Finlandia-ehdokkaani 2017

On taas vuoden Finlandia-palkintoehdokkaiden esittelyaika.  Romaanipalkinnon virallinen lista julkaistaan 10.11. eli minä otan varaslähdön. Hyvä kotimaisia romaaneja olen lukenut mielestäni runsaasti mutta silti rajallisesti, joten se otettakoon listauksessani  huomioon. Poimin lukemistani kirjoista seuraavat viisi suosikkiani, joita määrittelen lainaten sitaatteja omista postauksistani.

Mustata koskettimetMarjo Heiskanen: Mustat koskettimet

Mustat koskettimet soi moniäänisesti. Kaipa kerrontaa voisin pitkälti kuvata musiikkitermein ainakin polyfoniseksi. Kaikkitietävä kertoja tunkeutuu kerrontakohteiden mieleen, luonteeseen, tilanteisiin, nykyisyyteen ja menneisyyteen. Upeasti joustavat tilanteesta ja henkilöstä toiseen siirtymät tai yhtäaikaiset äänet.

Yön kantajaKatja Kallio: Yön kantaja

Romaanin valtaansa ottava tunnelma sikiää aistillisesta kielestä, mikä liikkuu linjassa Amandan aistiherkkyyden kanssa. Amanda on fyysinen ajatuksista tekoihin, ja hän kokee äänet, näyt, ja tuntoaistimukset äärimmäisen voimakkaina. Sille voimalle on romaanissa löytyneet sanat.

lahtarit

 

Anneli Kanto: Lahtarit 

Kokonaisuus hengittää, välillä jopa huohottaa kokemuksista, joissa on julmuutta, kauhua, alistumista, välittämistä ja välinpitämättömyyttä. Tekstistä osoittelematta nousevat tunteet vaikuttavat.

 

KivitaskuAnni Kytömäki: Kivitasku

Kivitaskun kielen kauneus koskettaa siinä kuin romaanihenkilöiden kohtalotkin. Teksti on aistillista. Metaforat tuntuvat kehossa, ruumiillisina tyyliin: Saunan ylälauteella löylyn sormet nousevat nikama nikamalta kohti niskaa. Kielikuvat leiskuvat eritoten luontokuvauksissa.

Everstinna

 

Rosa Liksom: Everstinna

Etenkin lumoaa puhunnan rytmi, suohöyryisenpyörryttävä pohjoisen sanonta. Kuvailevuus kukoistaa kaikissa tunnerekistereissä.

 

Kuudennesta paikasta listassani kisaavat yksityisiä asioita käsittelevät romaanit, joiden kerronnassa on omaperäistä otetta: Selja Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa yhdistää huikeasti yksityiseen tragediaan löytyretkeilijän erehdyksen; Satu Taskisen Lapset viekoittelee kerronnan virrassa ajalehtimaan eettisissä pohdinnoissa; tuoreena on mielessäni tarkasti rajatun tekstin vakuuttava näytös eli Ossi Nymanin Röyhkeys; kollektiivisyksityinen juhlavuosikirja Suomen historia Petri Tammisen koostamana pyrkii sekin kärkikahinoihin ekonomisin väläyksin ihmiselle merkityksellisestä.

Yhtenä mylläkkänä mieleeni marssii muitakin romaaneja, joista olen vuoden varrella nauttinut. Ja sitten on vielä lukemattomat tämän vuoden proosahelmet. Odotan jännittyneenä huomista  ja varsinaista valintapäivää. Sitä ennen voi lukea muita arvuutteluja, esimerkiksi Ylen Kirjojen Suomi julkisti eilen omansa. Joitain samoja valintoja näyttää siinä olevan, samoin Kirsin kirjanurkassa ja Kirja vieköön! -bogissa.

9 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Listaus, Romaani

9 responses to “Finlandia-ehdokkaani 2017

  1. Sanna-Leena

    Hienoa, että Yle huomioi listallaan myös selkokielisen kaunokirjallisuuden. On mieltä lämmittävää olla mukana tässä keskustelussa ☺

  2. riitta k

    En kaikkia ehdokkaitasi ole lukenut, todella vahva kirjavuosi tämäkin. Jännätään huomiseen!

  3. Sinulla on monia hienoja romaaneja listallasi. Omia suosikkejani ovat mm. Lahtarit, Everstinna, Kivitasku ja Ennen kuin mieheni katoaa. Saapa nähdä, millainen on huomisen lista.

    • Oli hienoja teoksia, joista valita. Täytyy olla huomenna klo 10 kuulolla. Ennustan, että Liukkosen O on ehdokkaiden joukossa. Pitänee sitten tarttua sen sivurunsauteen.

  4. Mai

    Katja Kallion ja Kytömäen kirjat toivoisin ehdokkaiksi. Liksomin kirja on hieno, mutta sen aihepiiri on kauhea.

  5. Nöyränä totean, että veikkaukseni menivät täysin vikaan. Tätä on kirjallisuuden ja lukemisen ilo: jokainen säkenöi omia makumieltymyksiään. Finlandia-valintaraadin puhemies Salusjärvi perusteli valintoja esimerkiksi omien makumieltymyksien pohjalta kielen runollisuuden ja kerronnan kokeellisuuden näkökulmista.

    En mielestäni ole ihan patavanhoillinen, mutta tänä vuonna kävi niin, että ilmeisesti astetta kokeellisempi proosa löi tunnetutinaa aiheuttaneet teokset. Vaikka esimerkiksi Lahtarit ja Ennen kuin mieheni katoaa kyllä rakennetta ja kerrontaa haastavat…

    Havahdun siihen, etten ole lukenut YHTÄKÄÄN ehdokkaista: Autarktis, Jatkosota-ekstra, Jääkausi, Niemi, O ja Valas nimeltä Goliat.

    Onnea valintaprosessiin Elisabet Rehnille.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s