Kuluneen viikon ajan kirjabloggaajat ovat esitelleet kokemuksiaan (lasten)kirjallisuudesta. Lukuviikko 20. – 26.4.2015 on luonnollisesti haasteen perusta.
En olisi lukija ilman lastenkirjallisuutta ja lukumalleja. Isäni ja setäni olivat luonnoltaan lukijoita, ja se siirtyi minuunkin. Alle kouluikäisenä odotin päivät isää töistä kotiin, jotta pääsin seuraamaan hänen vapaasti kertomiaan hölmöläistarinoita tai kuuntelemaan lempikirjojani kuten Nunnua, Kana Karoliinaa ja Kun elefantti Kyösti puistotädin ryösti. Setä puolestaan varmisti, että sain joululahjaksi vuoden kärkikirjan tai klassikon. Näin tuli tutuiksi muun muassa Lindgrenin Eemelit ja Tolkienin Lohikäärmevuori. Lukuintoilun nurjana puolena ahmimisiässä oli äidin epäily alkoholismin kaltaisesta kirjariippuvuudesta.
En usko, että perusta on miksikään muuttunut: tänäkin päivänä kipinä lukijaksi syttyy pääsääntöisesti kotoa. Tarvitaan vielä muutama mielikirja omassa kirjahyllyssä, ja lisäksi vaihtelua tuovat säännölliset kirjastovisiitit sekä kirjastonhoitajien viisaat lukuvinkit. Yhteinen iltasatu olkoon lainkaltainen läheisyysvelvoite, jotta sähköinen häly hetkeksi hiljenee ja antaa tilaa tarina-ajatuksille. Myös päiväkoti ja koulu voivat tukea kirjailoa ja opettajat johdatella mieltymyksiin sopiviin kirjoihin. Tästä on porttiteoria rakennettu: lukija on saatu kirjakoukkuun.
Harrastuksia on monenmoisia, lukeminen niistä yksi. Minut kirjallisuus on kasvattanut arvostamaan kielellä ilmaisun voimaa. Kirjallisuuden tarjoama mahdollisuus päästä ihmisen, elämän, kulttuurin ja ajan ihon alle on antanut korvaamattomia elämyksiä ja tukipuita maailmankuvan rakentamiseen. Siksi on helppo suositella lukuharrastusta. Vaikka elämä heittelee ja ajankäyttömahdollisuudet vaihtelevat, lukeminen lisää hyvinvointia vailla suorittamispakkoa.
Liitän lopuksi vielä koosteen lukuviikon postauksistani. Suuri osa on lapset/nuoret-osastoa, mutta viikon loppua kohti siirryin aikuispuolelle päätyen lukupiireihin. Lukuiloa!
Lauantaina Suvi Ahola: Ystäviä ja kirjoja
Perjantaina Kari Hotakainen: Kantaja
Torstaina Katri Kirkkopelto: Soiva metsä
Keskiviikkona Eppu Nuotio & Maami Snellman & Sanna Pelliccioni: Maami mustikka
Tiistaina Tittamari Marttinen & Aiju Salminen: Ikioma perheeni
Maanantaina Kalle Veirto: Shell’s Angles & Jyri Paretskoi: Säbätalvi
Sunnuntaina lukuviikkovinkit.
Ompun blogissa on linkkejä muiden kirjabloggaajien lukuviikkosaaliiseen.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
Olet blogannut ahkerasti! Lukuviikolla on ollut ilo pitää lukemisen lippua korkealla!
Minusta on aina mielenkiintoista kuulla, miten ihmisistä on kasvanut lukijoita. Esimerkin voima ja kodin innostus ovat varmaan suurin tekijä. Sitten on kaikki se työ, jota kouluissa tehdään ja jossa jokainen innostunut välähdys oppilaan silmissä on suuri ilo.
Elina, ne välähdykset ja hetkittäiset ennakkoluulojen karistukset ovat kokemisen väärttejä.
Otin tänä vuonna lukuviikon tosissani vaan en vakavissani: lähdin jokapäiväiselle kirjavaellukselle lukijaikää, lajeja ja tyylejä sekoitellen – ja kivaa oli! Tämän viikon jälkeen postausvauhti kyllä reilusi hidastuu.
Tätä postaustasi lukiessani nyökyttelin moneen otteeseen. Esimerkin voima on ihmeellinen, samoin kodin kannustavan ilmapiirin. Lapset oppivat lukevaa vanhempaansa katsomalla ainakin sen, että kirjoissa on jotain niin kiinnostavaa, että vanhempikin haluaa käyttää niiden parissa aikaansa. 🙂
Juuri niin se on, että mallilla on merkitystä. Toisaalta maailman sivu on kirjattomien kotien lapsista tullut lukijoita, mutta nyt taitaa muiden virkikkeiden vuoksi lukijaksi kannustaminen kodinnulkopuolella olla vaikeaa.