Olikos se niin, että tietyn klassikkonäytelmän mukaan on jotain mätää Tanskanmaalla? Mätäkuinen visiitti siellä osoitti väitteen vääräksi (ellei mukaan lasketa tunnelmaa hotellihuoneessa, jossa ei ollut ilmastointia, ikkunat länteen ja lämpötila yötäpäivää tapissa).
Lepuutin jalkojani polttavassa paahteessa kanavaristeilyllä, silmiäni Lousianassa ja päätäni Kööpenhaminan kansallisgalleriassa (SMK). Lousiana on kokonaistaideteos, jossa uuden ajan maalaus- ja veistotaide on yhtä kiinnostavaa kuin polveilevat polut taidetalon ympärillä. Koin muun muassa Giacomettin, Mooren, Yves Kleinin, Kusaman ja etenkin huikean Gabriela Münterin siinä kuin pyökit, lehmukset, muratit ja meren. Pääkaupungin taidemuseossa pysähdyin lähinnä Granachin, Brueghelin, Boschin, Modiglianin, Munchin teoksien eteen ja kohtasin monia tanskalaistaituritöitä, ennenkokemattomia. Kaikki tämä pisti matkahaikuilemaan.
Kaupunkikulttuuri
Silmän sipaisu,
veden, valojen välke,
kuuma pehmitys.
Lousiana
Maa, meri, taide
sulavat, luovat luonnon
aina uudeksi.
Taulun edessä
Häkkilintujen
tapaan kiikissä ajan,
tapojen. Kiidän.
(Christoffer Wilhelm Eckelrsberg, Mendel Levin Nahthansson’s Daughters, Bella and Hanna, 1820)
Matkailija
Ihminen tietää,
vaan kävellen sisään saa
ainutlaatuista.
(Matkalla 27. – 29.7.2018)
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
Ihania tuokiokuvia Köpiksestä. Olen vain kerran käynyt Kööpenhaminassa, mutta kaupungista jäi niin ihana kuva, että sinne haluan vielä joskus toistekin matkustaa.
Suosittelen! Minulle reissu oli toinen, ja pääkohteena oli Lousiana. Se todella on näkemisen arvoinen paikka.
Paluuviite: Tuijatan vuosi 2018 | Tuijata. Kulttuuripohdintoja