Kaksi romaania & joulukuun kirjapiiri

Kolmen hengen virtuaalikirjapiirimme valitsi kaksi romaania joulukuun kirjoiksi. Jan Forsström on elokuva-alan ammattilainen, ja visuaalinen otosmaisuus leimaa hänen romaaniaan Aikuisia ihmisiä (Teos 2020). Niklas Ahnberg toimii yritysjohtajana, mutta kirjoittaa kokonaisia maailmoja. Niin häntä kuvaillaan kustantajan sivuilla. Hän vie Kökarille nelikymppisten hajanaiseen maailmaan romaanissa Isät jäävät merelle (WSOY 2021).

 Jan Forsström: Aikuisia ihmisiä

”Älä huoli, oon ihan aikuinen ihminen.”

”Joo. Mä tässä vasta opettelen.”

Näin keskustelevat nainen ja mies, joilla on ollut suhde puolisoiden selän takana. Voisi keskustelu liittyä mihin tahansa tilanteeseen Jan Forsströmin kirjassa Aikuisia ihmisiä (Teos 2020). Kaikki näyttelevät aikuisuutta, vaikka erehdyksiä ja keskeneräisyyttähän elämä lähinnä on. Romaanin yksi henkilö on sitä mieltä, että elämästä puuttuu taiteen draaman kaari. Forsström saa sen kyllä rakennettua otosmaisiin väläyksiin.

Aikuisia ihmisiä on luokiteltu romaaniksi, yhtä hyvin se voisi olla novellikokoelma. Episodinen romaani koostuu kymmenestä luvusta, jossa yhdeksän ensimmäistä on nimetty kunkin päähenkilön mukaan. Luvuissa paneudutaan kuhunkin päähenkilöön ja hänen ihmissuhteisiinsa. Kaikki henkilöt kuuluvat luovaan luokkaan. Aluksi se rasittaa minua, mutta sittemmin se ei häiritse, koska alasta riippumatta aikuisuus on hapuilua. Viimeinen, kymmenes tarina kokoaa kirjan porukat hienosti koolle.

Kirjapiiri oli yksimielisen myönteinen. Johanna rakasti kirjan maailmaa, samoin Taru. Kumpikin haluaisi olla mukana tapahtumissa. Tarun mielestä toisaalta ollaan kovin tosissaan, mutta tyypit myös naurattavat. Surullista ja traagista on muttei synkkyyttä, täydensi Johanna. Kuvaus tuntui niin todelliselta – taitava kerronta teki vaikutuksen.

Vain minun oli vaikea päästä tekstin imuun, mutta veihän se mukanaan, ja elävä henkilö- ja tilannekuvaus alkoi viehättää. Eritoten ihastelen kirjan loppupuolta, ja loppuhuipennuksen tunnelma ja elokuvallisuus jättää koko kirjaan hyvän jälkimaun.

Kirjan vanavedessä myös katsoin Seurapeli-elokuvan, joka sekin valottaa noin 35-vuotiaiden aikuisuusproblematiikkaa ja jonka tekijäjoukkoon Forsström kuuluu – ja kyllähän leffan henkilöiden elämäntilanteet ja koko tunnelma ovat Forsströmin kirjan kaltaisia. Taru ja Johanna olivat nähneet leffan jo teatterilevityksessä, siihen ihastuneet ja minulle monesti suositelleet.

Kaikkien meidän suosikki oli kirjan kuvaus kvartetista, jossa ihmissuhteet sotkeutuivat. Ihastelimme kuvauksen elävyyttä ja henkilöiden uskottavuutta. Toisessa kirjan episodissa yhteinen inhokkimme oli kauhea vanhempi mies, joka piti nuorta naisystäväänsä lattiarättinä. Onneksi nainen pääsi eroon pöyhkeästä kaikkitietävästä. Näistä hajahuomioista päädyimme yhteiseen toiveeseemme: Forsberg jatkakoon pian kirjallista tuotantoaan.

Jan Forsström

Aikuisia ihmisiä

Teos 2020

romaani, novellistinen

180 sivua eKirjana.

Luin BookBeatissa.

Niklas Ahnberg: Isät jäävät merelle

Niklas Ahnbergin haastatteluista selviää, että oman isän puhumaton suhde poikaansa ja isän kuolema vaikutti esikoisromaaniin Isät jäävät merelle (WSOY 2021). Romaanissa Benjamin saapuu keväällä Kökarille isänsä uurnan kanssa, koska veneily ja kyseinen saari on ollut isälle rakas. Tuhkien sirottelu siirtyy elokuulle, koska saarella sattuu ja tapahtuu kesän mittaan monenmoista.

Nelikymppisen Benjaminin elämä on solmussa liiketoimien ja avioliiton romahduksen vuoksi. Kouluikäinen poika Isak kärsii vanhempien erosta, ja se ilmenee mutismina. Isak saapuu juhannuksen jälkeen saarelle, keskelle saarelaisten suhdesotkuja, joihin Benjamin on jo onnistunut sotkeutua. Benjamin asuu yksinhuoltaja-Erikan luona, tutustuu ex-alkoholisti Noaan ja saa selville salaisuuksia. 

Olimme kirjapiirissä kovin samanmielisiä. Kökarin kuvaus miellytti, sillä merellinen ympäristö välittyi hyvin. Romaani oli runsas ja tarinankuljetukseltaan aaltoileva. Yhteen kesään mahtui paljon käännekohtia, ja koimme, että kirjaan oli jäänyt liikaa tavaraa ja henkilöille kasautuvia ongelmia. Ratkaisuissa oli ennalta arvattavaa, ja työlästyimme lukijaa aliarvioivaan yksityiskohtien toistoon. Siksi kokonaisuus ja kerronta tuntuivat hiomattomilta.

Kirjan lopussa lämpenimme henkilöiden poukkoilevuudelle ja ärsyttävyydelle, elämänkaltaiselle ennakoimattomuudelle sanoissa ja teoissa. Puhumattomuuden siirtyminen sukupolvelta toiselle ei aiheena tuntunut kuitenkaan kovin tuoreelta. Ehkä romaanin vahvuus oli kuitenkin se, että paljon jäi kesken – niin kuin ihminenkin on aina keskeneräinen.

Löydän yhtymäkohtia Ahnbergin romanista Isät jäävät merelle Forsströmin Aikuisia ihmisiä -romaaniin siinä, että aikuisuus on lumetta: epävarmuuksia ja kommunikointikyvyttömyyttä ei mikään ikä voita. Eli ei kukaan tiedä, mitä aikuisuuden olisi tarkoitus olla, koska ihminen ajautuu erheestä ja sattumasta toiseen. Hetkittäiseen iloon kannattaa tarttua.

Niklas Ahnberg

Isät jäävät merelle

WSOY 2021

esikoisromaani

182 sivua eKirjana.

Luin BookBeatissa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s