Lottovoiton jälkipeli

Anna-Leena Härkösen romaani Kaikki oikein (Otava 2014) kertoo lottovoitosta. Pienituloiset nelikymppiset Eevi ja Kari saavat miljoonapotin. Romaani selvittää, miten voitto muuttaa pitkää liittoa, suhdetta muihin ihmisiin ja muiden suhtautumista voittajiin. Yllätysrikastumisen tulisi olla positiivinen juttu, kriisinpoikanen kyllä, mutta iloisella twistillä. Se on kirjan kärki. Se, että raha ei tuo onnea, ei uutinen sitten olekaan.

Raha osui juuri oikeaan kohteeseen. Tunteet olivat nyt päällekkäin ja talloivat toisiaan säälimättömästi pois tieltä. Selkeitä ajatuksia oli yksi. Hän ei ole enää koskaan kenenkään armoilla.

Romaanissa tapahtumia katsotaan Eevin silmin. Hänen perhetaustaansa ja työtään valaistaan, tärkeää ystävyyssuhdetta myös. Voittosokki ravistaa Eevistä kostajan, joka märehtii kohtaamiaan vääryyksiä piikitellen ja touhuten. Eevi on romaanin eläväisin henkilö, Kari jää hieman hämäräksi supliikkimieheksi ja muut henkilöt ääriviivoiksi, tilanteiden rekvisiitaksi. Vanhusasiakkaissa sekä Eevin vanhemmissa ja sisaruksissa olisi ainesta enempäänkin.

– Keskimäärin ihmisten väliset suhteet on konfliktien välttämistä.

Kaikki oikein on avioliittoromaani. Lottovoitto aukaisee vuosia hiertäneet syyhyt verisiksi. Tähän asti kumpikin on katsonut sormien läpi toistensa hullutuksia, ääritilanne pistää kohtaamaan tosiasioita.

Avioliitostaan oppi itsestään aina uusia asioita. Yleensä epämiellyttäviä. Miehen ja naisen välinen rakkaus oli ruma juttu, rakkauden sairain muoto. Normaaliksi sitä ei voinut nimittää vaikka se olisi ollut kuinka hetero.

Härkönen on ketterä kertoja, ja dialogi virtaa vaivattoman puhekielisesti. Hellittelynimittely ei ehkä tavallista suomalaispariskuntien kesken ole, mutta olkoon niin Eevin ja Karin liitossa. Vaikka tavoite on kartoittaa kipeitä perheasioita, kepeäksi se jää.

Onko viihteellisyys virhe? Ei ollenkaan, tällaiselle otteelle on lukijansa. Minä huomaan lämmenneeni Häräntappoaseen jälkeen eniten Härkösen kolumnikirjoille, kuten keväiselle Takana puhumisen taito. Härkönen osaa kärjistää, teroittaa humoristisia särmiä ja luoda arkitilanteiden absurdiaa. Se osuu maaliinsa tehokkaimmin lyhyissä jutuissa. Romaanimitassa en saa aivan samaa irti. Siksi tämä uutukainen on sujuvaa arkiproosaa tavallisista ihmisistä, mikä on miellyttävää, oikein kannatettavaakin, mutta luulen, ettei se ei hyrisytä, järisytä tai mietitytä siten, että muistelisin tarinaa kuukauden tai parin päästä. Kaikki oikein

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s