Lammasarvoitus

Mielikuva lampaista tai lammasmaisuudesta on näillä kairoilla alistuva, lepsu ja vetelä. Mikä mahtaa olla lampaan symboliarvo japanilaisessa kulttuurissa? Joka tapauksessa Haruki Murakamin romaanissa Suuri lammasseikkailu (suom.1993, pokkari 2009) pörröinen sorkkaeläin on salaperäisen elämänvoiman tai sen menettämisen ydin.

Murakami on jännittävä kertoja. Juoni on täysin arvaamaton. Monelta osin tarinointi on tavanomaista tapahtumien kronologista kuvausta, mutta tunnelmasta saadaan pienin elein merkittävän nyrjähtänyt. Ote on lähellä juoneltaan ennakoimattomia, monitasoisia ja hahmoiltaan kummallisia Miyazakin animaatioelokuvia (mm. Henkien kätkemä). Kyse taitaa olla aasialaisesta maagisesta realismista. Vain sellaisessa maailmassa tähtiselkäinen lammas menee ihmiseen, eikä sen poistuttua mikään ole enää mitään.

Päähenkilö on pinnalta tavaomainen, mutta joutuu osaksi epätavallisia tapahtumia ja kummallisia kohtaamisia. Käsittelyssä ovat eron kipu ja aikuistumisen epävarmuus. On kuin kyse olisi nuoruuden hyvästijätöstä – tai jostakin selittämättömästä, johon ihminen voi välillä upota tai kadota. Joka tapauksessa muutos on kohdattava. Menneet asiat ja muistot ovat nykyisyyttä, vaan katoavaista.
Ruumiin solut uusiutuvat joka kuukausi. Tälläkin hetkellä”, hän sanoi ja työnsi laihan kädenselkänsä silmieni eteen.”Melkein kaikki, mitä sinä minusta tiedät, on pelkkiä muistoja.” – -.
Nyt en tiedä hänestä mitään muuta kuin sen mitä muistan. Ja ne muistot häipyvät yhä vain loitommas kuin paikoiltaan irtautuneet solut. Oliko se vain biologiaa?

On paljon asioita, joille ei ole nimeä (tai sanoja, vaikka sanojen luomuksesta onkin kyse). Kissa on nimetön, kunnes aivan ulkopuolinen sen nimeää; tyttöystävä on nimetön. Monilla on pakkomielteitä. Lammasprofessori on luonnollisesti jumittunut lampaisiin, myyttinen Pomo myös. Päähenkilö on fiksoitunut korviin.

Loppua kohti teos on hajota omaan omituisuuteensa, mutta ihmeellisyydet pitävät sen kasassa. Elämävoittaajajatkuutoisenlaisena. Tuolla tavalla yhteenpuhuva lammasmies on loppuromaanin lähelle ratkaisua johdatteleva avainhenkilö. Tai harhakuva. Tai susi lampaan vaatteissa – onkohan tuo nipponlaisille tuttu sanonta? Outo teos, jäljittelemätön.

Viehättäviksi Murakamin teokset tekee se, että niissä on tiettyä kepeyttä. Kirjailija ei ota itseään turhan vakavasti, vaikka luo elämyksellistä tekstiä, kummallisia tapahtumia ja painavia ajatuksia. Kaikki kunnia myös Murakamin poliittisille lausunnoille käynnissä olevasta kiistasta asumattomista kivikkosaarista, joista kiihkeän kiinnostuneita ovat niin Japani, Kiina kuin Taiwankin (HS 29.9.2012). Murakami vertaa episodia halpaan likööriin: ”Se saa sinut puhumaan kovaäänisesti ja käyttäytymään töykeästi. Mutta kännisen riehunnan jälkeen aamulla on vain kamala päänsärky.”

1 kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus

One response to “Lammasarvoitus

  1. Paluuviite: Julkaisupäivä | Alman runot

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s