Anja Erämajan runot jolkottavat rennosti, hetkittäin loikkivat ja hölkkäävät. Sen lisäksi ne pysäyttävät, vaikka rytmin veto on vastustamaton. Ja kun kirjan nimi vie lempipaikkaani, se on siinä: Olen nyt täällä metsässä (WSOY 2021).
Erämaja on taitava runoilemaan luettelomaisesti proosarunoja, joissa ajatuksen poukkoilu johdattelee yllätyksiin. On myös laulullisuutta, lainatavaraa ja nasevia parin rivin tokaisurunoja. Sopii minulle, etenkin lyhyet lohkaisut. Tai oikeastaan: kaikki käy.
•
Minua viehättää runojen sisäänrakennettu tolkku kaikessa assosioinnissaankin. Näissä runoissa pysytään jalat maassa vaikka olisi mitä, ja kaikkea on – sammalikosta palaviin kanaloihin.
Ennen kaikkea on metsä ja mustikat. Ne juurruttavat. Sillä minulle runot kertovat myös siitä, mitä on, kun kaikki menee metsään, siis kuvainnollisesti tarkoittaen. Asian voi myös nähdä näin:
”- – Tasapaino on tila, jossa mikään ei heilahda, jos mikään ei heilahda, mikään ei ala, mikään tähti synny, hauki lennä kuusen latvuksiin, tämä selvä.”
•
Runot vaihtavat paikkoja. Metsässä ollaan, metsään mennään, mutta se on myös mielentila kaupungissa. Runoissa aikuinen ihminen on omillaan, lapset kotoa pois lehahtaneina. Sen lisäksi runon puhuja vie mielikuviensa lapsuuteen.
”- – Ei se kabul ole, se on armon laakso. Ja nyt kun tämä on sanottu, voin rauhoittua, sanottu ja tehty, lapsuus nostettu likakaivosta, putsattu, niistetty, kertakäyttönenäliina, metsää kaadettu. On täällä vielä muutama puu pystyssä.”
Monet kirjan runot puhuttelevat minua väkevästi lukutilanteeni vuoksi. Olen juuri järjestelemässä äitini hautajaisia ja purkamassa lapsuuttani; samoilen lapsuuteni sakeassa metsässä konkreettisesti ja kuvainnollisesti. Tunnustelen runoista tuntemuksia, sellaisia, joille ei minulla ole sanoja. Kun luen Erämajan runon sivulta 55, saan parhaimmat saatesanat täältä lähteviltä tänne jääville: lempeät, sallivat, terävät ja vakavana hymynkareiset. Kuin tilauksesta. Voin olla vain kiitollinen, että joku osaa sanottaa.
•
Erämajan huumori ei kaihda alakuloa eikä mielen pihalla oloa. Lyyrinen arjen ankkuri osuu vaihteleviin tunteisiin, ja kokoelma myös lohduttaa. Tiedän palaavani näihin runoihin vielä monesti.
”
Todellisuus on pinottu, tämä tässä päällimmäisenä, tämä
missä kierrän kehää, ympyrä
on ilon ja surun muoto. Miten täältä pääsee pois.
”
•
Anja Erämäja
Olen nyt täällä metsässä
WSOY 2021
runoja
71 sivua.
Ostin kirjan.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
Tuija, lämmin osanottoni ja onnistunutta, eheyttävää samoilua.
Kiitos esittelysi, tämä meni oitis varaukseen.
Metsä edustaa minulle Luontoäidin koskaan pettämätöntä syliä, josta nousee aina eheytyneempänä ja seesteisempänä kuin sinne mennessä.
Lyhyet lohkaisut iskevät ja sitaattisi saatesanoineen puhuttelevat…
Kiitän osanotosta. Ymmärrän olevani erilaisen elämänvaiheen kynnyksellä, mutten ymmärrä vielä millaisen.
Mukavaa, että juttuni innosti sinua. Metsästä riittää ammennettavaa runoihin ja arkipäivään. Tulin juuri metsästä kori tatteja pullollaan.
Paluuviite: Olli Sinivaara: Puut | Tuijata. Kulttuuripohdintoja