Eija Aromaa: Eksymisen kartasto

Metsään on helppo eksyä, tuttuunkin. Luontoelämys saattaa sotkea samoajan suunnat. Tai sitten se kaikki on metaforaa elämäntunteesta, yksilön rämpimisestä eksistenssin ikimetsässä. Sekin on mahdollista, että eksymisen vääjäämättömyys on kaiken päämäärä, sillä silloin eksyjä löytää sitä, mitä ei odottanut: havainnot, yksityiskohdat, elämyksen. Kulkija kokee metsyyden ympärillään ja itsessään.

Näin heittäydyn Eija Aromaan runokokoelman tunnelmien vietäväksi. Eksymisen kartasto (ntamo 2018) on runoilijan viides kokoelma. Vuodeaikojen vaihtumiset, säätilat ja tarkentumat luontoilmiöihin ovat kirjan keskiössä. Tärkeitä kuva-aiheita ovat kivet, kalliot ja erilaiset puut.

Aromaa runoilee lähinnä tankamittaan, joskin kokoelman luontorunojen osat alkavat vapaamuotoisilla johdantorunoilla. Vapaamittaset alut tarjoavat fragmentaarisuutta, kun taas niitä seuraavat tankasikermät tallentavat melko selkeäsanaisia tunnelmia.

Luontorunojen ystävänä ja haiku/tanka-sepittäjänä nautin runojen havaintohetkistä. Niissä on flowta ja mindfulnessia asfalttipihojen ruuhkavuosi-ihmisille. Eämyspysäytykset tuntuvat raikkailta, metsän happipitoisen ilman hengityshetkiltä. Usein tanka tuottaa helposti jaettavan kokemuksen. Välillä välähtää yllätyksiä kuten eroottisia mielikuvia:

”Kivet näkevät
ja räväyttävät silmät
apposen auki
kun aurinko keinuttaa
lanteitaan metsää vasten.”

Runon puhuja käy läpi monenlaista tunneskaalaa, mikä kätkeytyy lyhyiden runojen ilmaisuviitteisiin. Hukassa olo välittyy sieltä täältä, mutta mukana on myös läsnäoloa ja  iloa. Parhaimmillaan ilmaisu on silloin, kun erilaiset tunnelmat yhdistyvät. Esimerkiksi tässä on leikittelyä ja muistojen sakeutta:

”Pysykää nyt sen
aikaa aloillanne kun
kirjoitan teistä
mutta kivet hyppäävät
lapsuuteni ruutua.”

Kokoelman lopuu otsikoituu: ”Izumi Shikibu eksyy Öjenin metsään”. Siinä runon puhuja puhuttelee ilmeistä kotijumalaansa, runoilijanaista tuhannen vuoden takaa. Puhuja käsittelee Shikibun runojen vaikutusta leikkisästi kapinoiden, samalla antautuen. Kotimainen korveneläjä ei voi vastustaa japanilaista vaikutusta:

”Izumi heittää
kirsikkapuun kukkia
polulleni ja
nauraa heleästi kun
kompuroin niiden tuoksuun.”

Aromaan kokoelma sopii luontoläheisen lukijan lepohetkiin. Runojen kompakti muoto tukee runojen sisältöä, joka lehahtaa metsälinnun lailla hetkeksi näkökenttään, mutta siiveniskun tuulenväre voi tuntua hetkeä enemmän.

– –

Eija Aromaa
Eksymisen kartasto
ntamo 2018
runoja (tankoja)
116 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.