Syksyn lähestyminen vie mielen laarin pohjalle ja sadonkoruseen. Että sellainen runokuun runosunnuntai.
Sulkeviin silmiin
jää tuulen aallottama,
valon kultaama.
•
Jyvitysaika,
tuulentumisen tulos,
satoarvio:
viiltäviä vihneitä.
Jotain jauhettavaa jää.
•
Jos en kuitenkaan
kypsy, kelpaa korjuuseen.
Raakana maadun.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
Tähän aikaan aina mietityttää luonnon – ja elämän – kiertokulku. Kiitos runosta, hyvää sunnuntaita.
Hyvää runosunnuntaita, Riitta. Kierto jatkuu, jatkuvuutta siinä.
Tuleentunut viljapelto lainehtimassa kevyessä tuulenviireessä – siinä minun sielunmaisema.Harvemmin vain sellaista enää näkee.
Sielun silmin sitten! Siellä se on.