JP Koskinen: Ristin ja raudan tie

Historiallisen proosan lähtökohdaksi sopivat oikein hyvin ristiretket, sillä niihin on yhdistettävissä isoja teemoja ja seikkailua. Usko, valta ja maalliset pyyteet sekoittuvat, eikä taisteluilta vältytä. Näistä aineksista on JP Koskinen ammentanut. Olen historiallisten seikkailuiden ystävä, ja JP Koskinen hallitsee vakuuttavan ajan, ilmiöiden ja elämäntavan kuvauksen.

Kiinnostavaa on, että hän on parannellut esikoisromaaniaan Ristin ja raudan tie vuodelta 2004 ja laajentaa Ristiretki-sarjan neliosaiseksi. Tänä vuonna ilmestyy kaksi osaa, ensi vuonna toinen mokoma ristiretkeilystä vuosilta 1095 – 1192. Pääsen reissuun nyt ensimmäistä kertaa, enkä siksi voi arvioida, mitä on ensimmäisessä osassa muuttunut.

Ristin ja raudan tien päähenkilö Mikael Canmore on lähtenyt matkaan Skotlannista. Isä on kuollut, setä kaapannut Skotlannin kuninkaanvallan, ja perimyksensä menettänyt Mikaelin isoveli on lähtenyt Jerusalemiin. Mikael kulkee pyhiinvaeltajaporukoissa aseenkantajana Ranskasta nykyisen Turkin ja Syyrian kautta kohti Jerusalemia. Jokaisessa pysähdyspaikassa odottavat poliittiset juonittelut ja uskoon liittyvät veriset taistelut.

Mikael toimii sivustaseuraajana, joka kerta toisensa perään vedetään mukaan neuvottelemaan retken etenemisestä ja osallistumaan kahakoihin. Pyhiinvaeltajien ryhmittymät haastavat toisiaan, liittolaisia kyräillään ja sotiminen muhamettilaisia vastaan vaatii strategioita.

Lukijan täytyy tempautua kaikkeen siihen, etenkin liutaan sivuhenkilöitä ja vaihtuviin juonenkäänteisiin. Huomaan kaipaavani henkilöluetteloa, koska tarinassa vaikuttavat niin monet henkilöt. Aistin kerronnassa tietynlaista waltariaanisuutta, laveaa tapahtuma- ja henkilökuvausta. Naiskuvausta vähän pähkäilen, etenkin toisteisuutta: kummallisesti naisihmiset kauttaaltaan katselevat pisteliäästi.

Romaanin kantava voima on Mikael. Mies on sähläillyt rakkausasiansa, ja nyt häntä piinaavat ajatukset kadonneesta morsmaikusta, jonka olinpaikasta tihkuu vihjeitä. Tämä privaatti vaikuttaa myös vakaumukselliseen ristiretkeilyyn. Koska kirjassa tapahtuu sakeanaan, täytyy keskipisteen olla kiinnostava. Siksi mietin, vetoaako Mikael minuun. No juu, mitä pitemmälle kirjassa etenen.

Mikaelin ristiriitaisuus toimii moottorina: toisaalta hän huokuu uskonaatteen paloa, toisaalta mies fanaattisena palvoo maallisen rakkautensa muistoa. Mikael vaikuttaa rasittavalta tosikolta, toisaalta hän omahyväisyydessään toitottaa totuuksia. Onnistuneesti hänen minäkerronnastaan erottuu, miten muut häneen suhtautuvat, ja se antaa ilmaa minäkerronnalle. Esimerkiksi yksi henkilö sivaltaa näin:

”- En ole nähnyt ketään, joka sotisi Jumalan vuoksi. Kaikki voivat sanoa niin mutta eivät he sitä tarkoita. Heitä ajaa ahneus ja vallanhimo. Sinäkö olisit poikkeus? hän kysyi.”

Verinen sotiminen saa Mikaelin epäilemään vakaumustaan. Romaanin loppuun asti kannattaa odottaa, kuinka rankkoihin valintoihin ja ratkaisuihin Mikael taipuu. Tärkeät asiat vaativat veronsa, ja Mikael saa maksaa ihanteistaan ja virheistään kalliisti. Loppuun jää myös aukkoja, jotka saavat kihelmöimään. Joten: sarja jatkukoon!

JP Koskinen: Ristin ja raudan tie. Ristiretki 1. Like 2022, 390 s. Sain kustantajalta ennakkokappaleen.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Romaani

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s