirjoittamista, mutta museokäynnit mursivat kotirutiineita.

Ateneumin Rodin– ja Japanomania-näyttelyissä oli paljon katsottavaa. Kuvanveistotaide harvoin tekee minuun suurta vaikutusta.  Balzac-patsaan energia kyllä viehättää silmääni. Ja mitä taiteilija itse sanoikaan näköisyyden vaatimuksesta? Jotain siihen suuntaan, että taiteilija näkee totuuden, mikä on toista kuin valokuvan totuus. Ei ihan noilla sanoilla.

Japanomania pohjoismaisessa taiteessa -katselmus on monipuolinen. Etenkin minua viehättää asettelurytmiikka: teemoittamalla teoksia saadaan yllättäviä ja keskenään kommunikoivia kokonaisuuksia.

Varsinainen ripustamisen riemuvoitto on perusnäyttelyn uusi tuleminen. Ajattelin etukäteen, että nämähän on jo nähty moneen kertaan – vaan ei! Teemahuoneet ja oivaltava maalausten rinnastaminen puhuttelee. Lisäksi huoneet on maalattu tummiksi, mikä pistää maalaukset hehkumaan uudella tavalla.

Kiinnitin huomiota siihen, että naistaiteilijoita on esillä entistä enemmän. Esimerkiksi  Elga Seseman pompahti tietoisuuteeni kahdella vaikuttavalla 1940-luvun maalauksellaan. Lisäksi tutuilta taiteilijoilta löysin uusia teoksia, kuten  Hugo Simbergin iso muotokuva Anni Bremeristä, Keinutuolissa (1908), sykähdytti. Teos on henkilökuville pyhitetyssä huoneessa, jossa olisi voinut viettää pitkän tovin. Mitä ripustuksen silmäkarkkia! Yhtäkkiä bongasin joukosta pienen ennen näkemättömän sisäkuvan, Severin Falkmanin ( 1831-1889) maalauksen maljakkomaalaajattaresta – kovin vermeeriläinen herkkupala.

Kiasmaan houkutti värikäs muovi ja lanka. Ensimmäisellä herkuttelee Choi Jeong Hwon Happy together: muovinen blingbling tekee etenkin arkisista käyttöesineistä karnevaalin. Ernesto Neto on virkkaillut monenmoisia katsoja-ansoja. Värikkäät kudokset ahmaisevat verkkoihinsa. Töissä on rentoutta, ne rentouttavat.

Kiasman kokoelmista on otos museon yhdessä kerroksessa. Tekstiorientoituneena poimin yhden teoksen, Roma Auskalnyten videoinstallaation Punishment. Siinä ihoon painautuu teksti (suomennettuna):

Tekstiin luotan / Kirjoitettuun sanaan / Uskon / Lue lisää

Teoksen selostustekstissä lukee: ”Se tuntuu kysyvän, löytyykö totuus todella kirjoista ja teksteistä.” Kaikki kunnia museo-opastusteksteille, mutta haluaisin tehdä johtopäätökset ja tulkinnat ihan itse, en johdatellusti. Ja minun tulkintani on: totuus löytyy teksteistä, kirjoista, kuvataideteoksista ja elämästä, ihan mistä vain, jokaiselle jotakin, mutta ei rangaisten.