Tiina Rajamäki: Vieras maisema

Tiina Rajamäen esikoiskirjassa Vieras maisema (Teos 2018) on kymmenen novellia. Viehätyn novellien tunnelmasta, joka kiteytyy kirjan viimeisessä novellissa näin:

”En lopulta kaivannut elämääni uutta ihmistä vaan tilaa, sen ymmärsin jo parin viikon jälkeen. Oikeastaan kaipasin vain havahtumista, putoamista, jotakin tunnetta.”

Näin lausutaan kirjan niminovellissa, jossa sisar ja veli vaeltavat aikuisina Islannissa. Välissä on muutakin kuin vuosien etäisyyttä. Hienoviritteinen ote yltää niin sisarusten nykyisyyteen kuin menneisyyteenkin. Asioita tippuu harkiten, juuri sopivasti aukottuen, että pääsen tekemään tulkintoja.

20190108_220200-1.jpg

Kokoelman novellit ovat ihmissuhdepainotteisia. Yleensä suhde on katkennut, jopa ihan alkuunsa. Väliin on jäänyt selvittämätöntä, niin myös hippusellinen selittämättömyyttä. Monissa novelleissa on naispareja, mutta yhtä hyvin suhde voi olla vanhan miehen ja kissan – kaikissa päällimmäiseksi jää sattumuksellisuus, erillisyys ja toisen poistuminen niin, että päähenkilö jää haahuilutilaan, jolle hänellä ei ole antaa sanoja.

”Hän löysi joka päivä uusia paikkoja, jutteli ihmisten kanssa mutta ei tavannut heitä uudestaan. Jokainen päivä katkesi yöhön, ja seuraava aamu alkoi tyhjästä.”

Melankoliaa, sanon minä, mutta se ei lannista lukemista vaan innostaa, sillä novelleissa on kierteitä, jotka vähän nyrjähtävät jengoiltaan. Jo aloitusnovelli ”Myydään ja annetaan” nostaa odotukseni, ja muut novellit lunastavat ne. Joka novellissa kielen selkeys ja kerronnan vaivattomuus kantavat tilanteet ja tunnelmat.

– –

Tiina Rajamäki
Vieras maisema
Teos 2018
novelleja
139 sivua.
Lainasin kirjastosta.

4 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Novellit

4 responses to “Tiina Rajamäki: Vieras maisema

  1. Ja kas, lukulistalle tupsahti yksi kirja lisää 🙂

  2. Tiuku

    Taas yksi viime vuoden kirjalöytö, joka on jäänyt suurelta yleisöltä löytämättä. Tuijata lienee ainoa blogaaja, joka on kirjan arvioinnut?

    Tunnelmakirjallisuutta, sitä tämä on parhaimmillaan. Novellit tapahtumiltaan eivät ole kovin erikoisia tai mieleenpainuvia, mutta niiden ympärillä leijuu vahva, viipyilevä tunnelma. Tykkään kovasti tällaisesta vähäeleisestä kirjallisuudesta. Viimeinen novelli, kirjan niminovelli, etenkin on kaunis.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s