Katja Keisala: Kuubalainen serenadi unelmoiville naisille

Nainen tutkii monikulttuurisia avioliittoja ja huomaa itse solmivansa sellaisen. Näin lähestulkoon käynnistyy Katja Keisalan romaani Kuubalainen serenadi unelmoiville naisille (Atena 2021). Takakansi tietää romaanin sivuavan kirjailijan elämää, mutta minulle tämä olkoon romaani, kun se sellaisena tarjotaan.

Kuubalainen aviomies on kova vertailemaan kuubalaista kulttuuria ja sukupuolirooleja suomalaiseen, ja kotimaa voittaa lähes aina. Kirjan kertoo suomalainen vaimo, joka hänkin tekee vertailuja, joissa omat toimintatavat ja omaksutut arvot osoittavat paremmuutensa. Romaanissa on jopa poliittisesti epäkorrektia, sumeilematonta itselle vieraan kulttuurin dissaamista. Mietinpä sitä.

No, mietin. Mikä tolkuttomassa toiminnassa menee kulttuurin piikkiin, mikä yksilön hölmöyden tai perhedynamiikan vinoutumisen? Täyslaidallinen yhteensovittamattomuutta joka tapauksessa vyöryy päälle, kun muutaman vuoden kaoottinen perhe-elämä pienine lapsineen ja ränsistyneine pientaloineen raportoidaan lukijalle kertojan kokemana.

Aviomies näyttäytyy epäloogisen pöyhkeänä ja epäluotettavana liihottelijana. Kertakaikkisen raivostuttava tapaus, vaikka hetkittäin kertoja poimii tilanteita, jotka hänet hurmaavat. Kuubalainen tuttavapiiri melskaa ympärillä, ja miehen laaja suku kuppaa sumeilematta suomalaisperhettä. Miehen äiti on anoppi helvetistä, joskaan ei miniäkään ole parhaimmillaan väsymyshormonihuurussa raskaana tai juuri synnytettyään. Suomalaiseen vapauteen ja yksilökulttuuriin vedoten kertoja valitsee reilun etäisyyden omaan sukuunsa – kuin vastakohtana kuubalaiseen sukusymbioottisuuteen.

”Minulta kesti kauan edes ymmärtää, että oman puolen pitäminen on tarpeellista. Luulin, että yhteisöllisyys tarkoittaa sitä, että kaikki ovat tärkeitä, että jokaisesta huolehditaan. En ymmärtänyt, että yhteisöllisyyden nimissä jotkut joutuvat olemaan vain resursseja muille.” 

Railakas ote, jossa on itseironiaa ja kitkeryyttä, pukeutuu tehokkaasti nakuttavaan tekstiin. Kertoja kuvailee tilanteita tyylillä, jossa on jälkiviisautta. Hänellä on ollut aikaa ottaa etäisyyttä suhteen alkuhuumaan, tasapainottomuuteen ja latistumiseen. Sinämuotoinen kerronta lisää tunnetta, että nyt kertoja puhuu suunsa puhtaaksi ex-miehelleen.

Esimerkiksi lapsille oli jossain sanottu, että heidän isänsä on ulkomaalainen, mikä saa lapset yllättymään. Äiti vahvistaa niin olevan:

”Lapset huokasivat helpotuksesta. He olivat ilmeisesti pelänneet, että heidän isänsänsä oli joku täysin tuntematon henkilö, joku muukalainen. Minä halusin sanoa, että muukalainen sinä oletkin, kaukaiselta planeetalta, mutta en hennonnut.”

Ahmaisen kirjan. En silti oikein osaa sanoa, mitä siitä jää käteen. Pitääkö minun vain jäädä päivittelemään, miten tolkuton tyyppi mies on sukulaisineen? Vai tyynesti vain totean, että romaani toimii rouvan selviytymistarinana ja kertomuksena, miten omat rajat on löydyttävä suhteessa, joka on tuhoon tuomittu? Tai kertomus voi lohduttaa: emansipoitunutkin saattaa haksahtaa liittoon, jossa omat arvot ovat koetuksella. Koska sellaista on elämä. 

Katja Keisala

Kuubalainen serenadi unelmoiville naisille

Atena 2021

romaani

297 sivua.

Sain kustantajalta ennakkokappaleen.

Kirja ilmestyy 11.8.2021.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus, Romaani

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s