Katja Raunio: Sinun päiväs koittaa

Kun olen lukenut kummallisen kirjan, valtaa parhaimmillaan innostuneen kihelmöivä tunne. Tiedän muunlaisiakin oloja, sillä joskus outous on itsetarkoituksellista osaamisen osoitusta. Minulle Katja Raunion romaani Sinun päiväs koittaa (Teos 2020) on sillä rajoilla, mutta se on myös kerrassaan taidokas ja moni-ilmeinen. Ja romaani on lisäksi huiputus, jonka haluan ottaa todesta. Selitän, miksi niin käy.

Elämäkertapastissi

Romaani kertoo presidentti Anton Harmajasta, joka on kasvanut presidentillisessä suvussa. Kirja yhdestä suunnasta katsoen myötäilee suurmies-poliitikko-elämäkertoja, jossa katsotaan aiheelliseksi selostaa poliittisen uran vaiheet ja jättää vähemmälle perhe ja vaimo. Se käy niin räikeästi, että kyse on silloin kaikesta muusta.

Sukupuoli

Poliittista hyvä veli -kähmintää kirjassa on runsaasti, ja sen lisäksi äijäilykulttuuri rönsyää rivien välistä, välillä myös suoraan kuten tolkuttomassa naistenpäiväpuheessa. Äijäilyyn kuuluu naispoliitikkojen syrjäyttämistä, hyväksikäyttönormaalia ja härskejä lauluja. Raunion kirja pakottaa sukupuoliajatteluun. Lisäksi sukupuoleen ja sukupuolisuuteen liittyvät arvoitukset luovat kirjaan melkoisen tunnekirjon. Ja loppuyllätyksen.

Suhteet

Yksi punainen lanka kirjassa on Antonin ja toimittaja Judas Berglundin suhde, jonka laatua saa arvuutella kirjan kirjenäyttein. Ei ole siis tapahtumia vaan jalostuneita kirjekeskusteluja, joissa kaarrellaan tunteita ja viitataan asioihin, joita vain asianosaiset tuntevat. Antonin muut suhteet jäävät ilmaan leijumaan, myös isäsuhde, vaikka poliitikkoisä vetelee kireitä narujaan valtateatterissaan. Myös moni muu tulee narutetutksi. Ja niin valta periytyy ties kuinka moneen polveen. Kirjassa on myös tärkeä pahishahmo Thor Fist, joka edustaa, miten eri näkökulmat sekä poliittinen toiminta ja privaatti eroavat toisistaan.

Kertoja

Kertoja esiintyy tekstissä avoimesti minämuodossa mutta jää arvoitukseksi, mikä on muutenkin luonteenomaista, sillä edes päähenkilöstä ei synny lopulta ”ehjää” henkilökuvaa. Harmajaa toistuvasti kuvataan kameleontiksi, ja sellainen on myös kertoja – siis uusuusmodernia – ei ehjää henkilöä, ei ehjää tarinaa, ja elämänkaaren loppuunkin jää spekuloitavaa.

”Kaikkien näiden tarkkanäköisten huomioiden keskellä tuntuu mahdottomalta osoittaa hetkeä, jolloin aito Anton Harmaja astuu esiin. Toisinaan on kuin tutkisin antiikin veistosta, jonka raajat ovat kadonneet historian temmellyksessä ja torson perusteella yritän päätellä, onko hahmon käsi nyrkissä vai ei.”

Aika ja historia

Romaanin kuvaama spekulatiivinen historia saa siteensä tuntemistamme 1960 – 2010 -luvuista mutta pakka sekoittuu oivalluksia edellyttävästi. Balkanin sota muuntuu jonkinlaiseksi Baltian sodaksi, HS Päivälehdeksi, itsenäisyyspäivä kansallispäiväksi – ja monenlaista muuta askarruttavaa, jonka palasia saan loksautella paikoilleen. Kertoja elää 2020-luvun loppua, jolloin hän pääsee salaisten arkistolähteiden kimppuun – sen sentään mainitsen tässä jutussani kirjan lähtökohdista – silti käsittelytavassa ja kielessä on jotain vanhahtavaa ja samalla ajatonta.

”Tutkiessani Anton Harmajan aikaa, loitontuessani nykyhetkestä, olen päätynytkin löytämään jotain itsestäni – kuten Kopernikus tutkiessaan taivaan liikkeitä päätyi ymmärtämään, miten maa hänen jalkojensa alla liikkui.”

Kerronta 1

Etenemisen vanhanaikainen kronologia kääntyy moderniksi. Kertoja silppuaa juonta ja tarinaa omiin selostuksiinsa ja filosofisiin pohdintoihin sekä kirje- ja keskustelulitterointiosuuksiin. Tällaista on avoin genreleikki, kun näennäinen suurmieselämäkerta sisältää monenmoista.

Kerronta 2

Romaanin kieli kiehtoo ja yllättää. Harmajan kirjeiden kaunokirjatyylinen kuvailevuus on tietoinen yhteensovittamattomuus muutenkin henkilön sekalaisessa kokokuvassa. Kertojan runollisten ja pohtivien poikkeamien rinnalla kulkee elämäkerturin pikkupiirteinen poliittisten tapahtumien kronikointi.

Kerronta 3

Hienoja hetkiä koen silloin, kun kertoja tulkitsee kuvia. Esimerkiksi valokuvien analysointi hivelee.

”Maisema aaltoilee kuin myötäeläen, ja siivoojan hahmo katoaa loman aikana lakastuneiden akaasioiden sekaan. Tämä luonnosmaisuus tuntuu ilmaisevan uran alulla olevan nuoren miehen henkistä innostusta ja kiirettä päästä poliittiseen työhön. Harmajan katse ei ole suuntautunut kameraan vaan muistikirjaan, johon hän ikään kuin kirjoittaa keskittyneesti jotain valtuutetun tehtävään kuuluvaa. Hassunkurisen kuvasta tekee sen, että muistikirjan aukeama on tyhjä.”

Hykertelen etenkin silloin, kun kertoja kuvailee Anton Harmajan hääkuvaa. Se on täydellinen verbalisointi ihailemani Jan van Eyckin maalauksesta Arnolfinin pariskunnasta.

wp-1596273837425.jpg

 

Kerronta 4

Uutta, vanhaa, lainattua, ironiaa, prodiaa – vaan milloin on mitäkin? Romaanissa on muitakin lainauksia kuin van Eyckin maalauksen rehabilitointi, mutta oivallan niistä todennäköisesti vain pienen osan. Olisiko Obaman puheen pätkiä, samoin Trumpin? Hihittelen Antonin kihlaushaastattelua, jossa on lainattu prinssi Charlesin ja Dianan hämmentävää ensimmäistä yhteishaastattelua. Trendinvastaisesti Raunio ei ole lisännyt romaanin loppuun lähdeluetteloa. Sopii, tämä on romaani.

Kerronta 5

Tykästyn, mutta kieltämättä myös työlästyn välillä, etenkin kuvitteellisiin poliittis-liike-elämä-historiallisiin kiemuroihin.

”Jos lukija kummastelee, miksi täytän kertomukseni sivuja erilaisten liiketoimien erittelyllä, on minun hänelle tähdennettävä, etten ole kirjoittamassa keikarimaista seikkailukertomusta lukijan huvitukseksi, vaan kirjoitukseni tavoittelee korkeampaa päämäärää, totuuden paljastamista.”

Työlästymään ja kyllästymäänhän meitä todellisuudessakin yritetään kuten sumuttamaan ja väsyttämään vallankäyttöpuheeseen ja -toimintatapoihin, jotta voidaan murentaa demokratia ja yksilöiden vaikutusmahdollisuus. Siitäkin tässä romaanissa on kyse. Koen, että romaanissa Sinun päiväs koittaa on kyse niin monesta, että olen käsittänyt vain murto-osan. Silti se kokonaisuudessaan on innostava lukukokemus.

Katja Raunio
Sinun päiväs koittaa
Teos 2020
romaani
469 sivua.
Lainasin kirjan kirjastosta.

Muilla: Omppu ja Vapaavuoro.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s