”Halusin niin kovasti uskoa, että meidän onnellisuutemme oli toisenlaista kuin muiden, ettei lumous koskaan haihtuisi, ja vaikka pieniä, säröjä tulisikin, ne eivät voisi meitä haavoittaa.”
Näin Amanda tilittää, kun suhde Onniin roihuaa vastarakastumisen poltteessa. Sitaatista voi päätellä, ettei säröiltä vältytä. Mutta ennen sitä: mistä romaanissa on kyse?
Emmi Pesonen kertoo romaanissa Maailman kaunein sana (Otava 2020) suoranselkeällä otteella itsellisen Amandan hullaantumisesta Onniin, jolla on joka toinen viikko huollettavaan neljä lasta murrosikäisistä esikoululaiseen. Sitoutumista kammonnut nainen löytää itsensä keskeltä kaoottista lapsiperhearkea.
Amanda ei voi saada lapsia, ja omasta lapsuudesta hänellä on ristiriitaisia muistoja. Lisäksi suhde omaan isään on mutkikas. Siksi perhekuvio sisältää minäkertoja-Amandalle sisäisiä jännitteitä, ja myös ulkoisia riittää. Pesonen kuvaa tilanteita, joissa Amanda jakaa arjen lasten kanssa muttei ole monenkaan silmin perheessä oikein mitään.
On aiheellista, että ilmestyy romaaneita, joissa käsitellään uusperheaihetta ja ”puoliäidin” tunteita, sillä yllättävän vähän siitä on silmiini osunut fiktiota. Muistelen Riikka Pulkkisen kuvanneen hienosti rakkautta miehen lapseen, myös Leena Paasion romaaneissa on käsitelty aihetta.
•
Peltosen romaanin kieli virtaa mutkattomasti. Kerronta ei selitä vaan näyttää. Siksi kirjan lukeminen on joutuisaa. Voisi sanoa, että jopa viihdyttävää, mikä ei anna ihan oikeaa kuvaa, sillä eivät käsitellyt asiat etene kepeään suuntaan. Minulle tulee kuitenkin tunne, että romaani etsii tyyliään ja sille sopivaa lokeroa.
Romaanin fokus painottuu perhetilanteeseen, ja siksi Amandan ja Onnin romanssi jää lopulta sivuosaan. Siksi ehkä myös monet henkilöt supistuvat muutamiin ominaisuuksiin, esimerkiksi perheen lapset kunkin ikävaiheen ilmentäjiksi.
Amandan henkilöstä saa romaanissa kyllä eri puolia irti, mutta Onni jää häilyväksi ja ohueksi hahmoksi. Mielen sairaus tosin lisää romaaniin rakkauden olemuksen pohdintaa: harhaako vain? Vai sellaista, jossa kasvaa joustavuus rakastaa myötä- ja vastamäessä, nyt ja tulevaisuudessa? Mitä huuman jälkeen?
”Rakastuneen mieli on huumattu. Ei ihminen silloin tiedä mitä tekee, hän on syyntakeeton, kuin ymmärryksensä kadottanut. Kaikki ikävät sävyt katoavat ja rakastunut nousee taivaalle leijailemaan kuin Chagallin maalausten mustatukkaiset naiset.”
•
Emmi Pesonen
Maailman kaunein sana
Otava 2020
romaani
187 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.
Muualla mm. Anun ihmeelliset matkat ja luetut.net.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja 