Tomi Kontio: Saattaa, olla

Tomi Kontion runokokoelma Saattaa, olla (Teos 2017) on hieno. Hieno. Pitäisi pysäyttää juttuni tähän. Pitäisi vain kehottaa muita lukemaan.

Jo kokoelman nimi aukaisee monimerkityksisenä oven kokemuksille, joiden avaimena on tekstin ohella lukija itse. Mahdollisuus olla, mahdollisuus ja langennut vääjäämättömyys saattaa, rajallinen taito ja kyky olla. Näitä möyrii mieleeni kaiken vaikuttuneisuuden keskellä.

– – syttyy kynttilä, sammuu kynttilä, saattaa syttyä, saattaa sammua, siellä ja täällä. Saattaa olla, saattaa, olla, saattaa, kimppu kuihtuneita kukkia, risti, lahja ja uhri. Ja pimeys saattaa, olla: pimeä.

Kokoelma ei kätke pääteemojaan, näitä kulumattomia, elämälle ja kirjallisuudelle keskeisiä: rakkaus ja kuolema.

– –
Rakkaus on kuin harava,
kuolema kuin kirveenvarsi.
– –

Esimerkiksi yhdessä runossa (s. 15) RAKKAUS, KUOLEMA -sanat isoin kirjaimin kehystävät jokaisen muun rivin sanoja, ympäröivät ja muistuttavat, että ilman tietoisuutta niistä muulla ei ole merkitystä.

Runon puhuja lähes joka runossa puhuttelee suoraan ”sinua”. Luen puhuteltavan rakastetuksi, läheiseksi, kuolemaksi ja elämäksi. Monet runot luen niin, että mikä tahansa niistä käy puhuteltavaksi, myös minä, mutta joissain runoissa valikoin ja tunnistan tietyn ”sinän”. Löydän joukosta myös rakkausrunoja, lihallisia halun ja kahden joustavan, lämpimän pinnan kohtaamisia.

Saattaa, olla

Saattaa, olla muodostuu kuudesta osasta. Niistä erotan painotuseroja. Yksi on läheisen kuoleman melko konkreettiset jälkitunnelmat. En tiedä, tarvitseeko minun tietää, mutta kirjailija on haastattelussa kertonut runojen taustalla olevan sisaren äkkikuoleman, ja runoihin on siirtynyt myös potilaskertomusta päättyen sanoihin ”Rauhallinen exitus”. Läheisen saattaminen sekä olemisen, elämisen, kaipuun ja jäljelle jääneen asemointi välittyvät runoista. En halua sanoa, että yksityinen siirtyy yleiseksi. Haluan sanoa, että yksityinen siirtyy minuun, heijastelee omia menetyksiä, puhuttelee niihin liittyviä sanoja, joita en ole saanut sanotuksi.

– –
Eilen sanoin haudallasi
että minulla on ikävä sinua.
Ei sitä kukaan kuullut, ja hyvä niin,
enhän minä sanonut sitä elävälle sinullekaan,
miksi sanoisin sen kuolleelle, minulle.
Sanoin sen vain tehdäkseni jotain ruumiillista.

Kontion runojen vaikuttavuus on siinä, että selkein sanoin syntyy kuvia ja ilmaisukokonaisuuksia, jossa on tuttua ja tunnistettavaa, oitis luettavaa ja ymmärrettävää SEKÄ runon mysteeri. Ilmaisun ilma, laajenevat ja äärettömät sanakuvat lukija vastaanottaa kiitollisena ja värittää tavallaan. Runon aukkoisuus ruokkii, täyttää ja tyydyttää. Joissain runoissa on konkreettisia aukkoja, tyhjiä kohtia. Runoissa on lisäksi paljon vain sivulauseita – ajatuksia aukkoineen, päälausettaan hakevia.

Jotkut runot leikkivät merkityksillä runon otsikointia myöten. ”Haiku 1” ja ”Haiku 2” ovat kaukana japanilaisesta tavu-rivi-säätelystä, aivan kuin haastaen lajin ja osoittaen, että kyllä se näinkin käy, haikea haikuilu  – niin kauniita, niin kauniita. Tai runo ”Nocturno” tempaa ajatuksen ehkä Leinoon, vanamoihin ja tummiin vesiin – ja luen silti paljasta Kontiota (joka muuten monissa runoissa viittaa vanamoihin).

Runoissa on paljon luotokuvastoa kuten puita ja lintuja, mikä minua säväyttää. Myös kaupunkiympäristö on osa Kontio-lyriikkaa, ja paljon on kaikkeen mahdolliseen maastoon sopivaa kuten lumi. Kun muistiton lumi sataa / kun viima piiskaa / vaikeroivia metsiä. Taivas, enkelit, hauta, tyhjyys, pimeys toistuvat, ja myös raamatullista soundia runoista kuulen. Kristillisiksi en runoja lue, perinteessämme on vain kätevä kuvasto, jolla ikuisuusaiheet tulevat liki.

Kosketus kuin kaivinkoneen kauhaistessa taivasta,
putoavia enkeleitä, läpinäkyviä siipiä
ja koko ajan tunne kuin kävelisi lasiseinien lävitse,
että särkyisi koko ajan ja olisi ehyt koko ajan
niin kuin enkelit taivaalla,
niin kuin hiljaisuus sanojen välillä, – –

Enkö pysty lopettamaan tätä lavertelua vuoden vapisuttavimmasta kirjakokemuksesta? Yritän. Saattaa, olla -kokoelmassa kauneus on sekä kansissa (upea ulkoasu, kiitos Jenni Saari) että kansien välissä, tyhjentymättömissä sanoissa. Että sanoja peräkkäin pistellen saavuttaa sellaista kuin Tomi Kontio. Kiitos.

*

mielenterveysviikko_logoBrittitutkijoiden mukaan runot ovat tehokkaampaa itsehoitokirjallisuutta kuin vasiten siihen tarkoitukseen tuotetut teokset. Kuoleman läheisyys ja läheisten kuolemat kulkevat tiivisti rinnallani; olen niitä pohtinut mutta paljon painanut pinnan alle. Siksi seurakseni sopivat juuri nyt Saattaa, olla -runot. Lisäksi kokoelmakokemus osuu Suketuksen mielenterveysviikon haasteeseen. Suosittelen sekä sitä että (jos ei ole tullut jo selväksi) Tomi Kontion runokokoelmaa.

– –

Tomi Kontio
Saattaa, olla
Teos 2017
runoja
ulkoasu Jenni Saari
78 sivua.
Ostin kirjan.

Saattaa, olla_lukija

13 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Runot

13 responses to “Tomi Kontio: Saattaa, olla

  1. En voi ymmärtää, miten pystyit jo kirjoittamaan Kontion kokoelmasta ja vielä näin hallitusti. Oma myllerrykseni on niin suuri, että saa vielä hyvän tovin aallot nuolla rantaa ennen kuin edes yritän.

    • Olen pari päivää (löysin vihdoin kaupan, jossa oli kirjaa yksi kappale, minun) lukenut näitä järjestyksessä, edestaas, uudelleen. En ole voinut laskea kädestäni. Yön jälkeen aamutuimaan oli purettava päätä. Olen onnekas, jos teksti vaikuttaa hallitulta. Näitä runoja ei hallitse, elää vain, näkee senhetken silmin. Saattaa, olla -kokoelma pysyy pitkään pieluskirjanani. (Kirjoitan freudilaisena lapsuksena usein vahingossa kirja nimen Saatan, olla.)

  2. Täytyypä lukea tämä, olen pitänyt Kontion aiemmistakin. Ihailen hänen rohkeuttaan kirjoittaa voimakkain kuvin, mennä omia teitään ja uskaltaa välillä käydä ihanasti myös pateettisen puolella. Tänä varovaisena etäännyttämisen aikakautena se on niin virkistävää!

    • Erja, kyllä uutuudesta on luettavissa patetiaa, ja aivan niin kuin sanot: se on virkistävää, suoraa, häikäilemättömästi tunteisiin vetoavaa. Ja se on ihan oikein. Edellinen omaksi ostamani Kontion kokoelma Vaaksan päässä taivaasta oli pitkään tyynynvieruskirjana, nyt se vaihtui tähän.

  3. Tämä pitäisi lukea. Kokoelma on nimeään myöten hienon oloinen, Kontio kirjoittaa aina taidolla. Kirjoitit tästä upeasti.

    • Kiitos, Katja. Ensimmäisten lukupäivien jälkeen tuntuu vaikealta lukea muuta. En ole sellainen runolukija, että muistaisin säkeitä tai runoja sanatarkkaan ulkoa, mutta nyt Kontion ajatukset, sanasäkenöinnit vaikuttavat voimalla mielenpohjalla. Tilaa ei ole muulle. Ei puhettakaan, että pystyisi itse kirjoittamaan vähään aikaa runosuuntaan.

  4. Laura / Bibobook

    Luin joskus yliopistossa Kontion Tanssisalitaivaan alla -teoksen ja se jätti kyllä kiinnostuksen muitakin kirjoja suhteen. Tämän laitoin varaukseen kirjastosta luettuani Kontion haastattelun Hesarista. En muuten tajunnut, että tuossa kannessa on oikeasti nuo aukot. Kiinnostava ja erittäin toimiva ratkaisu!

    • Kansi on harkittu. Aukot kuin runojen aukkoja, kurkistusreikiä, tähtiä, planeettoja, lumihiutaleita, tyhjyyttä. Ja sisäkannet niin edessä kuin takana myötäilevät sisältöä. Ja siitä sisällöstä. Toistan: hieno.

  5. Marjo Repo

    Kiinnostuin kirjasta jo Hesarin jutun jälkeen. Tämä vahvisti käsitystäni: kirjoitan joulupukille lahjatoiveen. Kiitos muistutuksesta!

  6. Paluuviite: Tomi Kontio: Saattaa, olla | KosminenK

  7. ritvamirjamisuhonen@gmail.com

    Ostin Kontion runoteoksen Hesarin arvion ja sinun upean blogikirjoituksesi perusteella.
    Ehdin kirjoittaa lukupäiväkirjaani Kontion teoksen nimeksi Saatan, olla ja nyt kun luin postauksesi uudelleen, huomasin sinunkin lipsahtaneen samaan sanaleikkiin.
    Tätä teosta pitää toden totta lukea moneen kertaan, sillä runot aukeavat eri lukukerroilla eri tavoin. Jokainen sana on runoa.
    ”Minä teen sinusta lumisadetta ylleni, pakkasen järsimään poskiani, teen sinusta polun…” ”Minä rakastan sinua suotta, suotta sanon sen sinulle, tuulelle, puitten lehdille, levän liukastamille kiville, rannan hiekalle.”
    Kiitos tästäkin vuodesta Tui! Blogisi ilahduttaa minua ja rikastaa elämääni. Leppoisaa joulun aikaa ja onnellista uutta vuotta. Lähdemme tänään Niinan luo ja palaamme vasta helmikuussa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s