Sisarukset kapinan alla

”Jos ihmisen elo vain olisi ollut romaani. Mutta. Ingeborg ravisti nutturasta muutaman irtokiehkuran. Tietenkään elämä ei ollut romaani, eikä matka, eikä koulu, vaan tunneista koostuvia viikkoja.”

Jo ensimmäiset sivut pysäyttävät ja johdattavat kielen tuottamiin kuviin: filmi pyörii luetun tahdissa, eripitusin otoksin. On eteneviä tilanteita, mutta paljon on pysäytyskuvia tai hidastuksia, lähikuvia ja erikoislähikuvia. Näen salin, asemanseudut, teatterin takakäytävän, hiuskiehkuran, suoran nenän ja raskaan saappaan kaadetun miehen niskassa. Olen mukana elävässä kuvassa, joka on kirja: Jenni Linturin Malmi, 1917 (Teos 2013).

Linturin kieli on metaforisen kiinteää. Ilmaisut ovat tiivistettyjä, mutta ne laajenevat tilannetietoisuudeksi. Vain sanoilla tavoitetaan aika, tapahtumat ja henkilöt sekä niiden summa, kokonaisia ajatusmaailmoja. Lisäksi sanoista, lauseista ja ilmaisuista uuttuu jotain, jota on hankala sanallistaa: tunnelma, ilmapiiri, henki. Juoni etenee ennakoimattomasti, ja henkilöiden luonne, tavoitteet ja mielenliikkeet rajautuvat ja avautuvat.

”Sukat hiersivät, kertoivat omalla tavallaan siitä, että sota oli arkinen asia, ihmisen tappaminen vähemmän ikävää kuin kipu kantapäässä tappamisen hetkellä.”

Sotahan ei ole arkinen asia, mutta kokija joutuu muokkaamaan mieltään, alentamaan tai ylentämään, jotta voi kestää äärimmäisiä asioita. Malminkylän poikkeustilan jännitteisyys vaikuttaa kaikkeen kuvattuun. Lakko, levottomuudet ja sotaa enteilevät väkivaltaisuudet ovat käynnissä syksyllä 1917. Kirjassa on joitain kavahduttavan karkeita väkivaltatilanteita. Sota on Linturia askarruttava teema, edellisessäkin romaanissa se oli ihmisen ilmeinen taakka.

Kirjassa käsitellään monia teemoja, kuten väkivallan ja aatteiden sumennusta sekä niihin sytyttäviä vastakkainasetteluja. On suomenkieliset ja ruotsinkieliset, hämäläiset ja uusmaalaiset, tilalliset ja työläiset, maalaiset ja kaupunkilaiset, ja ompa vielä mustalaiset. Kärjistysten aika on monisyinen.

Linturi on osuvasti kuvannut vasta aikuisuuden alussa olevaa nuorisoa. Leimahtava yhteiskunnallinen tilanne imaisee omassa kehityksessään kuohuvat varhaisaikuiset. Kapinatekoihin – yhteiskunnallisiin tai yksityisiin – johtavat tunnevyöryt, joiden syy on jossain muussa kuin mihin toiminta suuntautuu.

Sisarussuhteita kuvataan kipeästi. Kirjan mittaan kypsytellään sitä, miten yhdessä kasvaneiden erilaisuus voi johtaa peruuttamattomuuksiin. Erilaiset pyrkimykset pyritään toteuttamaan tavalla tai toisella, mutta nuori ihminen tulee törmäämään siihen, että odotuksiin vastataan odottamattomasti. Lettu ja Ingeborg ovat kerrassaan kiehtova ja kylmäävä sisaruspari. Heidän suhteensa kipinälankana toimivat Parikan veljekset, pääosassa kaunis Oiva.Teemoista vielä: suurin niistä on rakkaus, kohteitaan ohittava.

Kirja tuo kummallisesti hengeltään mieleen Ollikaisen Nälkävuoden, sisarusteemaltaan Katja Kallion Säkenöivät hetket, mutta korostettava on, että ote on Linturilla omansa. Malmi, 1917 kaappaa mukaansa ja pitää pihdeissään. Kielellisesti ja kerronnallisesti tehoavasti näkyvät ihmisen oikut. ”Ymmärräthän? Kolikossa on ehkä kaksi puolta, mutta ihmisessä niitä on satoja.”