Akseli Heikkilä: Veteen syntyneet

Pohjoinen maisema, mentaliteetti ja murre välittyvät Akseli Heikkilän romaanista Veteen syntyneet (WSOY 2019). Karuun perhetarinaan sekoittuu sykäyttävästi selittämättömiä aineksia.

Tapahtumat alkavat siitä, kun vuosien poissaolon jälkeen aikuinen Eeva-tytär palaa kotikylään. Syy selviää vähitellen: hampaankoloa kivistävät menneet, ja kipu pitäisi repiä juurineen pois. Mutta aloitan alusta:

”Istun veneessä keho soutamisesta raskaana, edessäni avautuu kylämaisema. On myöhäinen alkukesän ilta, ja aurinko laskee horisontin taakse rovion väreissä. Ilma on vuodenaikaan nähden viileä, mutta hengitys ei sentään höyryä. Yö ja aamu ovat lähes yhtä kirkkaat.”

Heikkilä luo romaaniin tunnelman, jossa selkeään Eevan havaintojen kuvaukseen leijuu salaperäistä. Tapahtumilla ei ole aikaa. Kyse voisi olla aikaa sitten tapahtuneesta tai tulevista vuosista, ilmastonmuutoksen pilaaman Lapin jokiseudusta.

20190901_172443_resize_31.jpg

Eevan kotikylän naiset synnyttävät veneisiin ja uskovat vedenneitoihin, ja joesta ovat kalat paenneet epäonnisen uhriteon johdosta. Ehkä. Menetetyn elinkeinon vuoksi kylän veneet on poltettava. Löydän lukuisia yhteyksiä, symboleita ja arvoituksia lopun alusta: palavien veneiden rovio kuin auringonlaskun värit; naisen palavanpunaiset hiukset päänmyötäiseksi sängeksi ajettuna; Eeva (eli alkuäidin kaima) lapsensa ja uskonsa elämään, elämänkiertoon ja äitiinsä menettäneenä. Kerronnassa ja kielessä riittää kerroksia.

Toisaalta romaanissa on yksinkertainen juoni länkkärimalliin: yksinäinen ratsastaja (lue: soutaja) tulee kostamaan. Kylässä on kyräilevää, vähäpuheista väkeä. Kostaja saa kostonsa – vaan se ei ole suloinen, eihän se koskaan ole.

Aluksi en ole päästä tarinan taajuuksille. Erehdyn ajattelemaan romaanin olevan sarjaa se tavallinen tarina, vaikka Eeva taiten kertoo olevaa ja mennyttä sekä sirottelee väliin kursivoitua äitisuhdetakaumapohdintaa. Ehkä ajattelen myös niin, että taas pohjoisesta tuuppaa arktisen kohtalokasta proosaa. Innostun romaanin edetessä, sillä tunnelma tihenee loppua kohti. Sopivassa suhteessa selittämätön ja selitetty tekevät Veteen syntyneestä kiehtovan esikoisromaanin.

– –

Akseli Heikkilä
Veteen syntyneet
WSOY 2029
romaani
86 sivua eKirjana.
Luin BookBeatissa.

Muissa blogeissa, mm. Kirjaluotsi ja Reader, why did I marry you.

4 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Romaani

4 responses to “Akseli Heikkilä: Veteen syntyneet

  1. Omppu Martin

    Minä olin myyty ihan alusta asti. On lähes uskomatonta, miten hienosti Heikkilä jo 4-5 ensimmäisellä sivulla luo maailman, joka kirjan edetessä avautuu yhä enemmän. Tässä on tuttua ja vierasta yhtä aikaa ja erinomaisessa balanssissa.

    • Juuri tuo tuttuus-vieraus, paljastavuus-salaperäisyys, todentuntu-määrittelemättömyys -balanssi vetosi, ja minua kirjan virta alkoi vähitellen viedä vääjäämättömästi. Erityisen ilahtunut olin siitä, että kiinnostukseni kasvoi koko ajan. Eli palkitseva kokemus tunnelman ja kerronnan puolesta.

  2. Minä tykkäsin Veteen syntyneistä todella paljon. Kirjan tunnelma on kiehtova ja teksti on äärettömän kaunista. Tuli tunne, että pitkästä aikaa luki todella korkeatasoista kotimaista kirjallisuutta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s