Uuden vuoden alku on aina jännittävä: miten se käynnistyy ja mitä tuo tullessaan? Hain lisäjännitystä tv:stä ja kirjoista, joten avasin dekkariputken. Nyt suljen sen – toistaiseksi.
Aluksi kokosin vuodenvaihteen sarjajännityksestä mielenkiinnon kohteeni. Esittelin postauksessani muutamalla kappaleella havaintoni sarjoista Bad Sisters, Disclaimer, Murhat ja mindfulness ja Queen of Fucking Everything.

Koonnin sarjojen jälkeenkin olen neulepuikot kilisten katsellut telkkaria. Vuodenvaihteessa aloin olla lopen kyllästynyt erilaisiin Agatha Christie -dramatisointeihin, joita tuputettiin joka kanavalta. Sen sijaan peribrittiläistä tyyliä edustaa kunnialla Katsomon Dalgliesh-sarja: verkkaista, huolellista ja erittäin tyylikästä. Surumielisen ja kohteliaan nimihenkilön pehmeää ääntä voisin kuunnella vaikka kuinka kauan.
Netflixin Saalistaja on ihan kelpo uutuussarja, tosin kovin totinen, ja joiltain osin käsikirjoitus ontui. Ekstrahuomio: oli mukava nähdä pääosassa yksi agenteista maukkaasta ja villinvivahteikkaasta agenttisarjasta Slow Horses (Apple TV+). Tätä viimeksi mainittua agenttisarjaa suosittelen kaikille mustan huumorin ja juonikiemuroiden ystäville, bonuksena jännärisarjahistorian epäsiistein ja -korrektein päähenkilö (Gary Oldman).
•
Dekkariputkeeni kuuluvat luonnollisesti myös kirjat. Sarjakimarastani kehkeytyi aika kansainvälinen (Irlanti, Englanti, Saksa, Suomi), ja niin kävi kirjoillekin (Islanti, Tanska, Japani):
- Lilja Sigurđardóttir: Sysimusta kuilu. Näin Áróran tutkimuksia -sarja sai (todennäköisesti päätöksen), ainakin päähenkilön siskon tapaus selvitettiin ja siinä sivussa jokaisessa viidessä osassa muita rikoksia.
- Jussi Adler-Olsen: Selli. Tämäkin kirja lopettaa sarjan, Osasto Q, joka ehti kymmenosaiseksi. Osaston oudon joukon seurassa viihtyi, vaikka rikostapaukset muuttuivat övereiksi osa osalta.
- Keigo Higashino: Pahan asialla. Monissa dekkareissa menneisyyden teot tuottavat rikoksia, niin myös tässä kirjassa. Juonen mutkat kiemurtelevat taitavasti vakaanrauhallisessa selvitysvyydissä.



Muun kirjallisuuden ohessa luen verkalleen dekkareita. Kevään kirjoista odotan Fred Vargasin uusinta Adamsberg-käännöstä. Seuraavaksi kenties tartun Joel Kankaan Kaamokseen, vaikka pimeää aikaa riittää nyt ihan ajankohdankin vuoksi – tosin päivät kulkevat jo koko ajan kohti valoa.
Tykkäsin tosi paljon Higashinon dekkarista Pahan asialla. Jos et ole tutustunut kirjailijan muihin dekkareihin, suosittelen dekkaria Uskollinen naapuri. On hyvä, älykäs dekkari.
Anneli, samaa mieltä Higashinon kirjasta, kirjoista. Hyvää kirjavuotta sinulle!