Mai Jia: Koodinmurtaja

Monella tapaa kiinalainen juttu, sanoisin. Mai Jian kirja Koodinmurtaja (Aula & co 2017) on kiinalaisen ex-tiedustelupalvelutyöläisen romaani valtiolliseen tiedustelutoimintaan kuuluvasta koodinmurtamisesta. Adjektiivilla ”kiinalainen” on myös muita merkityksiä (omituinen, kummallinen, mutkikas), joita kirja toteuttaa.

Koska en tunne kiinalaisia kirjallisia konventioita, en voi arvioida, onko Koodinmurtajan kerrontatapa sikäläisittäin tavallinen. Minäkertoja kuulostaa journalististyyppiseltä asioita etäännyttävältä selostajalta, joka välillä väläyttää kertojaosuuttaan, valintojaan ja sitä, miten tietoisesti hallinnoi tarinointiaan. Kirjan edetessä kertoja tulee yhä enemmän esille, sitä ennen hänen roolinsa hämäryys kiehtoo minua, on osa romaanin viehkoa outoutta. Samoin loppua kohti erilaiset tekstilajit yllättävät. Totuuden ja vain totuuden toitottamisen lisäksi kirjaan kasvaa rönsyjä, sellaista kummaa, joka mutkistaa mukavasti.

Se, mitä tapahtui seuraavaksi, oli täysin epätodellista, ja juuri siksi aivan liian todellista.

Oleellisinta romaanissa on yksi erikoinen elämänkulku. Koodinmurtaja kertoo – yllättävää – koodinmurtajasta, jota eri elämänvaiheissa kutsuttiin esimerkiksi nimillä Isopäinen Hyönteinen, Helmiveli ja Rong Jinzhen. Kuvaus hämmentää minua. Saan selville jotain suvun merkillisistä vaiheista, isopäisen matematiikkaneron omituisuuksista ja tämän poikkeusyksilön poikkeuksellisesta työskentelystä sekä sen kohtalokkaista seurauksista. Silti päähenkilö jää etäiseksi arvoitukseksi. Vaikutelma on todennäköisesti ihan oikea.

Hän ajatteli, että nerojen ja tavallisten ihmisten vertaaminen lasiin ja kiveen oli hyvin kuvaavaa. Neroilla on erinäisiä lasin ominaisuuksia, jotka eroavat kivestä: he ovat läpikuultavia, hauraita ja helposti särkyviä, he eivät kestä kosketusta.

Koodinmurtajaa luen ajanvieteromaanina, sillä se ei syvätasolla kosketa, vaikka se antaa ajateltavaa käsittelytapansa ja aihepiirinsä vuoksi. Uskon saavani siitä silti jotain uutta kokemusta kiinalaisuudesta. Pidän siitä sekä kehityskertomuksena että jännityshenkisenä älymittelönä, jossa on hetkittäin innostavaa merkillisyyttä mutta myös raskautta. Yhdistelmä kuluttaa, ja niin käy, ettei Koodinmurtaja merkitse minulle unohtumatonta lukukokemusta.

– –

Mai Jia
Koodinmurtaja
suomentanut Rauno Sainio
Aula & co 2015
romaani
356 sivua.
Lainasin kirjastosta.