Pimeä näkyy
valon erottamana.
Yössä hohtaa.
Sadat vuodet on
sinertävä pakkanen
uhkunut kylmää.
Ei estä: kevät tulee,
pukee taas kukkaviitan.
Sypressi vaihtuu
toiseen, aika ja asut
muuttuvat. Kuluu
katu, himmenee lasi.
Vielä on taivas.
Firenzen runot
Kategoria(t): Kirjallisuus
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
Kauniit kuvasi poikivat hyviä muistoja: Firenze jättää pysyvän jäljen… Uffizin Galleria saa pään pyörälle ja niskat kipeäksi, kutsuvat sitä myös F:n syndroomaksi:) Jossain talven alla kevätkin odottaa…
Runo oli koskettava, omasiko? Toivottavasti matka loi muistoja, jotka kantavat…
Omia ovat runot, kiitos Takkutukka! Kuormittavaa syksyä ei voi ehkä paremmin kuitata kuin matkalla. Elähdyn historian ja taiteen sakeuden keskellä.
Paluuviite: Taidematka Firenzeen joulun alla 2018 | Tuijata. Kulttuuripohdintoja