Claire Keegan: Kasvatti

Isä vie pienen Petalin vieraan maanviljelijäpariskunnan luokse. Petalin köyhän kotiperheen äiti odottaa kotona ties kuinka monetta lasta, eikä tyttö tiedä, kuinka kauan hän asustaa lapsettoman pariskunnan kanssa. Tyttö kuitenkin tottuu pian rauhalliseen, hiljaiseen huolenpitoon.

”Iso kuu valaisee pihaa, näyttää tietä kujalle ja sieltä tielle. Kinsella ottaa minun käteni omaansa. Ja heti kun hän tekee niin, tajuan että oma isäni ei ole ikinä kävellyt kanssani käsi kädessä, ja jokin minussa toivoo, että Kinsella päästäisi irti, jotten tuntisi näin. Tuntuu pahalta, mutta kävellessämme eteenpäin alan tottua, enkä välitä kotielämän ja tämän elämän eroista.”

Eikä siitä sitten enempää. Miksi tätä Clare Keeganin kirjaa Kasvatti (Tammi 2024) nyt kutsuisi: pitkä novelli, pienoisromaani? Verkkokirjana se ei ole edes neljääkymmentä sivua. Siitä huolimatta se on täyteläisempi romaani kuin moni monisataasivuinen teos.

•

Keeganin hioma ilmaisu on samalla kertaa ilmavaa ja tiheää. Siinä on vaatimattoman konstailematonta sanomisen tapaa ja samalla lukijan upottavia aukkoja. Aukkojen syövereissä teksti pyörittää minut lumoukseen.

”Aurinko on laskemassa ja heijastaa meistä väräjävän kuvan veden pintaan. Hetken minua pelottaa. Odotan kunnes en enää näytä siltä kuin tullessa, kiertolaislapselta, vaan näen itseni sellaisena kuin olen nyt, puhtaana ja toisissa vaatteissa ja nainen takanani. Koukkaan kauhalla vettä ja nostan sen huulilleni. Vesi on kylmää ja kirkkaampaa kuin mikään ennen maistamani vesi: se maistuu isän lähdöltä, siltä kuin hän ei olisi koskaan käynyt täällä, siltä että hänen lähdettyään minulla ei ole mitään.”

•

Lapsen näkökulmasta yksityiskohtien huomiointi ja suurten linjojen sumeus saa aikaan ainutlaatuisen tunnelman. Asioiden tilasta tihkuu vihjeitä juuri sen verran, että kutkuttaa, askarruttaa, kauhistuttaakin. Herää kysymyksiä: Miksi juuri Petal viedään epämääräisen pituiselle kotipaussille, mikä isä on miehiään, miksi juuri Kinsellojen luo, miksi naista kutsutaan eri kodissa eri nimillä? Ja paljon muuta kysyttävää jää ensi lukemalla, joten kirja pitää heti lukea toistamiseen, saada uusia avoimia kysymyksiä ja uuden kohottavan kirjakokemuksen.

Odotukset olivat korkealla edellisen Keegan-suomennoksen Nämä pienet asiat jälkeen, eikä tarvinnut rimaa laskea. Keeganin kieli hivelee, ja Kristiina Rikmanin kääntäjätaitoa ihailen taas kirja kirjalta enemmän. Kielessä on rytmiä, kirkkautta, luontevuutta ja juuri kirjan luonteeseen sopivan ailahtavaa salaisuussumua. Hieno teos.

•

Claire Keegan: Kasvatti, suomentanut Kristiina Rikman, Tammi 2024, 38 sivua eKirjana. Luin BookBeatissa.

Kirjasta on filmattu elokuva Hiljainen tyttö (2022).