Synnin palkka

Milja Kaunisto vie 1400-luvun opintielle romaanissa Synnintekijä (Gummerus 2013). Olaus Magnus eli Olavi Maununpoika on Turun piispan ottopoika ja mahdollinen bastardi. Hurskas nuorimies pääsee yliopisto-oppiin Pariisiin ja maailmallisuuden ryvettämänä löytää reissullaan itsestään Magnus Harhailijan.

Tarina, joka näillä sivuilla minua kertoo, huomaa minut sitkeäksi rustoksi, joka täytyy märehtiä alusta asti, jotta jokainen katkeruuden kovettama jänne murtuisi. Se kertoo, kuinka alussa hairahdus hakee minua, hakee kaukaa, syntyy synnistä ja saastasta, tuhansien peninkulmien päästä isäni talosta jo ennen kuin minä sain alkuni. Syntinen ei kadu tekojaan vaan sikiää ja himoitsee lisää saastaa ja Jumalan armosta synnyttääkin ihmeen.

Näin aloittaa Olavi tarinansa ja jatkaa pariisilaiskortteleista, opiskeluelämästä ja ulkokultaisista pappisoppineista. Käänteentekevä ystävyys opinnoissa erinomaisesti edenneen studiumin, Miracle de Seviéresin kanssa ahmaisee huomiosta ison osan. Synnintekijästä kehkeytyy kasvu- ja rakkauskertomus, josta ei eroottisia jännitteitä puutu.

Vanhan Raamatun kieli, kuvailun runsaus ja virketempo on romaanin iloantia. Kaikenlaisen ravan, lemun ja irstauden kuvailuista löyhähtää lukijan nenään vahvat aistimukset. Visuaalisuuteenkin vetoavaa on: miljöö- ja tilannekuvat tarjoavat tarkkoja raameja tapahtumille. Romaanin rinnakkainen voisi olla 1400-luvun kokkauskirja, niin ahkeraan syömisten ja juomisten makuja ladellaan. Kaunisto saa minut vakuuttumaan, että hän on kaivautunut kuvaamiensa tapojen, aikojen ja paikkojen pohjamutiin.

Romaanissa on kuitenkin epätasaisuutta, joka estää täysin heittäytymästä Olavin matkaan. Rehevästi maalailtuun ronskiin kuvaukseen olisi pitänyt raapaista syvyystaso. Kelpo historiaviihteeseen ylletään, ja välillä meno on kuin keskiaikaisessa Fifty Shades -versiossa, kun salatun, paheellisen himon ja kieltäymyksen hekumointi nostaa asteittain kierroksia. Taustalla havisevat vanhat angelicat, pohjolan-pirhoset ja kaari utriotkin –  enkä epäröi heitellä näitä vertailukohteita, vaikka kertojapäähenkilö on mies. Piipahdus Miraclen äidin nuoruudenseikkailuissa on rönsy esikuvien ytimeen pehmopornopiikein.

Ison kirjan varjo lankeaa Olavin rakkauden päälle. Kuva: Jani Ahti

Ison kirjan varjo lankeaa Olavin rakkauden päälle. Kuva: Jani Ahti

1400-luvulla eletään ankaran kristillisten sääntöjen aikaa – periaatteessa. Rahvas remeltää lihan iloissa avoimesti, aatelistolla on vapautensa ja papisto harjoittaa salahaureutta. Pappisuraan tähtäävä Olavi vaikuttaa alkuunsa olevan ainoa, joka noudattaa siveyslupausta mutta jota jäytää äärimmäisen epäpyhä halu. ”Miten naurettava olin! Rakastin parasta ystävääni. Minä joka en saanut rakastaa edes naista.”

Sukupuolisuus, siihen liittyvä uskonnollinen painolasti ja sukupuolten eriarvoisuus on Synnintekijän pääteema. Naisen osa synnin tyyssijana innoittaa romaanissa vauhkoihin kielikuviin ja väittelyihin, mutta kun mies himoitsee miestä, on syntitaakka kestämätön. Yllätykseksi tarkoitetun käänteen arvasin valitettavasti varhain, vaan Olavin opintoajan loppupuoliskon nujertavaa synnin palkkaa ja taakkaa en ennalta aavistanut.

Olavin seikkailut jatkuvat. Aineksia on: ensimmäisessä osassa ajankuvaa, rouheutta ja kieli-ilotteluakin piisaa. Jospa tulevassa osassa henkilöt ja uskonnolliset ristiriita-asetelmat syvenevät sekä kupeiden taakan huojennuksen päällemaalaus saa valöörivaihtelua.

_ _

Sain kirjan kustantajalta ja luin sen e-kirjana (Elisa Kirjat).

3 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus

3 responses to “Synnin palkka

  1. Hmm, tunnen varovaista kiinnostusta Kalmantanssiin. Harkinnassa vielä.
    Heitin sinulle haastekysymyksiä, joihin olisi kiva joskus saada vastauksia, jos ehdit ja haluat harrastaa haasteilua. http://kulttuurikukoistaa.blogspot.fi/2014/01/kysymyksia-ja-vastauksia-viikonlopun.html

    • Arja, kiitos kysymästä! Tuijata vastaa tässä lyhyesti – pistit pohdittavaa, eli taidan postatakin näistä jossain vaiheessa. Minua motivoivat kirjabloggaamiseen
      1) Lukeminen on hauskaa ja luetun pohtiminen myös.
      2) Luetut kirjat on voi tallentaa näin itselleen muistin virkistykseksi.
      3) Ja uskomatonta on, jos niistä on iloa vielä muillekin.
      Somea käytän jonkin verran muutenkin. Blogiini olen kytkenyt Instagramin, muuten käytän Facebookisa.

      Kirjamakuni on kirjava. Pääosin luen proosaa, laidasta laitaan, vähiten fantasiaa ja scifiä. Olen aina ollut proosallinen, mutta tuntuu, että tulen koko ajan kaikkiruokaisemmaksi ja lukijana kokeilevammaksi. Ja uskallan nykyisin jopa jättää kirjan kesken. Hylkään kirjat, joiden kerronta tökkii tai kuvattu teema tai henkilöt eivät lähde vetämään: olen muuttunut tunnelukijaksi.
      Blogista on seurannut sellaista, että se koukuttaa. Olisi kiva saada lisää lukijakommentteja ja ajatusten jakamista. Tuntuu, että työ haittaa harrastusta… en ehdi lukea ja kirjoittaa niin paljon kuin haluaisin. Olen iloisesti parina viime vuonna lukenut taas enemmän, välillä oli verkkaisia vuosia, eli lukutahti vaihtelee vireystilan, työtilanteen ja eri kausien mukaan. Muita blogeja seuraan vaihtelevasti: seikkailen kirjablogeissa. Yhden ruokablogin haluan vinkata: omenaminttu.blogspot.fi

      • arja

        Kiitos Tuija, tätäkin kautta. Tunnelukijaksi yhä enemmän huomaan itsekin muuttuneeni. Ja kokeilevammaksi. Kiinnostavaa tehdä näitä havaintoja, itsestä ja toisista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s