Jenni Linturi on kirjoittanut aiemmin suvusta, joka kipuilee perhesuhteissaan Malmilla (Malmi 1917 ja Jälleenrakennus). Samalla hän on kuvannut sitä, miten historian tapahtumat ja ilmapiiri vaikuttavat. Voimakkainta on silti se, miten kirjojen henkilöt ovat kätkettyjen tunteidensa vankeja.
Mullojoki, 1950 (Gummerus 2020) jatkaa sukutarinaa. Aikaisemmista osista tutut sisarukset Lettu ja Ingeborg ovat voimissaan, mutta Lettu jää Malmille ja syrjään, sillä tapahtumat kulkeutuvat Itä-Hämeeseen, Mullojoelle, jonne Ingeborg muuttaa. Ingeborgin on tarkoitus kätkeä maaseudulle lobotomian vahingoittama poikansa Kalevi ja toisen poikansa Olavin ei-toivottu nuori vaimo Martta vauvoineen. Äidillä on suuret odotukset Olavin menestyksestä, samoin Olavilla – vaan toisin käy.
”Onko olemassa hirveämpää kohtaloa kuin se? Olla jollekin tarpeeksi.”
Mullojoki, 1950 on tavallaan surullisimpia rakkaustarinoita pitkään aikaan. Tavallaan, sillä romaani kuvaa vain mutkikasta pitkän liiton alkua. Martta on romaanin alussa vasta 17-vuotias, pyyteetön Olavin rakastaja, joka ei uskalla toivoa mitään. Välissä ovat kokemattomuus, yhteiskuntaluokka, anoppi ja tunteitaan torjuva Olavi.
”Martta vilkaisee Olavia, kädet lepäävät edelleen vatsalla. Olavi katsoo hänen ohitseen. Martta on niin avuton, tarvitseva, kuin surullinen kertomus, kuin kadulle pudonneet lehdet. Tietenkin Olavi rakastaa häntä. Kenties rakastaa. Luultavasti rakastaa. Mitä rakkaus edes tarkoittaa? Häpeää.”
Martan avuttomuuden ohella Olavin välttelevyys on tragedian ydin: ”Voisinko rakastaa Marttaa, jos minun ei pitäisi rakastaa Marttaa?” Romaani on täynnä liiton alun menetettyjä mahdollisuuksia. Se tekee Olavin ja Martan tarinasta riipivän.
”Niin yksinkertaista se on, elämän eläminen päivä päivältä.”
Ehei, yksinkertaista se ei ole mutta hyvinkin mahdollista, eli elää niin, että peittää todelliset tunteensa. Romaanissa on muutakin mutkikasta kuin Olavin ja Martan avioliitto. On Olavin odotukset ja niiden väistely, on Ingeborgin kutomat seitit muiden elämän nykimiseksi, on höpöttävä Kalevi, on Into-setä suhteineen. Ja on Martta, elämänsä alussa kuin se olisi lopussa. Tunnelma on ahdistavuuteen taipuvainen.
Romaani käsittelee tyytymisen problematiikkaa ja sen kautta onnellisuuden mahdottomia mahdollisuuksia. Romaanissa kuvataan aikaa, jolloin romaanin henkilöt eivät osaa tyytyä tai asettua ja löytää siitä mahdollinen vapautuminen ja avautuminen tyytyväisyyteen.
”Ja tajuaa, että mikään ei sittenkään ole ohi, että kaikki on vasta alkua.”
Romaani rakentuu kiinnostavasti, sillä romaanin alussa Olavi on kuollut yli 90-vuotiaana ja Martta paljastaa paljastavansa jotain salattua. Odotus kantaa halki romaanin, joka keskittyy ensimmäisiin vuosiin nuoren parin avioliitossa Mullojoella, joskin ovelasti välillä heitellään muiden aikojen asioita.
Hivuttaen juoni etenee romaanin lopun kohtalokkaaseen tapahtumaan, liiankin venyttäen. Kirjassa on sisäänlämpiävä henki, jossa arkipuuhastelu ja kätketty vievät tilan. Maalaisympäristö ja sen väki jäävät ikään kuin sumuun. Loppuosan aseen laukaus hetkeksi havahduttaa sekä kääntää henkilöt ja loppuratkaisut kiinnostaviksi.
Linturin romaanin vahvuus on ilmapiirin jännitteisyyden kuvauksessa ja virkkeiden rytmiikassa. Siitä huolimatta välillä otteeni tarinasta löystyy. En täysin keksi syytä, miksi nuokahtelen välillä. Ehkä tunteiden peittelyn asemasodassa on jotain sekä henkilöitä että minua uuvuttavaa. Se ei vie pois sitä, että juuri ihmismielen ailahdukset Linturi taitaa tallentaa.
•
Jenni Linturi
Mullojoki, 1950
Gummerus 2020
romaani
248 sivua.
Lainasin kirjastosta.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 