Markku Pääskysen romaanissa Niin kaunis on maa (Tammi 2023) selvitetään katoamisarvoitusta, mutta on siinä myös muuta arvoituksellisuutta. Kuten ihan peruskysymys: mistä se haluaa kertoa?
Romaani alkaa siitä, että minäkertoja-Onnin ja hänen vaimonsa Aliinan luona illanistujaisissa käyneet Maria ja Tuomas ovat kadonneet. He lähtivät taksilla ystäväpariskuntansa luota mutteivät ole saapuneet kotiin. Marian ja Tuomaksen läheiset eivät huolestu, koska pariskunta on aiemminkin ollut ilmoittamatta poissa, vaikka heillä on kouluikäinen lapsi.
Kertoja ja Aliina jatkavat tavallaan rutiineitaan, mutta jokin elämänpalanen on liikahtanut paikaltaan. Aviopari keskustelee tilanteesta, ja kertoja muistelee ystävyyden käynnistymistä ja vaiheita. Ystävyyssuhteesta paljastuu hiertäviä asioita: varallisuus- ja elämäntapaerot. Tuomaksesta alkaa paljastua myös patologisen pahoja puolia.
”Me muut keskustelimme vilkkaasti, Tuomas ei puhunut mitään. Hän istui vain kädet niskan takana ja tuijotti kaukaisuuteen kasvoillaan veltto ja ylimielinen virne. Hän tuijotti meidän lävitsemme, pöydän, tyhjien pullojen, lasien ja ruoantähteiden lävitse. Mitä Tuomas näki? En tiedä. Mitä ihminen näkee kun kaikki näkyy läpi? Luultavasti itsensä, mutta ulkoapäin. Maailma rakentuu siten.”
•
Edellinen sitaatti sopii esimerkiksi Pääskysen tyylistä. Tarkka, selkeä virkerytmi vie tarinaa ja takaumia eteenpäin. Sitten kappaleiden loppuun livahtaa lauseita, jotka välittävät elämän- ja ihmisnäkemystä.
En oikein saa otetta romaanin nimen merkitysmahdollisuuksiin, Niin kaunis on maa. Se viittaa samannimiseen lauluun, mutta sen käytön ironia-satiiri-puolet ja toisaalta vakavuus kauniin maan tai ystävän menettämisestä leijuvat vain ajatushumuna päässäni.
Oivallan kyllä Pääskysen kertoman metaforisuuden. Mukana on paljon symboleja, ei vähiten kirjan lopun (Platonin) luolat, monet matkat, ja keskeinen eksymisen tematiikka.
”Aliina sanoi että jotkut paikat ovat sellaisia: ihminen eksyy ja saapuu lähtöpaikkaansa takaisin mutta tuo paikka on muuttunut sillä aikaa kun hän on ollut poissa, vaikka hän olisi ollut poissa vain hetken. Maria oli samaa mieltä, he alkoivat keskustella lempiaiheestaan, harhautumisesta, eksymisestä ja löytämisestä – -.”
•
Niin tai näin, romaani on hyvin rakennettu ja varmaa proosailmaisua. Se pitää imussaan, vaikka jättääkin hiertävän epävarmuuden jälkeensä. Minulle se kertoi vaiheesta, joka on tullut päätökseen, peleistä, jonka pelaaminen vie pohjaa pois luottamukselta. Ja onhan kaikilla luolansa ja piilotettavat asiansa.
”Pimeys oli peittänyt maan syvyydet, nyt lumi kätki ne.”
•
Markku Pääskynen: Niin kaunis on maa, Tammi 2023, äänikirja 4 tuntia 44 minuuttia, lukija Aku Laitinen. Kuuntelin BookBeatissa.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 