Espanjalainen kesä

Kesäni aloitti matka Madridiin (blogissani 17.6.), ja espanjalaista nykykirjallisuutta luin pitkin suvea. Valitettavasti en osaa espanjaa ja kulttuurituntemuksenikin on ohut, joten sorrun latteisiin yleistyksiin: hispanialaisproosa on monisanaisen tarinoivaa ja henkilöt tunneherkkiä. Dialogi ja kerronta ovat eloisia ja kuvaus läikehtivää. Espanjankielisten keskusteluiden tiheä, pehmeänkova rytmi jollain tapaa saadaan kuulumaan käännöksissä. Lisäksi 1900-luvun historiamyllerrykset ovat olleet kivuliaita, mikä ruokkii juonien kärjistyksiä, vaarantunnetta ja kohtalokkuutta.

Eduard Mendozan Tulvan vuosi (suom. Tarja Härkönen, Tammi 1999) vakuuttaa edellä sanomaani. Tiiviissä romaanissa on peiteltyä ja avointa tunteiden paloa, mutta ennen kaikkea kerronnan tehoa. Se on kuvaus nunnan ja hidlagon muutamasta tulvivasta tilanteesta aatteellisesti jännitteisessä ajassa. Juoni voi kuulostaa banaalilta, toteutus ei.

Mendozan Kissatappelun luettuani (blogissani 22.7.) siirryin sulavasti Maria Duenasin romaaniin Ommelten välinen aika (suom. Sari Selander, WSOY 2013), joka jatkaa Kissatappelun ajasta, joskin naisnäkökulmasta. Ompeliajatar Sira hullaantuu humpuukimaakariin ja ajautuu Marokkoon, Tetuanin kaupunkiin. Tämä 1930-luvun lopun espanjalaiskausi Afrikan puolella on uutta ja eksoottista luettavaa, ja myös sisällissodan jälkeinen Madrid on kiinnostava vehkeilykeskus.

Ommelten välinen aika on sukkelasti sanailtu seikkailusatu, jossa on silkinhehkuista muotia, säännösteltyä romantiikka ja lojaalia ystävyyttä. Vakoilukuviot ovat melko epäuskottavia, mutta viihteellisti viritettyjä. Aika kekseliästä on kyllä kätkeä salakieli vaatekaavoihin. Henkilökuvaus sopii pukukaavateemaan: hahmoista luonnostellaan ohuita ja yksi-ilmeisiä mallipiirustuksia. Vaikka yli 600 sivua on tuhlailua tälle tarinalle, olen heikkona historiallisiin elävöittämisyrityksiin, jollaisena tämäkin sinnitteli kunnialliseen ja kiusoittelevan avoimeen loppuun.

Tein kevyen syrjähypyn Barcelonaan Alicia Gimenez Bartlettin seurassa: Petra Delicado ja vihaiset koirat (suom. Matti Brotherus, Tammi 2013). Dekkarisarjan toinen osa ei sovellu eläinystäville, mutta muille lukijoille se jolkuttaa hyvävoimaisen, koulutetun hurtan tavoin juoniradan alusta loppuun. Asetelma on tuttu jenkkiverrokeista: sanavalmis naisetsivä vanhemman miehen työparina hapuilee ja hupailee rikos- ja lemmenseikkailuissa.

Arturo Perez-Reverten Flaamilainen taulu (suom. Katja Kallio, Like 1997) on taidedekkari, jonka käynnistää 1400-luvun van Huysin taulun konservointi nyky-Madridissa. Maalauksen asetelmassa keskeistä on shakin peluu, samoin juonessa. Pelihienouksia ymmärtämättömälle juonen kehittely käy turhan näppäräksi, mutta kerronnalliset siirrot tehdään taidolla.

Luin kesällä paljon, jopa niin, että harkitsin elää välillä. Muistoksi siitä sijoitan kommenttikenttään koko alkuvuoden lukulistani ja tähän loppuun opetuksen Flaamilaisesta taulusta:
”Elämä on epävarma seikkailu epämääräisessä maisemassa, jossa ääret liikkuvat alati ja jonka rajat ovat keinotekoisia: jossa kaikki voi loppua ja alkaa uudestaan joka hetki, tai lakata yhdellä iskulla, kuin kirveellä odottamatta iskien, ikuisesti ja ainiaaksi; jossa ainoa absoluuttinen todellisuus, luja, kiistämätön ja lopullinen, on kuolema; jossa olemme vain pieniä leimahduksia ikuisessa yössä, ja jossa, prinsessa, meillä on kovin vähän aikaa.”

4 kommenttia

Kategoria(t): Dekkari, Kirjallisuus

4 responses to “Espanjalainen kesä

  1. Lukulistani 2013: tammikuusta heinäkuun loppuun

    Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi (kiehtova tarinointikerä)
    Stephen Fry: Koppava kloppi (hauska ja riipaiseva omaelämäkerta)
    Thomas Bernhard: Hengitys (hengästyttävä, tiivis, synkkä omaelämäkerta)
    Janet Evanovich: Yhdeksän hyvää (vetävää, hauskaa jenkkiviihdettä)
    Eugen Ruge: Vähenevän valon aikaan (nejä sukupolvea DDRää)
    Ferdinand von Schirach: Rikoksia (tylyjä tarinoita ja kohtaloita)
    Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Ensimmäinen kirja (jäi ajatusten vaivaajaksi)
    Katri Lipson: Jäätelökauppias (kerroksellinen, kuvitteellinen kudelma)
    Tarquin Hall: Vish Puri & kadonneen palvelijattaren arvoitus (viehko)
    Kate Atkinson: Kaikkein vähäpätöisin asia (maatuskamainen juoni, hyvä)
    Aki Ollikainen: Nälkävuosi (vaikuttava, taitava, komeankaru)
    Virginie Despentes: Teen spirit (symppis, pieni kasvukertomus)
    Vilja-Tuulia Huotarinen: valoa valoa valoa (hieno teinikuvaus)
    Richard C. Morais: Herkullinen elämä (hömppä ravintolaromaani)
    Ian McEwan: Mustat koirat (upea alku löpsähti haahuiluun, kova kertoja silti)
    Åsa Larsson: Uhrilahja (liikaa ruumiita ja vain pahoja, oiva 1914 tarina)
    A.S. Byatt: Pieni musta kirja (5 novellia, yliluonnollisestakin luontevasti)
    Linn Ullmann: Aarteemme kallis (lupaava, loppuosa löpertyy)
    Kati Hiekkapelto: Kolibri (keskiverto uutuusesikoisdekkari)
    Ian McEwan: Makeannälkä (venyi, loppukoukku)
    Viivi Luik: Varjoteatteri (kiinnostavaa kaupunkipoukkoilua)
    Susanna Vuorela: Kohtalokas kotikäynti (höpsö lähäriromsku)
    Fred Vargas: Normandialainen tapaus (hykerryttävä henkilökuvaus, tykkää!)
    E.L. James: Fifty Shades -sarja (voi hyvänen aika)
    Juha Ruusuvuori: Tarzanin hauta (keponen seikkailu)
    Chad Haribach: Pelin henki (henkilövetoisuus kiinnostavaa, tehosi kovin)
    Katja Kallio: Säkenöivät hetket (tunnelmakuvia)
    Karin Alvtegen: Todennäköinen tarina (ennustettava, silti loppua kohti parani)
    Antti Tuuri: Bospor Express (matkablogihko)
    Donna Leon: Turvasatama (parhaasta päästä Brunettia)
    Paul Torday: Ventovieras (aivokemia tekee tepposia, fantsua ja kököhköä)
    Hannu Väisänen: Taivaanvartijat (kieli venyy, rullaa, osin tarina tökkii)
    Miina Supinen: Orvokki Leukaluun urakirja (pitkitetty vitsi, ei ampaa nousuun)
    F.Scott Fitzgerald: Kultahattu (hieno tunnelma, yhä vain)
    Mari Saat: Lasnamäen lunastaja (nätti, pieni henkilökertomus)
    Davis Foenkinos: Yhden elämän muistot (viehättävää, välillä joutavaa)
    Philippa Gregory: Punainen kuningatar (kelpo historiaviihdettä)
    Jari Tervo: Jarrusukka (pitkitetty vitsi & ihku joulutarina)
    Gregoire Delacourt: Onnen koukkuja (pieni söpö tarina, rakkaus ja petos)
    Taskunovellit (toim. VT Huotarinen: epätasainen kokoelma, kiva muoto)
    Håkan Nesser: Kokonaan toinen juttu (vetävää kerrontaa, hieno hahmo)
    Nina Hurma: Yönpunainen höyhen (ihan kiva, vanhaa ja uutta)
    Tua Harno: Ne jotka jäävät (taitavaa mutta yltäkylläisyä)
    A.S. Byatt: Ragnarök. Jumalten tuho (laihan lapsen myyttimaailma)
    Pia Heikkilä: Operaatio Lipstick (likkalitteratuuria sotatantereilta)
    Arturo Perez-Reverte: Taistelumaalari (kelpo rakenne ja taidepohdintoja)
    Javier Marias: Rakastumisia (lukuromaani, kirjallista, rönsyävää)
    Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat (luotettava lukuromaani)
    Håkan Nesser: Herra Roosin tarina (hulppeaa rikosherrkua)
    Anne Swärd: Kesällä kerran (merkillisen perheen oudonkiehtova tarina)
    Elif Shafak: Kunnia (hienoa, monisyistä tarinankerrontaa)
    Colm Doibin: Äitejä ja poikia (nautittavia novelleja)
    Eduardo Mendoza: Kissatappelu. Madrid 1936 (seikkailuherkkua)
    Inka Nousiainen: Kirkas päivä ja yö (kaunis, kuulas kertomus ja kerronta
    Maria Duenas: Ommelten välinen aika (seikkailua sujuvasti, ohuehkosti)
    Arturo Perez-Reverte: Flaamilainen taulu (shakkipainotteinen jännäri)
    Jo Nesbo: Poliisi (näppärä juoninikkari)
    Pekka Hiltunen: Sysipimeä (aikuisviisikko ilman aterioita)
    Shakespeare: Hamlet (kestää aikaa)
    Kristiina Harjula: Pispalan kiviä (ajan, paikan ja mentaliteetin tavoittaja)
    Alicia Gimenez Bartlett: Petra Delicado ja vihaiset koirat (viihdedekkari)
    Camilla Läckberg: Enkelintekijä (kökkö keitos)
    Eduardo Mendoza: Tulvan vuosi (tehokas, tiivis tunnetarina)

  2. Ritva Suhonen

    Hei Tuija,
    Luen juuri suosittelemaasi Mendozan Kissatappelua ja surkuttelen historiallisten ja maantieteellisten tietojeni vähäisyyttä. Taide ja kirjallisuus ovat vähän tutumpi alue, mutta pinnallisia ovat tietoni niistäkin. Se ei silti estä nauttimasta Mendozan kerronnasta, joka on omanlaistaan.

    Olen lukenut paljon (laitan vinkkejä myöhemmin tai puhutaan kirjoista, kun tapaamme), mutta viimeiset kolme viikkoa olemme eläneet ihanaa perhe-elämää Niinan ollessa lomalla Suomessa.

    Ihania päiviä sinulle ja perheellesi!
    Ritva

  3. Paluuviite: Dolores Redondo: Tämän kaiken minä annan sinulle | Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s