Poikkeuksellisesti käytän blogipalstatilaa hajamietteisiini haikumuodossa. Alkavan talviloman tunnelmissa inspiroidun kevättalven valoista ja varjoista.
Sinisen hetken
varjoissa puiden oksat
venyttelevät.
Metsä kuvastuu
pitsinä hangen pintaan.
Nuo puiden sielut.
Suven supina
suhisee kuivuneissa
kukkakorsissa.
Törröttäjänä
kesän jälki piirretään
lumen paperiin.
Talvinen tähti
sammuu hangen hohteessa.
Valot vastakkain.
Uusi alku on
kätkettynä kovien
kuorien alle.
Virran viemänä
päivä kuljettaa aikaa
kohti kevättä.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
Nappasin heti viimeisen hai’un tämän kuukauden mietelauseekseni.se on kaunis!
Kiitos, Ritva!
Hienoja haikuja! Törröttäjästä kertova on suosikkini.
Kiitos sinulle! Törröttäjistä on moneksi 🙂